sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

kerran kesäkuussa

Jos elämä oliskin aina tällaista kuin just nyt... pojat leikkii ja pulikoi keskenään lastenaltaassa, M lähti L:n kanssa pyöräilemään – nimenomaan näin päin – ja sunnuntai iltapäivä on seesteisen rauhallinen. 

Ulkona elohopea jatkaa nousuaan, kohta ollaan lähempänä neljääkymmentä, vaan sisällä on silti ihanan viileää. Kosteusprosennti on 68% - Miamissa just nyt 64% ja siellä tunnetusti on aika nahkeeta - kun se tavallisena kesäpäivänä on alle 50.  UV-indeksi huitelee jossakin kasissa tai ysissä ja jopa minä valelin tota jälkikasvua vähän aurinkorasvalla.


Jos elämä oliskin aina tällaista... just näin ihanan huoletonta. Onneksi näistä hetkistä riittää iloa ja lämpöä taas vähäksi aikaa, niihin kun kaikki huutaa ja itkee ja tappelee ja lyö ja puree toisiaan ja elämä on yhtä aikataulua ja tempoilua sinne ja tänne. Just nyt mä mietin et elämä on ihanan helppoa ja mukavaa ja noi lapsetkin tosi tavallisia moneen muuhun verrattuna. 

kirkossa niille kävi kirjaimellisesti munkki kun jaossa oli ilmaisia donitseja, eikä mitä tahansa donitseja vaan Krispy Kreme donitseja...





lauantai 29. kesäkuuta 2013

suuria pieniä iloja

Aamulla näin ikkunasta kämmenen kokoisen perhosen – en saanut kuvaa. Iltapäivällä kaupasta tarttui mukaan peukalonpään kokeiset mustikat ja Koiran kanssa trailille lähtiessäni huomasin tomaatinkin kasvaneen ihan valtaisan suureksi.


tomaatti kesäkuun 29.

tomaatti toukokuun 4.

Päivän suurin voitto saatiin kun M tuli ruokapäytään ja maistoi poikien ravioleja. En muista koska se viimeks olis syönyt ihan oikeeta ruokaa – edes vähän – ja mä hymyilen sisäänpäin edelleen. Ihanaa on myös että se on alkanut puhumaan... siitä miten sitä pelottaa syksy. Jokaisen sanan ja jokaisen suupalan myötä mun ahdistus pienenee, toivottavasti senkin.

iltapalaksi se söi voileipäkeksejä istuen kahdella jakkaralla

Follow my blog with Bloglovin

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/3967901/?claim=94zfudw93en">Follow my blog with Bloglovin</a>

Niin siis, Google Reader pistää pillti pussiin ja toimii tänään vikaa päivää... käykääpä siis avaamassa oma Bloglovin tili...

kun äidiltä meni hermot

Sen vuosi sitten olin siis maannut koko yön paikoillani, saanut sisäisen verenvuodon ja maannut taas hievahtamattakaan, joka paikkaa kolotti ja särki ja edessä oli päivä täynnä tutkimuksia ja tutkimusten kavereita. Tässä vaiheessa tiedettiin ettei vika ole sydämessä ja seuraava epäilys oli – keuhkot.
Tänä vuonna eilinen oli onneksi toisenlainen. Ensimmäinen pitkästä helleaallosta, lämmin kuin lehmän henkäys. Tältä äidiltä meni iltapäivästä pahan kerran hermot, mutta noin muuten oiken onnistunut. Käytiin Taideopella kahvilla ja leikkimässä ja allekirjoittanut vähän purkamassa sydäntään. Lapset heitteli vesi-ilmapalloja pihalla ja suihkutteli toisiaan vesiletkulla... kotiin matkas kolme lasta puolialastomina.





No miten ne hermot sit meni? Tultiin kotiin, laitoin märät vaatteet pesuun, tyhjensin tiskikoneen ja ”I’m hungry...” valituksen säestämänä laitoin ruokaa. M halus ruokaa jota voi pureskella, selvä... laitoin siis pureskeltavaa ruokaa kaikille kolmelle. Ruokapöydässä M ilmoittaa kuin uutena asiana että tiedänhän mä ettei hän syö ruokaa – joo tiedän. Hän haluaa pirtelön. Hullu tai epätoivoinen kun oon, teen pirtelön. Teen pirtelön, jotta pikkutyranni voi kertoa mulle ettei halua sitä vaan ottais mielellään jäätelöä. Tässä vaiheessa pojatkin tajuaa että heidän ihan tavallainen kana ja pasta ja vihannekset on oikeestaan aika perseestä ja hekin mieluusti ottais pirtelöä tai jäätelöä tai ehkä molemmat. Jostakin korvien välistä kuuluu sellainen pieni naps. Astelen pakastimelle, kaivan ulos puolengallonan paketin vaniljajäätelöä – vähän vajaan 2 litraa – ja jaan sen ristillisesti tasan kolmeen kulhoon. Isken kulhot niitten eteen ja heitän lusikat pöydälle, nappaan tuoreen Kodin Kuvalehden kainalooni ja ilmoitan että on kaikkien kannalta huomattavasti parempi jos tästä ei aiheudu sotkua ja painelen yläkertaan lukemaan lehteäni. Mennessäni työnnän ne kolme koskematonta lautasta Koiran eteen, keittiössä on hiljaista.

Vartin päästä ne tulee makkariin muina miehinä, kertoo että he pyyhki toistensa kädet ja suut ja ettei kukaan oo tahmee. Alakerrassa odottaa K:n puolikas kulhollinen jäätelöä, M:n melkein koskematon ja O on tyhjentänyt omansa. Oli siistiä, ei sotkua. Lapsellista? Joo. Mutta kyllä teki hyvää hetken aikaa olla taas kolme tai viis tai jotakin siltä väliltä. Otin jääkaapista sen viimeisen oluen ja istuin alas. Autan vauhtikaksikolle lohikäärme-dinosaurus-krokotiiliasut päälle. Ne on aika hauskan näköiset lohikäärmeet... M:n asu on kokoa 18kk ja K:n 24kk.





Ilalla ajaelin yhteen noista järvenrantakaupungeista, juhlimaan Kummitäti K:n synttäreitä. Siellä oli muitakin lämpömittarin näyttäessä 30C:sta vielä seitsemän jälkeenkin. Meillä oli kivaa, Mojito oli hyvää, ruoka pahaa. Istuttiin pitkään, muisteltiin meidän yhteistä tietä, tällä kertaa niitä hyviä ja hauskoja asioita.



tunnelma - hyvä, ruoka - huono

perjantai 28. kesäkuuta 2013

siitä on jo kauan

Vuosi sitten oli pilvinen päivä. Alkukesä oli hyytävän kylmä ja se eka parinkymmenen celsiuksen päivä tuntui jotenkin tuskaisan kuumalle ja tukalalle. Vähän pyörrytti ja heikotti ja ajattelin jo et oon saamassa jonkun vatsapöpön. Iltapäivällä lähdettiin lasten kanssa ulos. M halus kai ajaa pyörällä, mut mä en vaan jaksanut lykkiä poikia rattaissa ja tuli hikikin. Ahdisti vaan enemmän ja enemmän, rintaliivitkin puristi ja oksetti.

Sisällä otin liivit pois ja istuin alas, sisälläkin tuntui jotenkin kuumalle vaikka ilmastointikin oli päällä. Kehotin M:aa ottamaan kaapista itselleen ja pojille välipalaa ja mietin et miten e rintaliivit voi vieläkin puristaa, vaikka ne on jo tuolilla...


Se päivä päättyi silloin ambulanssikyydillä sairaalaan. Oli onni matkassa, olis voinut käydä huonosti. Loput kesästä pitkälle syksyyn meni kuntoutuessa. Muistoksi jäi ikuinen lääkitys ja kaunis hopeinen rannekoru.



aamusumua kesäkuussa

Aamulla ulkona on sakea sumu – kesäinversio sanoo L – sakea, märkä ja lämmin sumu. Aamuseiskalta jo parikymmentä astetta, maataan M:n kanssa vierekkäin siinä sängyssä ja ihmetellään maisemaa. Sumun kuuluu tulla lokakuussa. Sumu ei kuulu kesään. Täällä kesä on kuuma ja kuiva, ei tällaista veitsellä leikattavaa nahkean kosteaa lämpöä.

Alakerrassa laitan pojille vohveleita ja M:lle sen suklaapirtelön – puolet kermaa, puolet täysmaitoa ja sit se paketti. M ei haluu vohveleita. M paljasti mulle aamulla sängyssä et se pelkää mennä uuteen kouluun ja että sitä ahdistaa sen uusi koulu. Mä tiedän että se ei syö sen takia et sitä ahdistaa... Mä en halua et sitä ahdistaa syyskuuhun saakka ja et sit sit ahdistaa uusi koulu-luokka-opettaja syyskuusta joulukuuhun. Jannut syö kolme vohvelia kumpikin, ja paljon siirappia. Lasten syödessä mä täyttelen K:n papereita, koulupiirin jatkoarviointeja varten. Mä mietin niitä kysymyksiä tai oikeastaan mä mietin tietääkö kukaan useamman lapsen vanhempi vastauksia niihin kysymyksiin... mä en ainakaan tiedä ja heittelen paperille sopivan kuuloisia arvauksia... Ensimmäiset sanat? 15kk. Selkeä puhe? 30kk. Käveli? 12kk. Istui tuetta? 7kk. Mietin mitä tekemistä mun omalla terveydentilalla on tän asian kannalta? Ehkä sillä sit on...



Mietin miten ihanaa on päästä kouluun syyskuussa. Mietin miten mahtavaa on saada jotakin niin tärkeetä tekemistä et mulla on väistämättä vähän vähemmän aikaa ajaa näitten asioita. Onhan se joo sit sähläystä ja kiirettä, mut kuitenkin mun silmissä se näyttäytyy vapautena. Mä oon kurkkua myöten täynnä sitä et yks kiipeilee pitkin seiniä ja toinen ei syö ja kolmas syö ja eka on sitä ja toka tätä ja kolmas kolmatta... ainakin sen ajan kun oon koulussa ja mun on pakko lukea ja kirjoittaa ja tehdä koulutehtäviä, mä saan olla joku muu kuin se mikä mä nyt oon. Edes muutamaksi tunniksi saan olla ajattelematta ja ahdistumatta näistä asioista. Toivottavasti keväällä saan olla myös töissä, ainakin välillä.

Kyllä mä rakastan. Rakastan niin että tekee kipeetä ja että kyyneleet nousee silmiin kun katselen niitten touhuja tai kuuntelen juttuja. Mun tekee mieli kaapata se pieni luiseva tyttö syliin ja puristaa – lujasti. Mun tekee mieli pussata pulleeta poskea ja kikattaa mun apinan kanssa. Ei se sitä ole.


Mä oon vaan uupunut lääkärinlausuntoihin, arviointeihin, terapeuttien kanssa vatvomiseen, raportteihin, kopioihin ja kaavakkeisiin. Aina ei vaan jaksais ja sit jaksaa taas. Kaipaan vähän etäisyyttä ja sitä saa koulussa ja töissä – etäisyyttä ja omaa tilaa. Mun vanhemmuus nyt on tätä ja silti haluaisin voida olla vaan vanhempi, olla vaan lasten kanssa ajattelematta liikoja.  Onneksi on kesä, onneksi kohta on loma, vaikka lyhytkin. Ja onneksi on aina skumppaa.

M:n iltalitannia:

Good night, sleep tight, don't let:
the bad guys get in our eyes (silmätulehdus)
the head lice bite (täit)
any spiders make webs on our house (hämähäkit ja niitten seitit)
any bees get in (kaikki ampiaisen sukulaiset)
any flies get in or more than five (kärpäset)
or any other bugs get in (öttiäiset)
or any tornadoes come (pyörremyrsky)
or floods come (tulva)
or anything bad happen to anyone

Lista kasvaa aina välillä, mitään ei putoo pois ja järjestys pysyy...





torstai 27. kesäkuuta 2013

oodi oolle

Voi mikä ihana iltapäivä meillä oli O:n kanssa samalla kun lastenhoitaja - se ei tosiaankaan ollut mikään Maija Poppanen - teki kuolemaa meillä kotona K:n ja M:n yrittäessä riehua sitä hengiltä... Lastenhoitajat muuten jakautuu karkeesti kahteen tässä asiassa, niihin jotka ymmärtää että noitten kahden riehuttaminen johtaa vain ja ainoastaan siihen et kierrokset nousee ja nousee ja nousee, ja sit siihen tämänpäiväisen kaltaiseen joukkoon joilla on joku käsittämätön kuvitelma siitä että ne uupuu ja väsyy ja siirtyy jossakin välissä rauhallisiin leikkeihin.

Autossa kysyin O:lta et mitä se haluu tehdä ja vastuas oli; ”Oh, I just wanna go to Bellevue Square Mama” Suunnattiin siis nokka kohden ostaria... se ei halunnut leikkimään, se halus ekaks karkkikauppaan, sit mun kanssa kahville ja syömään ne karkit (3 karkkia). Disneykaupassa tehtiin pikainen kierros mut muuten se halus kiertää saippuakauppoja, lastenvaateliikkeitä ja lahjatavaraliikkeitä... jannu oli siis selkeesti shoppailemassa.

Me oltiin L:n kanssa sovittu tärskyt ravintolaan ja L:llää odotellessa me leikittiin iPadillä ja luettii ruokalistaa ja lopulta miehen päätös oli selvä ja selkeä; ”I just wanna eat octopus” Tilattiin sit pojalle lautasellinen calamaria ja kyllä se ne söi – kaiken. Onneksi meillä on edes yksi lapsi jolla on tän asian suhteen toivoa... M ei syö mitään, K on lihapulla- ja nuggettimies. Jälkkäriks jätski ja sit jannu kävi vielä Gapin alessa ostamassa itselleen shortsit ja paidan.


Kiitos O!






sataa sataa ropisee... myös korvien välissä

Meillä on tänään taas muutaman tunnin lastenhoitaja, tällä kertaa otan O:n mukaan ja mennään kahdestaan ekaks vähän humputtelemaan ja sit vielä yhdessä L:n kanssa ravintolaan syömään. O meinaa syödä mustekalaa.

jos ruuan itse tekeminen edesauttaa sen syömistä niin tää on kai sit syöty...

Ulkona sataa taas tai edelleen. Me ollaan sorruttu telkkariin ja lapset tuijottaa LeapFrogin opetusohjelmia mun puuhaillessa omiani. Tosin otinhan mä hetki sitten sellaiset Sinkkoslaiset alkukantaiset raivarit O:n pissatessa tahalleen housuun vähän aikaa sitten. Se ei siis halunnut itse vetää housuja alas ja kun mä en tehnyt sitä sille se lopulta seisoi siinä vessassa potan vieressä ja antoi lämpimän valua suoraan housunlahkeesta lattialle. Mun karjaisut kyllä pussattiin ja sovittiin, O:lle se pahin ”rangaistus” oli joutua suihkuun. Parempi kasvattaja olis varmaan jättänyt reagoimatta yhtään mitenkään... niinhän ne kai neuvovat tekemään.

UPS kurvas paikalle prinsessan lisäravinteet ja me kurvattiin kauppaan ostamaan lisää maitoa ja jogurttia ja oikeanlaiset pirtelöt... eilinen pirtelöselkkaus kun päätyi siihen ettei se aamullakaan juonut niitä vääriä juomia vaan sekoitin sille suklaan. Jos se eka tarjottu juoma silloin joskus maaliskuussa olis maistunut mansikalle tai vaniljalle ei suklaa kelpais, mutta koska me aloitettiin suklaasta, meillä juodaan vaan suklaata. Kasvattaja mussa karjuu korvaan ettei tällaista pelleilyä saa hyväksyä. Äiti mussa tietää ettei mulla taida tän lapsen kanssa olla muita vaihtoehtoja.


lapselle "ruokaa"

ohjeita ja tykötarpeita Maija Poppaselle



Huomenna on Kummitäti K:n synttärikemut, jostain pitäis kaivaa iloinen juhlamieli ja työntää nää ruokahuolet jonnekin taka-alalle. Autotallista pitäis hakea askartelulaatikko ja askarrella kortti ja koska lahjarahat meni mun uusiin housuihin pitäis nättiin lasipurkkiin sekoittaa sokerikuorinta ja tuoksuttaa se vaikka tuoreilla tomaatinlehdillä. Mulla on myös pakottava tarve neuloa seuraava peitto... sen täytyy olla tää sade... jämälangoista ajattelin tehdä ja aloittaa just tasan tänään M:n sos.taitojenryhmän aikana.


keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

kriisistä kriisiin

Elämä on viimeiset vuodet kulkenut kriisistä toiseen ja välillä en voi olla miettimättä et onko muillakin tällaista, siis sitä että suvantovaiheet on vähissä ja et aina tuntuu olevan jotakin ”päällä”. Ehkä elämä lasten kanssa on vaan tällaista... toistuvasti mielessä on vastaamattomat sähköpostit, lähettämättömät kirjeet ja kiitoskortit, puhelut joihin en koskaan palannutkaan ja kaikki ne joita pitäis tavata mutta joita ei tule tavanneeksi. Ei meillä oikeesti oo niin kiire – kai. Liian usein huomaan etten vaan jaksa-viitsi-vaivaudu, energia ei vaan riitä enää siihen ylimääräiseen että sen hetken kun ehdin istahtamaan kirjoittaisin sen kirjeen tai sähköpostin tai soittaisin ja sopisin tapaamisen.

Tammikuussa M sairastui ja oli sairaalassa. Helmikuussa toivuttiin tästä läheltäpititilanteesta joita meidän perheessä tuntuu tulevan vähän turhan usein. Sit uudelleenjärkättiin terapioita ja kesäkoulua ja aloitettiin K:n terapiaa ja käytiin ravitsemusterapeutilla ja siellä ja täällä ja lopulta ollaan tässä kohdassa. Mun lapsi ei syö. Ostin kaupasta vahingossa väärän paketin niitä pirtelöitä, sellaisen jossa oli erimakuja. Oletan että saan heittää muut paitsi suklaat roskiin tai lahjoittaa ne tarvitsevalle. Eka kokeilu mansikanmakuisen kanssa johti itkuun - "I just want chocolate..." Se toinen - vaniljanmakuinen - jää juomatta; "I only do a shake in the morning" 



Maanantaiksi sain järkättyä M:lle akuuttiajan syömisterapiaan, tiistaina autismiklinikalle ja toivottavasti saadaa lisää peruutusaikoja syömisterapiaan ja autismiklinikka ottaa jotakin kantaa tilanteeseen. Elokuulle tuli aika M:n syömistilanteen uudelleenarviointiin Klinikalta. Siltä ajalta en odota kauheesti kun tiedän oikein hyvin ettei M:n ongelma ole sensorisen integraation ongelma vaan ihan puhtaasti psyykkistä. Tänään on keskiviikko ja matka maanantaihin tuntuu pieneltä ikuisuudelta katsoessani ruokapöydänääressä itkevää lasta; ”You know I don’t like to eat, don’t you...” – joo tiedän... istuisit vaan siinä, ei tartte syödä... Lopulta se lajittelee legoja yläkerrassa poikien vetäessä lihapullia napaan.

Ei ollut suklaa, oli lopulta vanilja...


M:n aamuinen uusi sosiaalistentaitojenryhmä oli menestys. Tähän asti M on tavallaan ollut siinä haastajan ja mallin asemassa monissa asiassa ja nyt asetelma vaihtui niin että kaksi ryhmäläisistä on selkeesti M:aa etevämpiä ja esimerkiksi kykeneviä vuorovaikutteiseen keskusteluun. Uskon et tää tekee neidille hyvää. Kilpailuhenkisenä sehän haluaa mukaan,osallistua, oppia ja voittaa. Toimintaterapeutti kehu et tänään oli ollut hyvä päivä. Kaikki oli sujunut hyvin ilman suurempia erimielisyyksiä ja keskustelua ja taukojakin M oli pyytänyt kohtuuden rajoissa. Tästä voidaan päätellä ettei yhteistyö aina ole ihan näin saumatonta, vaikka palaute on aina se sama ”we had a really good session today”.

Iltapäiväisellä leikkideitillä juotiin R:n äidin kanssa lasilliset valkkaria samalla kun paimennettiin jälkikasvua ja naurettiin meidän kummalliselle elämälle. Siis sille että leluton lastenhuone on ihan normaalia kuin myös kolmevuotias joka syö kaiken tai lapsen pakonomainen tarve haistella asioita tai...



tiistai 25. kesäkuuta 2013

syytä juhlaan

Tästä se lähtee ja tätä on syytäkin vähän juhlistaa Pubissa... Iltapäivä meni siis koululla rekisteröityessä syksyn koulutusohjelmaan... oisko se et kolmas kerta toden sanoo...


oli kyllä Fremont Summer Ale


mun laukussa on lentokone

Koska en vapaapäivänä halunnut raahata mukaan koko sitä normaalia loputonta tavaramäärää joka mun "laukusta" löytyy, päätin siivota sen ja samalla napsin taas kuvia... lähinnä siksi et mua itseäni huvitti kaikki mitä sieltä löytyi...

lähtötilanne

se mitä pöydälle putos kun kippasin kassin ylösalaisin

Roskat: pari ruttuista värityskuvaa, käärepapereita, laastaripapereita, muovihelmi, omenasoseen korkki, muutama nimilappu ja nenäliina, rikkinäinen nappi, kengän solki, käyntikortti jne.

"lääkeosasto": laastareita, käsidesiä, hammaslankaa, hampaitten valkaisumuotit, neljä (4) huulirasvaa, huulikiilto, M:n ravintovalmisteen kansi, mun lääkäripapereita ja kosteuspyyhe

kännykän laturi, kolme kauppakassia, kosteuspyyhkeitä, pyöräilykypärän pehmuste

neljä tatskaa, sormus, sisilisko, rusettipinni, aurinkolasit, K:n purulelu, M:n stressilelu, lentokone ja pari pussinsulkijaa

kahdet kalsarit ja kahdet sukat

lompakko, raamattu, kasa kolikoita ja auton "tiepalvelu/huoltokortti"

Nämä sinne laitettiin takaisin: kosteuspyyhkeitä. kolme kauppakassia, surface (tabletti), kahdet kalsarit, yhdet sukat, purulelu ja stressilelu, sinkkosen kirja, laastareita, käsidesiä, alkoholipyyhe, kaksi huulirasvaa, proteiinipatukka, mun lääkkeet, lompakko ja raamattu.

tilanne "jälkeen"

varokaa irrallista äitiä

Oi onnea ja sen autuutta… kun vapaapäiviä pitää riittävän harvoin on ne yhtä juhlaa vaikkei mitään sen kummempaa tekiskään. Jo se puolisentuntia siellä autolasiliikkeessä Sinkkosta lukien oli suorastaan juhlava – ei yhtään lasta nykimässä housunlahkeesta tai haluamassa pissalle. Edellinen oma vapaapäivä oli marraskuun alussa.

Ajoin ihan isoon kaupunkiin asti, kiertelin huonekalukaupoissa inspistä etsien. Ruokapöydäntuoliprojekti on kallistumassa penkkiprojektiksi, Crate & Barrel ainakin tiedosti mun tarpeen penkkimuodille. Kävin pienissä ja ahtaissa lahjatavaraliikkeissä, niissä joissa on ihan kauheesti kaikkea pientä ja rikkimenevää ja sellaista johon lasten nyt vaan on pakko koskea – ihan tavallistenkin lasten, saati sit meidän aistituntemuksia etsivien lasten. Katselin ja nautiskelin, tuoksuttelin kynttilöitä ja saippuoita. Ostin itselleni housut Bryn Walkerilta. Ostin vaikkei mun pitänyt ostaa yhtään mitään. Ostin koska ne oli ne housut joista olen vuosia unelmoinut ja kuvitellut jo ettei kukaan tee sellaisia housuja... ja siinä ne sit oli. Pakkohan ne oli ostaa. Ostin vaikka tiesin mitä L siitä ajattelee, ei pitänyt ostaa mitään. Ostin vaikka omatunto kolkutteeleekin. Ostin, enkä palauta.




Lopulta vaelsin puutarhaliikkeen kautta tähän kahvilamaailman mäkkäriin, Starbucksille. Lähinnä siks et täällä on ilmainen netti ja pöydät täynnä pistorasioita mulle ja muille mun kaltaisille. Osa tekee töitä, joku vaan surffaa, kaksi ainakin opiskelee. Mun naapurin matikantehtävät näyttää ikäviltä. Vastapäätä istuva mies taitaa vaan lukea päivän lehteä pädiltään.




Viimeyönä valvottiin. M ryntäs itkien meidän makkariin puoililtaöin ja sen jälkeen oli rauhatonta. Yhdeltä itkettiin taas... Yhdestä kahteen pidin sitä kiinni kädestä. Kahdelta se sanoi ettei enää tartte. Vähän sen jälkeen käveli L unissaan, se tutki kuulemma meidän talon rakenteita ja kolmelta oli taas M:n vuoro. Eilisiltainen chili ei ollut mun vatsan mieleen ja rintalastan alla korvensi. Harkitsen vakavasti ystävän neuvoa luopua punaisesta lihasta ja maitotuotteista. En tiedä häiritsikö prinsessan unta uusi melatoniinivalmiste vai vaan tietoisuus siitä että mä olen päivän poissa. Ehkä sillä oli vaan huono yö. Karvaisesti muistan taas ne valvotut vuodet ja olen haluton luopumaan jo kerran saavutetusta edusta, noin suunnilleen nukutuista öistä.



maanantai 24. kesäkuuta 2013

kalenteri-klinikka-terapia-palkinto

Vaan huomenna ei oo tänään. Tänään istutaan kalenterin kanssa ja koordinoidaan... varataan ja peruutetaan ja siirretään. Autismi Klinikalle päästään viikon päästä. Se edellyttää yhden toimintaterapian peruuttamista ja lastenhoitajan varaamista. Samaan syssyyn varasin sit M:lle ihan oikeen kampaajan. K:n keskiviikon sosiaalisten taitojen testauksista selvitään varmaan – toivottavasti – ryhmänä, tai M on silloin terapiassa et eiköhän se onnistu. Maanantaille sain silmälääkärin – ihan itselleni – koska viimeisestäkin toimivasta ja ei kadonneesta silmälasiparista katkes eilen sanka. Uusia laseja ei saa ilman uutta reseptiä. Jotta pääsen sinne silmälääkäriin pitää L:n hakea O ja K terapiasta maanantaina tai si peruutan niitten terapiat ja mennään silmälääkäriinkin koko ryhmänä – kivaa. Niin, ja varasin mä huomisen päiväni iloksi myös tuulilasin korjauksen, kun tänäänhän siihen lensi kivi ja nyt se on vähän niinku rikki. Ei onneks pahasti, mutta ärsyttää silti istua huomenna tunti tai kaksi tuulilasikorjaamolla vaikka enemmän se ärsyttäis jos mulla olis kolme seuralaista. Kalenterinäkökulmasta ja ajankäytöllisesti positiivinen uutinen oli että jatkossa O:n ja K:n terapiat on maanantaisin samaan aikaan, ei peräkkäin. 

Torstaina on itseppäisyyspäivä ja sunnuntaina lähdetään lomalle, siis ensi viikolla. Tuntuu että se heinäkuun eka viikko täyttyy pelottavaa vauhtia, eikä edes leikkideiteillä ja uimarannalla, vaan lääkäreillä ja muilla pakollisilla kuvioilla. Ehkä meidän pitäis perjantaina yrittää mennä sinne uimarannalle... kun muuten kohta on syyskuu, eikä me olla päästy normisäätöä pidemmälle. 

Mua ahdistaa se Autismiklinikka pahasti – oikeesti. Ollaanhan me siellä ravattu, yksi kevät ja osa kesääkin ja jos nyt taas mennään niin mikä siinä nyt on niin ahdistavaa? Mä luulen et se ahdistus nousee siitä tunteesta ettei itse hallitse tilannetta, että on jotenkin avuton ja hädässä. Ne on kuitenkin M:n kohdalla tavallaan se ylin viranomainen. Keskustelu puhelimessa meni jotenkin näin: 

-So, are you calling to schedule follow up appointments? 
-No, I’m calling because I don’t know what to do. I/we need help. 
-Can you hold for a moment?
-Yes... ja mä istun siellä aalloilla kuuntelemassa rauhoittavaa musiikki varmaan tunnin, no ehkä pariminuuttia oikeesti.

Lopulta meillä oli se aika, ensi tiistaille – erikoissairaanhoitajalle. Kello kolme iltapäivällä, se oli  ”syönyt” sen aamujuomansa, yhden hedelmäsoseen ja pussillisen pupukeksejä (28g).  uskon kyllä et ne lisäravinteet ja toi aamujuoma pitää sen hengissä.  uskon senkin et tää on vaan vaihe monien muiden joukossa, mutta silti  inhoon sitä ettei se syö. Klinikalla laitoin sen jonotuslistalle syömisterapiaan, siis ei ravitsemusterapeutille vaan oikeesti syömisterapeutille, sellaiselle jonka kanssa harjoitellaan syömistä noin niinku teknisenä suorituksena ja psykologiselta kannalta. Myöhemmin kotona se söi 1dl:n pasta-annoksestaan ehkä puolet ja mehujään jälkkäriks, ja oli sen jälkeen ihan tyytyväinen elämäänsä. 

Postissa tuli onneksi tänään lohdutusta näihin arkisiin huoliin. Täällä oikeesti osataan sitouttaa asiakas.



M:n kohdalla allekirjoitan näistä kohdat 1. 3. 4. 8. 9 ja 10. ja osin kohta 6.

maanantai ennen vapaapäivää

Mulla on kuulkaa huomenna vapaapäivä. Sellainen päivä jona meille tulee Maija Poppanen heti aamusta ja on lasten kanssa ihan koko päivän ja pääsen vielä L:n kanssa Pubiinkin ennen kuin saan palata laittamaan lapsoset nukkumaan. Lapsetkin on innoissaan, ne on oppineet että Maija Poppaset on keskimäärin aika kivoja kun ne vaan leikkii ja leikkii, eikä yhtään tyhjennä tiskikonetta tai lajittele pyykkejä tai aja terapiaan tai käy ruokakaupassa.

Mulla on huomenna vapaapäivä ja torstaina puolikas vapaa O:n kanssa. Mä saan tällaista luksusta koska ollaan uuden edessä ja meillä on vielä hetki käyttää näitä lastenhoitotunteja joita L:n työnantaja tarjoaa. Heinäkuun puolivälissä L vaihtaa työnantajaa eikä moista luksusta enää ole. Paljon muuta hyvää saadaan tilalle, lomat menee ja lastenhoitaja ja 18kk:n päästä myös vakuutukset. Mä uskon silti että tää oli kokonaisuuden kannalta paras ja oikea ratkaisu.

Kävin viemässä pihalle puolikkaan kaalinpään pupuille, saa nähdä maistuisko se paremmalle kuin mun kukat joiden päälle oin vielä siroteltu kahvinpurujakin. En millään haluais ruveta rakentamaan mitään suoja-aitoja.



Istun tässä pohtimassa mitä tehtäis ja mihin mentäis. Terapiat alkaa vasta kahdelta, joten aikaa on. Huomenna noi kuitenkin istuu kotosalla koko päivän. Kaupasta pitää hakee melatoniinia ja jogurttia ja jotakin helposti lämmitettävää Maija Poppaselle... toivottavasti ne M:n lisäravinteet tulis tänään.

Mun ainoa haave huomiselle on istua jossakin kahvilassa lukemassa kirjaa tai surffaamassa. Mitään en haluu ostaa tai tarvitse. Mä haluun vaan saada olla ja mennä minne nenä näyttää, ilman et koko ajan pitää viedä joku vessaan tai etsiä jollekin toiselle vettä tai tarjota eväitä tai...


Mulla on huomenna vapaapäivä. Nyt meen selvittelemään niitä pyykkejä jotka eilen pestiin.


Koiran eilinen keitto