eilen synttäreillä se nauroi makeasti... oikeastaan niin että meinasi tipahtaa sohvalta Maanantai alkoi varsin maanantaisesti ottamalla yhteen bussitädin kanssa. Mua ottaa edelleen päähän koko tätsä niin etten jaksais edes kirjottaa koko tyypistä. Mä en vaan ymmärrä miksi ihminen tekee töitä lasten kanssa jos ei kerta kaikkiaan viihdy työssään. Ei sen tarvitse musta tykätä, mutta olis ihmisiksi niitten pienten kanssa. se nauroi eilen tälle; Charlie The Clown Eilen me oltiin naapurustossa synttäreillä ja sielläkin puhuttiin bussitädistä, tai siis siitä että naapurin Benjamin itkee aamuisin kouluunlähtiessä koska ei saa istua isoveljensä kanssa bussissa. Kannustin soittamaan asiasta koulukuljetuksiin ja laittamaan Reksille viestiä. Samalla huokaisin helpotuksesta että suurimmat rypyt on meillä onnistuttu tän asian suhteen jo siloittelemaan ja koulumatkat sujuu ihan jees. Miten väärässä olinkaan... Bussi kurvasi paikalle tuttuun tapaansa, paitsi että bussitäti uno...
Tarinoita elämästä kolmilapsisessa perheessä. Tarinoita autismista, ADHD:sta ja ahdistuneisuushäiriöstä. Elämää ulkosuomalaisena Yhdysvaltain länsirannikolla. Äiti - kiinteistövälittäjä. Isä - nörtti. Lapsi - Autisti. Lapsi - Adhd ja autisti. Lapsi - Adhd. Koira - Martta vaan.