Tahdon Asiat

Paikallinen - ei amerikkalainen vaan ihan vaan paikallinen - julkinen koulusysteemi on toimiva, ainakin periaatteessa. Meitä järjestelmä on kohdellut toistaiseksi hyvin. Meillä on yhtä poikkeusta lukuunottamatta ollut vain ja ainoastaan hyviä kokemuksia pätevistä ja innostuneista opettajista reiluista toimintamalleista, ja onpa meitä kahden lapsen osalta siunattu myös sillä verorahoilla maksetulla ilmaisella kuntouttavalla eskarilla.   Ihan yhtälailla periatteessa koulunkäynti eskaria lukuunottamatta on ilmaista. Toki luokat kerää erilaisia rahasummia siihen ja tähän ja tohon, kuten juhliin, askartelumateriaaleihin, muutamaan opetussuunnitelman ulkopuoliseen oppikirjaan, luokkaretkiin jne. Itse koulunkäynti on kuitenkin ilmaista ja ne muutkin summat maksaa vaan ne perheet joilla on siihen taloudellinen mahdollisuus. Periaatteessa. Käytäntö ja periaate eroaa toisistaan sen ekan kouluvuoden osalta. Lakisääteisesti puolipäiväinen opetus on ilmaista ekana kouluvuonna. Kokopäiv...

Luvatusti blogin kaksveesynttäreinä suoritetaan amerikanpaketin arvonta. Onnettarena toimii M. Paketin sisältö julkistetaan viikonloppuna kun  ehdin Seattleen, sillä olennaisen osan paketin sisällöstä saa vain Seattlen sydämestä. arvontaan osallistui 30 lukijaa prosessi on erittäin salainen kaikki on valmista onnetarta varten ja onnetar voidaan kutsua paikalle tadadadadadadadada...... "mom, what does it say?" ...ja onnellinen voittaja on "salaperäinen! Salaperäinen laitatko mulle yhteystietosi sähköpostitse tahdonasiat(at)gmail.com

Kahdeksaa päivää vaille kaksi vuotta takaperin aloitin Tahdon Asiat. Alunperin, maaliskuussa, maaliskuun 19. kirjoitin ensimmäisen kerran julkisesti. Kirjoitin itselleni, ajatuksena että ehkä joku jossakin saa näistä ajatuksista ja tunteista, meidän tarinasta itselleen tukea. Ehkä joku jossakin löytää ja kokee samankaltaisuutta, joko ihan mun kanssa tai meidän perheen. Pääasiassa kirjoitan edelleen itselleni, joskus kommentoin maailman menoa, provosoin, sanon jotakin turhan kärkevästi ja loukkaan. Suurimmat myrskyt vesilasiin on saatu aikaan ihan sattumalta. Meillä on edelleen kolme lasta. Silloin ne oli kaksi, kaksi ja neljä, nyt ne on neljä, neljä ja kuusi ja kaikki koululaisia. Meillä on edelleen Koira, se on vähän vanhempi kuin silloin, ja meillä on me ja meidän koti. Silloin mä olin kotiäiti ja opettelin kynsin ja hampain kuntouttamaan omaa lastani, nyt mä olen työssäkäyvä äiti ja vaikka meidän nupuilla onkin lääkitykset ja erityisopetussuunnitelmat on mun tehtävä taas ...