Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2013.

kerran kesäkuussa

Jos elämä oliskin aina tällaista kuin just nyt... pojat leikkii ja pulikoi keskenään lastenaltaassa, M lähti L:n kanssa pyöräilemään – nimenomaan näin päin – ja sunnuntai iltapäivä on seesteisen rauhallinen. 
Ulkona elohopea jatkaa nousuaan, kohta ollaan lähempänä neljääkymmentä, vaan sisällä on silti ihanan viileää. Kosteusprosennti on 68% - Miamissa just nyt 64% ja siellä tunnetusti on aika nahkeeta - kun se tavallisena kesäpäivänä on alle 50.  UV-indeksi huitelee jossakin kasissa tai ysissä ja jopa minä valelin tota jälkikasvua vähän aurinkorasvalla.

Jos elämä oliskin aina tällaista... just näin ihanan huoletonta. Onneksi näistä hetkistä riittää iloa ja lämpöä taas vähäksi aikaa, niihin kun kaikki huutaa ja itkee ja tappelee ja lyö ja puree toisiaan ja elämä on yhtä aikataulua ja tempoilua sinne ja tänne. Just nyt mä mietin et elämä on ihanan helppoa ja mukavaa ja noi lapsetkin tosi tavallisia moneen muuhun verrattuna. 





suuria pieniä iloja

Aamulla näin ikkunasta kämmenen kokoisen perhosen – en saanut kuvaa. Iltapäivällä kaupasta tarttui mukaan peukalonpään kokeiset mustikat ja Koiran kanssa trailille lähtiessäni huomasin tomaatinkin kasvaneen ihan valtaisan suureksi.



Päivän suurin voitto saatiin kun M tuli ruokapäytään ja maistoi poikien ravioleja. En muista koska se viimeks olis syönyt ihan oikeeta ruokaa – edes vähän – ja mä hymyilen sisäänpäin edelleen. Ihanaa on myös että se on alkanut puhumaan... siitä miten sitä pelottaa syksy. Jokaisen sanan ja jokaisen suupalan myötä mun ahdistus pienenee, toivottavasti senkin.

Follow my blog with Bloglovin

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/3967901/?claim=94zfudw93en">Follow my blog with Bloglovin</a>

Niin siis, Google Reader pistää pillti pussiin ja toimii tänään vikaa päivää... käykääpä siis avaamassa oma Bloglovin tili...

kun äidiltä meni hermot

Sen vuosi sitten olin siis maannut koko yön paikoillani, saanut sisäisen verenvuodon ja maannut taas hievahtamattakaan, joka paikkaa kolotti ja särki ja edessä oli päivä täynnä tutkimuksia ja tutkimusten kavereita. Tässä vaiheessa tiedettiin ettei vika ole sydämessä ja seuraava epäilys oli – keuhkot.
Tänä vuonna eilinen oli onneksi toisenlainen. Ensimmäinen pitkästä helleaallosta, lämmin kuin lehmän henkäys. Tältä äidiltä meni iltapäivästä pahan kerran hermot, mutta noin muuten oiken onnistunut. Käytiin Taideopella kahvilla ja leikkimässä ja allekirjoittanut vähän purkamassa sydäntään. Lapset heitteli vesi-ilmapalloja pihalla ja suihkutteli toisiaan vesiletkulla... kotiin matkas kolme lasta puolialastomina.




No miten ne hermot sit meni? Tultiin kotiin, laitoin märät vaatteet pesuun, tyhjensin tiskikoneen ja ”I’m hungry...” valituksen säestämänä laitoin ruokaa. M halus ruokaa jota voi pureskella, selvä... laitoin siis pureskeltavaa ruokaa kaikille kolmelle. Ruokapöydässä M ilmoittaa kuin …

siitä on jo kauan

Vuosi sitten oli pilvinen päivä. Alkukesä oli hyytävän kylmä ja se eka parinkymmenen celsiuksen päivä tuntui jotenkin tuskaisan kuumalle ja tukalalle. Vähän pyörrytti ja heikotti ja ajattelin jo et oon saamassa jonkun vatsapöpön. Iltapäivällä lähdettiin lasten kanssa ulos. M halus kai ajaa pyörällä, mut mä en vaan jaksanut lykkiä poikia rattaissa ja tuli hikikin. Ahdisti vaan enemmän ja enemmän, rintaliivitkin puristi ja oksetti.
Sisällä otin liivit pois ja istuin alas, sisälläkin tuntui jotenkin kuumalle vaikka ilmastointikin oli päällä. Kehotin M:aa ottamaan kaapista itselleen ja pojille välipalaa ja mietin et miten e rintaliivit voi vieläkin puristaa, vaikka ne on jo tuolilla...

Se päivä päättyi silloin ambulanssikyydillä sairaalaan. Oli onni matkassa, olis voinut käydä huonosti. Loput kesästä pitkälle syksyyn meni kuntoutuessa. Muistoksi jäi ikuinen lääkitys ja kaunis hopeinen rannekoru.


aamusumua kesäkuussa

Aamulla ulkona on sakea sumu – kesäinversio sanoo L – sakea, märkä ja lämmin sumu. Aamuseiskalta jo parikymmentä astetta, maataan M:n kanssa vierekkäin siinä sängyssä ja ihmetellään maisemaa. Sumun kuuluu tulla lokakuussa. Sumu ei kuulu kesään. Täällä kesä on kuuma ja kuiva, ei tällaista veitsellä leikattavaa nahkean kosteaa lämpöä.
Alakerrassa laitan pojille vohveleita ja M:lle sen suklaapirtelön – puolet kermaa, puolet täysmaitoa ja sit se paketti. M ei haluu vohveleita. M paljasti mulle aamulla sängyssä et se pelkää mennä uuteen kouluun ja että sitä ahdistaa sen uusi koulu. Mä tiedän että se ei syö sen takia et sitä ahdistaa... Mä en halua et sitä ahdistaa syyskuuhun saakka ja et sit sit ahdistaa uusi koulu-luokka-opettaja syyskuusta joulukuuhun. Jannut syö kolme vohvelia kumpikin, ja paljon siirappia. Lasten syödessä mä täyttelen K:n papereita, koulupiirin jatkoarviointeja varten. Mä mietin niitä kysymyksiä tai oikeastaan mä mietin tietääkö kukaan useamman lapsen vanhempi vastauksi…

oodi oolle

Voi mikä ihana iltapäivä meillä oli O:n kanssa samalla kun lastenhoitaja - se ei tosiaankaan ollut mikään Maija Poppanen - teki kuolemaa meillä kotona K:n ja M:n yrittäessä riehua sitä hengiltä... Lastenhoitajat muuten jakautuu karkeesti kahteen tässä asiassa, niihin jotka ymmärtää että noitten kahden riehuttaminen johtaa vain ja ainoastaan siihen et kierrokset nousee ja nousee ja nousee, ja sit siihen tämänpäiväisen kaltaiseen joukkoon joilla on joku käsittämätön kuvitelma siitä että ne uupuu ja väsyy ja siirtyy jossakin välissä rauhallisiin leikkeihin.
Autossa kysyin O:lta et mitä se haluu tehdä ja vastuas oli; ”Oh, I just wanna go to Bellevue Square Mama” Suunnattiin siis nokka kohden ostaria... se ei halunnut leikkimään, se halus ekaks karkkikauppaan, sit mun kanssa kahville ja syömään ne karkit (3 karkkia). Disneykaupassa tehtiin pikainen kierros mut muuten se halus kiertää saippuakauppoja, lastenvaateliikkeitä ja lahjatavaraliikkeitä... jannu oli siis selkeesti shoppailemassa.
M…

sataa sataa ropisee... myös korvien välissä

Meillä on tänään taas muutaman tunnin lastenhoitaja, tällä kertaa otan O:n mukaan ja mennään kahdestaan ekaks vähän humputtelemaan ja sit vielä yhdessä L:n kanssa ravintolaan syömään. O meinaa syödä mustekalaa.

Ulkona sataa taas tai edelleen. Me ollaan sorruttu telkkariin ja lapset tuijottaa LeapFrogin opetusohjelmia mun puuhaillessa omiani. Tosin otinhan mä hetki sitten sellaiset Sinkkoslaiset alkukantaiset raivarit O:n pissatessa tahalleen housuun vähän aikaa sitten. Se ei siis halunnut itse vetää housuja alas ja kun mä en tehnyt sitä sille se lopulta seisoi siinä vessassa potan vieressä ja antoi lämpimän valua suoraan housunlahkeesta lattialle. Mun karjaisut kyllä pussattiin ja sovittiin, O:lle se pahin ”rangaistus” oli joutua suihkuun. Parempi kasvattaja olis varmaan jättänyt reagoimatta yhtään mitenkään... niinhän ne kai neuvovat tekemään.
UPS kurvas paikalle prinsessan lisäravinteet ja me kurvattiin kauppaan ostamaan lisää maitoa ja jogurttia ja oikeanlaiset pirtelöt... eilinen p…

kriisistä kriisiin

Elämä on viimeiset vuodet kulkenut kriisistä toiseen ja välillä en voi olla miettimättä et onko muillakin tällaista, siis sitä että suvantovaiheet on vähissä ja et aina tuntuu olevan jotakin ”päällä”. Ehkä elämä lasten kanssa on vaan tällaista... toistuvasti mielessä on vastaamattomat sähköpostit, lähettämättömät kirjeet ja kiitoskortit, puhelut joihin en koskaan palannutkaan ja kaikki ne joita pitäis tavata mutta joita ei tule tavanneeksi. Ei meillä oikeesti oo niin kiire – kai. Liian usein huomaan etten vaan jaksa-viitsi-vaivaudu, energia ei vaan riitä enää siihen ylimääräiseen että sen hetken kun ehdin istahtamaan kirjoittaisin sen kirjeen tai sähköpostin tai soittaisin ja sopisin tapaamisen.
Tammikuussa M sairastui ja oli sairaalassa. Helmikuussa toivuttiin tästä läheltäpititilanteesta joita meidän perheessä tuntuu tulevan vähän turhan usein. Sit uudelleenjärkättiin terapioita ja kesäkoulua ja aloitettiin K:n terapiaa ja käytiin ravitsemusterapeutilla ja siellä ja täällä ja lopulta…

syytä juhlaan

Tästä se lähtee ja tätä on syytäkin vähän juhlistaa Pubissa... Iltapäivä meni siis koululla rekisteröityessä syksyn koulutusohjelmaan... oisko se et kolmas kerta toden sanoo...




mun laukussa on lentokone

Koska en vapaapäivänä halunnut raahata mukaan koko sitä normaalia loputonta tavaramäärää joka mun "laukusta" löytyy, päätin siivota sen ja samalla napsin taas kuvia... lähinnä siksi et mua itseäni huvitti kaikki mitä sieltä löytyi...











varokaa irrallista äitiä

Oi onnea ja sen autuutta… kun vapaapäiviä pitää riittävän harvoin on ne yhtä juhlaa vaikkei mitään sen kummempaa tekiskään. Jo se puolisentuntia siellä autolasiliikkeessä Sinkkosta lukien oli suorastaan juhlava – ei yhtään lasta nykimässä housunlahkeesta tai haluamassa pissalle. Edellinen oma vapaapäivä oli marraskuun alussa.
Ajoin ihan isoon kaupunkiin asti, kiertelin huonekalukaupoissa inspistä etsien. Ruokapöydäntuoliprojekti on kallistumassa penkkiprojektiksi, Crate & Barrel ainakin tiedosti mun tarpeen penkkimuodille. Kävin pienissä ja ahtaissa lahjatavaraliikkeissä, niissä joissa on ihan kauheesti kaikkea pientä ja rikkimenevää ja sellaista johon lasten nyt vaan on pakko koskea – ihan tavallistenkin lasten, saati sit meidän aistituntemuksia etsivien lasten. Katselin ja nautiskelin, tuoksuttelin kynttilöitä ja saippuoita. Ostin itselleni housut Bryn Walkerilta. Ostin vaikkei mun pitänyt ostaa yhtään mitään. Ostin koska ne oli ne housut joista olen vuosia unelmoinut ja kuvitel…

kalenteri-klinikka-terapia-palkinto

Vaan huomenna ei oo tänään. Tänään istutaan kalenterin kanssa ja koordinoidaan... varataan ja peruutetaan ja siirretään. Autismi Klinikalle päästään viikon päästä. Se edellyttää yhden toimintaterapian peruuttamista ja lastenhoitajan varaamista. Samaan syssyyn varasin sit M:lle ihan oikeen kampaajan. K:n keskiviikon sosiaalisten taitojen testauksista selvitään varmaan – toivottavasti – ryhmänä, tai M on silloin terapiassa et eiköhän se onnistu. Maanantaille sain silmälääkärin – ihan itselleni – koska viimeisestäkin toimivasta ja ei kadonneesta silmälasiparista katkes eilen sanka. Uusia laseja ei saa ilman uutta reseptiä. Jotta pääsen sinne silmälääkäriin pitää L:n hakea O ja K terapiasta maanantaina tai si peruutan niitten terapiat ja mennään silmälääkäriinkin koko ryhmänä – kivaa. Niin, ja varasin mä huomisen päiväni iloksi myös tuulilasin korjauksen, kun tänäänhän siihen lensi kivi ja nyt se on vähän niinku rikki. Ei onneks pahasti, mutta ärsyttää silti istua huomenna tunti tai kaksi…

maanantai ennen vapaapäivää

Mulla on kuulkaa huomenna vapaapäivä. Sellainen päivä jona meille tulee Maija Poppanen heti aamusta ja on lasten kanssa ihan koko päivän ja pääsen vielä L:n kanssa Pubiinkin ennen kuin saan palata laittamaan lapsoset nukkumaan. Lapsetkin on innoissaan, ne on oppineet että Maija Poppaset on keskimäärin aika kivoja kun ne vaan leikkii ja leikkii, eikä yhtään tyhjennä tiskikonetta tai lajittele pyykkejä tai aja terapiaan tai käy ruokakaupassa.
Mulla on huomenna vapaapäivä ja torstaina puolikas vapaa O:n kanssa. Mä saan tällaista luksusta koska ollaan uuden edessä ja meillä on vielä hetki käyttää näitä lastenhoitotunteja joita L:n työnantaja tarjoaa. Heinäkuun puolivälissä L vaihtaa työnantajaa eikä moista luksusta enää ole. Paljon muuta hyvää saadaan tilalle, lomat menee ja lastenhoitaja ja 18kk:n päästä myös vakuutukset. Mä uskon silti että tää oli kokonaisuuden kannalta paras ja oikea ratkaisu.
Kävin viemässä pihalle puolikkaan kaalinpään pupuille, saa nähdä maistuisko se paremmalle kuin…