Tahdon Asiat

Ajoin ne sateessa bussipysäkille ja saattelin laumani bussiin ottaen samalla kymmeniä ja taas kymmeniä kuvia. Juoksin autoon, ajoin koululle ja olin vastassa bussia koulunpihalla. O ilmoitti ettei tarvitse apua ja lähti kävelemään väärään suuntaan. M sipaisi suukon mutsin poskelle ja lähti oikeaan suuntaan. K. K roikkui mun kädessä kaksin käsin ja ilmoitti suurella varmuudella ettei siitä missään nimessä ole tähän. Vastasin sille järkkymättömällä luottamuksella että ihan varmasti on. Vesisateen yltyessä sadattelin itsekseni pojan olematonta sadetakkia ja niitä unohtuneita osoitelappuja jotka jannuilla piti olla kaulassa. Kellon soidessa vilkutin ja juoksin autolle. Ohimennessäni kuulin yhden tokaluokan opettajista toivottavan kaikille vanhemmille ihanaa lomaa. Maistelin vapautta enkä ollut varma maistuiko se hyvälle. Ajoin kaatosateessa ruuhkaisessa kaupungissa aamiaiselle ystävien kanssa. Kuusi ystävystä, bussipysäkin naiset. Vierustoveri kuiskasi että näytän pärjäävän oike...

Viimeisenä kesälomapäivänä on valmistauduttu h-hetkeen. Siihen valmistaudutaan leikkimällä paljon, ja syömällä lounasta ravintolassa. H-hetkeen valmistaudutaan leikkimällä lelukaupassa ja hakemalla askarteluliikkeestä tarvikkeet rannekoruihin. Kotimatkalla me pysähdyttiin munkkikahvilaan munkeille. Kotona täytän viimeisetkin kaavakkeet ja tuupin paperinivaskat oikeisiin reppuihin. Punon hamppunarusta neljä rannekorua, yhden jokaiselle meistä. Se kulkee koulussa mukana muistuttamassa siitä että äidillä on samanlainen, ja sen myötä äiti on vähän kuin mukana koulussa ensimmäisenä koulupäivänä. K:n takia mä ne tein. Siksi että K:ta jännittää huominen enemmän kuin on tarpeen. Josko tää edes vähän auttais... edes ihan vähän. Iltapäivällä me mentiin lääkäriin puhumaan K:n vatsakivuista. Sillä on ollut vatsa kipeenä säännöllisen epäsäännöllisesti keväästä asti. Aluksi hoidin sitä ummetuksena, sen jälkeen siivosin siltä pois viimeisetkin maidot ja edelleen oli vatsa kipe...

Koulun alkuun on 19 päivää. Ennen virallista h-hetkeä, syyskuun ekaa, me käydään koululla useampaan kertaan. On jannujen ”tasokokeet” maanantaina ja siitä eteenpäin jos jonkinlaisia kissanristiäisiä kouluun, luokkatovereihin ja opettajaan tutustumisineen. Tasotestejen ajatuksena on mitata kaikkien koulunsa aloittavien taitoja, jotta luokista voidaan rakentaa mahdollisimman tasapainoiset. Sillä ei siis oo mitään merkitystä ettei O edelleenkään tunnista numeroita, osaa kyllä sen ritirampsun yhdestä viiteentoista ja että K pitää aakkosia ihan turhina. Onhan niillä vuosia aikaa oppia lukemaan ja eiköhän niillä oo keinot saada O erottamaan kuutonen, seiska ja kasi toisistaan. Koulutarvikkeet, siis ne paperit-liimat-värikynät-lyijärit-kumit-kansiot tilasin tänä vuonna netistä koulun kautta sen sijaan että yrittäisin noin miljoonan muun äidin kanssa valita niitä samoja tavaroita kaupan kouluruuhkassa... Listassa kun lukee suunnilleen näin: 8kpl 22g liimapuikkoa (ei ...

vikaa kertaa ekalla Aamulla saatoin sen vikaa kertaa bussipysäkille ekaluokkalaisena. Seuraavalla kerralla saattelen sinne koko kolmikon, kaksi K-luokkalaista ja yhden tokaluokkalaisen. Siihen hetkeen on 75 päivää. 75 päivää kesää. 75 päivää viipyileviä aamuja, retkiä rannalle, puistoon ja niitä päiviä joina ei nyt vaan ole mitään tekemistä. jätskillä Puoliltapäivin poimin kyytiin itkevän lapsen. Muitten astellessa kesänviettoon riemukkaissa tunnelmissa, poimin kyytiini sen jota edessä aukeava epävarmuus pelottaa. Seitsemänvuotiaalle 75 päivää on ikuisuus. Syyskuun ensimmäinen on niin kaukana ettei sinne asti osaa edes ajatella. Istahdan kivelle ja poimin syliini lohduttoman lapsen, ne kaksi muuta kysyy voidaanko me jo mennä syömään sitä jäätelöä. Silitän pientä päätä. Lupaan kulkea rinnalla. Lupaan että muutaman päivän päästä on jo paremmin. Lupaan että me voidaan tehdä läksyjä jo heti huomenna, ja lupaan että me tehdään kesäänkin järjestys. kesätöitä Il...

Tutustumassa kouluun joka on meille kaikille jo ennestään tuttu Mä tiesin et näistä kahdesta kesäkuun ekasta viikosta tulis kaoottisia ja purin kynsiä jo etukäteen. Mulla on listoja ja muistilappuja oikeella ja vasemmalla ja silti herään keskellä yötä miettimään miten kakku kestää lauantaina puistossa liki kolmenkymmenen asteen helteessä. Millä sen kookoskerman vois korvata, vai tekisinkö kakun vasta juhlissa. Entä jos pakastaisin koko komeuden ja antaisin sen sit sulaa varjoisessa paikassa... voiko kookoskermaa edes pakastaa? Olis sittenkin pitänyt tilata se vegaanikakku. Kun näissä mietteissä viettää yönsä sen sijaan et nukkuis, lienee ymmärrettävää että aamulla sängystä raahautuu viimeisillä voimillaan sen kivan äidin sijasta hirviöäiti, se joka karjahtelee jo ennen aamukahdeksaa.  Se karjahtelee kun poikakaksikko on löytänyt synttärirahansa ja lahjakorttinsa ja vienyt ne jonnekin, jonnekin on yhtäsuuri kuin; ”en mä muista.” - Parempi muistaa, te hukkasitte jossakin a...

Paikallinen - ei amerikkalainen vaan ihan vaan paikallinen - julkinen koulusysteemi on toimiva, ainakin periaatteessa. Meitä järjestelmä on kohdellut toistaiseksi hyvin. Meillä on yhtä poikkeusta lukuunottamatta ollut vain ja ainoastaan hyviä kokemuksia pätevistä ja innostuneista opettajista reiluista toimintamalleista, ja onpa meitä kahden lapsen osalta siunattu myös sillä verorahoilla maksetulla ilmaisella kuntouttavalla eskarilla.   Ihan yhtälailla periatteessa koulunkäynti eskaria lukuunottamatta on ilmaista. Toki luokat kerää erilaisia rahasummia siihen ja tähän ja tohon, kuten juhliin, askartelumateriaaleihin, muutamaan opetussuunnitelman ulkopuoliseen oppikirjaan, luokkaretkiin jne. Itse koulunkäynti on kuitenkin ilmaista ja ne muutkin summat maksaa vaan ne perheet joilla on siihen taloudellinen mahdollisuus. Periaatteessa. Käytäntö ja periaate eroaa toisistaan sen ekan kouluvuoden osalta. Lakisääteisesti puolipäiväinen opetus on ilmaista ekana kouluvuonna. Kokopäiv...

Anna kyseli jannujen eskarista.  Eskareita meillä on kaksi kummankin pojan käydessä omaa kouluaan.  O käy yksityistä Pre-K luokkaa pienessä luterilaisessa koulussa. K taas on koulupiirin erityisopetuksen eskariyksikössä tien toisella puolella. K:n koulun toimintaa sääntelee koulupiirin opetussuunnitelma, kun O:n koulussa noudatetaan luterilaisen kirkon omaa esiopetuksen opetussuunnitelmaa. K:n koulu on tarkkaan valvottu ja O:n koulu taas ns. ”villi” koulu, jonka opetustuloksia ei oikeastaan valvo kukaan tai mikään. O:n koulu on sellainen mukava ja pieni, pienen seurakunnan koulu. Toiminta on pienimuotoista, vanhemmat ja opettajat tuntevat kaikki toisensa. Luokkia on koulussa kolme, 3 vuotiaiden ti/to ryhmä, 3-4 vuotiaiden ma/ke/pe ryhmä ja sit se Pre-K, 4-5 vuotiaiden, koulunsa aloittavien ryhmä jossa useimmat lapset on valitsemanaan neljänä päivänä viikossa. Opettajia on jokaisessa luokassa yksi,  tai siis opettaja ja sit opettajalla avustaja. Kyllä si...

Mä luen jokaisessa, edes puolijärjellisessä välissä... psykologin odotushuoneessa, lääkärin vastaanotolla, autossa koulun pihalla. Mun aivot on vanhat ja vähän homeessa ja mietin pystynkö omaksumaan tällaisen määrän tietoa näin kamalan lyhyessä ajassa. Miten selviän kaikesta ulkoa opeteltavasta? Siis niistä missä ei ole mitään logiikkaa, ainakaan paljaalle silmälle ja latinaa osaamattomalle. neuropsykologin vastaanoton "terapiakoira" Rufus Kolmikko oireilee sitä että mä oon aina koulussa ja sitä että silloin kun en oo koulussa luen. K kärsii eniten ja varmisti eilen illalla että varmasti en mene kouluun... en mennyt, menin M:n kanssa M:n koulun syyskarnevaaliin. M:lla on kiukku herkässä ja O viihtyy sylissä. L on tutustuttanut ne karjalanpaistin jämien jälkeen noutopizzaan ja hampurilaisravintoloihin. Mä olen elänyt viikon proteiinipatukoilla ja omenilla. Eilen lääkärissä aloitin uudestaan oman rokotusohjelmani ja tukun vasta-ainetestejä... Yhteen...