Tahdon Asiat

Seitsemän vuotta sitten kaikki oli valmista. Me laskettiin viimeisiä päiviä, tunteja ja minuutteja. Jännitti, pelotti, olin yhtäaikaa onnellinen ja kauhuissani.  Mikään ei koskaan tule haalistamaan muistoa siitä varhaisesta torstaiaamusta, siitä kun vielä oli pimeää ja maailma nukkui meidän ajaessa hiljaisuuden vallitessa kohti uutta.  Siitä aamusta kun meitä odotettiin sairaalassa jo ennen kuutta, siitä aamusta kun meistä tulisi vuosien odotuksen jälkeen vanhempia. M syntyi torstaiaamuna, torstain ja perjantain välisenä yönä satoi lunta. Katsoin sairaalan ikkunasta lumisadetta, kainalossa meidän ”kake”. Myöhäisin maahan jäänyt lumi historiassa, sinä päivänä kun M syntyi. "kake" Tänään istun tässä ja mietin mihin ihmeeseen seitsemän vuotta on mennyt. Miten se täyttää jo seitsemän? Miten mä voin yhtäkkiä olla seitsemän vuotta vanhempi? Miten ne kaikki elämää pidemmät päivät ja tunnit, ne loputtomilta tuntuneet valvotut yöt, ovat kuin hetkessä muodostaneet seit...

Anoppi on mielipiteen nainen. Anopin kotona on aina siistiä, oikeesti on. Anopilla ei ole koskaan pyykit kasassa jossakin nurkassa tai tiskejä tiskialtaassa. Onneks se ei pääse meille katsomaan, saattais saada slaagin. Freddelle se oli valittanut että Fredden veljenvaimolla oli aina kaikki huiskin haiskin ja hujan hajan. Ne kerrat kun mä niillä kävi, oli siellä siistiä, vähintään yhtä siistiä kuin meillä. Anopin mielestä miniä ja poika on laiskoja kun jättämät asioita lojumaan. Fredde yritti muistuttaa että niillä on siellä myös neljä lasta yhdistettynä kahteen työssäkäyvään aikuiseen. Ei mitään teini-ikäisiä, vaan lapsia. Neljä lasta ja sen verran hulinaa että jos joskus aikoo tehdä myös jotakin muuta kuin vaan siivota ja järjestää, on pakko välillä joustaa ja antaa niitten puhtaitten pyykkien kasvaa vuoreksi. Anopin mielestä se ei ollut mikään syy. Olihan hänelläkin kaksi lasta, ja hänen vanhemmillaankin oli kaksi lasta. Fredde muistuttaa että joo oli heitä kaksi. Kaksi yhteishuolta...

Tänä iltana kiitän Jumalaa. Olen kiitollinen siitä että seurasin omaa vaistoani ja soitin lääkäriin neljältä. Soitin vaikka järki yritti sanoa et mennään aamulla jos tarvii... Olen kiitollinen siitä että sain ajan, ja siitä että sain sen ajan meidän omalle lastenlääkärille. Sille joka tuntee mut ja meidän lapset. Sille joka tuntee meidät niin hyvin ettei se käännytä kotiin, vaan tietää että mä oon siellä syystä... No, tänä iltana - siinä vaiheessa kun me siellä oltiin – oli jo syytäkin olla. Oli kiire. Pieni elämä on hauras. Se on hauras vielä silloinkin kun se on melkein neljä... Iltapäivällä me käytiin pyöräretkellä. Me pelattiin pelejä ja kaikki oli hyvin. Hain M:n koulubussilta ja mua vastassa oli kalpea pikkumies. Se halus syliin ja mä kysyin siltä onko se taas istunut lämppärin edessä... ei ollut. Kuumetta oli tässä vaiheessa vasta 38.2C. Olin vähän hullu ja ylihuolehtivainen ja varasin sen lääkärin, mies pysyi sylissä. Puolisen tuntia myöhemmin lukema oli 38.6C. Vähän en...