Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2013.

pääsiäinen

Jos multa kysytään tänään miltä musta tuntuu, mä sanoisin et se on syöpä. Tai ei välttämättä syöpää, muttei kuitenkaan hyvänlaatuinenkaan. Mutta kukaan ei kysy. L on ainoo joka kysyy ja se on mun kanssa samaa mieltä. Kaikki sanoo et se ei ihan varmasti oo yhtään mitään... mistä vitusta ne sen tietää. Ei kukaan muukaan tiedä. Siksihän se koepalakin otetaan, jotta tiedettäis. Mä aina välistä mietin mitä kaikkia päättömyyksiä sitä tuleeitse lauottua kun jotain pitäis sanoa, muttei tiedä mitä sanois... parasta olis tehdä niin kuin se yks ystävä, joka suoraan sanoi ettei osaa sanoa mitään. Ei tarvitse osata lohduttaa.  Mä mietin et onko ne mun yöhikoilut sittenkin jotenkin liitännäisiä siihen pattiin? Mietin et onhan toi tissi ollut pidempään vähän kipeä. Ei pahasti. Oon ajatellut et se on vaan joku lihas ja hieronut ohimennessäni. Särkee sitä nytkin, vasenta rintaa. Ei mua pelota. Ei mua ahdista. Mietityttää. Oon varma että tästä mennään läpi. Ihan niin kuin niin monesta muustaki

prinsessa ja uus putka

Pääsiäisenä meillä sisustettiin... tehtiin entisestä poikien putkasta prinsessahuone meidän prinsessalle... Hyväkin muutos on stressaava, se on kuitenkin aina muutos Jannut muutti M:n entiseen huoneeseen...

kylmää ja lämmintä

Meillä oli tänään hauska päivä. Kivaa ja ihanaa.  Kuvat kertokoon ... Jos et sä soita... vai kelle soittaisin?  Poikien asut kokonaisuudessaan - Mini Boden K ekaa kertaa jäällä Tokakertalainen M näyttää mallia ja oli muuten tosi taitava O pärjäs huomattavasti paremmin kuin odotin - olen ylpeä! Jannut "jäähyllä" Jäähallin ulkopuolella oli lunta D-vitamiinia Luistelun jälkeen lämmiteltiin puistossa

prinsessapääsiäinen

Kiitos kaikille kauniista sanoista ja ajatuksista ja kannustuksista ja... Mun mieli on vähän hassu. Se hyppää aina tällaisissa kohdissa elämää sellaiseen yltiörationaaliseen toimintamoodiin. Ihan samalla tavalla kävi silloin tammikuussa kun M sairastui. Itkin ja vasta jälkikäteen. Totaalisen järkiperäisesti siis mennään vaikka mielikuvitus ajaakin aina välillä asioiden edelle. Silloinkaan en mielessäni suunnittele omia hautajaisia tai katso itseäni kuihtuneena sairaalavuoteella vaan mietin millaisen peruukin ostaisin tai et kuka hoitais lapsia jos olisin sairaalassa ja... 4/5 ohutneulanäytteeseen joutuneista saa kuitenkin puhtaat paperit.  Kieltäydyn ajattelemasta sitä että näitä todennäköisyyksiä on ennenkin osunut kohdalle ja todennäköisyys oli silloin yhden suhteessa tuhansiin. Tissi on eilisen survonnan jäljilta kipeä, tosi kipeä. Yöllä valvoin ja mietin käytännön asioita. Aamiaisella mun lapsista ne vähemmän erilaiset osoitti kehityksen merkkejä. M:n sortteeratessaan aam

voihan tissi!

Mä en nyt taas kauheesti osaa sanoa oikeestaan yhtään mitään. En osaa ahdistua, en osaa olla ahdistumatta, en osaa mitään. Ilma on ruhtinaallisen ihana. Aamulla käveltiin poikien kanssa koirapuistoon ja harmiteltiin yhdessä ettei mukaan osunut eväitä, olis ollut täydellinen sää lounaspiknikille. Sit ripustettiin tauluja kotona ja rakennettiin junarata ja syötiin lounaaksi hodareita. Kummitäti K tuli Vierailevantähden kanssa kahville ja ennen kaikkea leikittämään mun laumaa sillä aikaa kun kävisin siellä ultrassa. Tunnelma oli aika hiljainen ja mulla ajatukset muualla. jannut lentiskentällä ja koirapuistossa Matka sairaalalle meni ajatuksissa, autopilotilla. Jossakin vaiheessa freewayllä mä havahduin siihen et mullahan on klassiset ultrafiilarit. Jokainen joka on ultrassa tai varmaan missä hyvänsä tutkimuksessa saanut vähemmän toivottuja uutisia tietää mistä mä puhun. Järki joo ehkä sanoo et kaikki on kaiken järjen mukaan oikein hyvin, mutta se tuttu vanha pakokauhu