Tahdon Asiat

Koko viikko on mennyt sellaisessa puolittaisessa limbossa. Eka kouluviikko yhdistettynä siihen että yhdellä on leikkaus ja tähystys torstaina tai perjantaina. Kaksi päivää kalenterissa loistelee tyhjyyttään kun kerään kaiken muun   tiistaille ja keskiviikolle, olihan maanantaina pyhäpäivä. Lastensairaalan kirurgisesta yksiköstä ne sentään antoi leikkausajan heti kun leikkauksesta tehtiin päätös, mutta sinne ei nyt tällä kertaa päästy ruuhkan takia ja valtavalla sairaalalla on valtavan sairaalan systeemit. Leikkaukset järjestellään vasta hetki ennen h-hetkeä. Keskiviikko-iltapäivänä saan viimein puhelun leikkausjärjestelijältä. Se kysyy haluanko kenties elämäni takaisin? – No joo, ei siitä olis haittaakaan... Ilmoittautuminen sairaalan kirurgiseen yksikköön on perjantaina kello 10:30. Tanssin pienen riemutanssin saatuani yhden työpäivän lisää. Perjantaiaamuna annan pienen pojan nukkua lähettäessäni ne kaksi muuta kouluun. Kun se lopulta herää meidän sängystä kauhus...

Ollaan edetty siihen kohtaan kesälomaa ettei kukaan enää kaipaa uimarannalle. Me ollaan käyty rannalla tai uima-altaalla kahdesti viikossa kesäkuusta ja nyt kun elokuu on taittumassa kohti loppuaan tuntuu että me ollaan kaikki kyllästettyjä hiekalla, retkieväillä ja auringolla. Kaikki on tyytyväisiä kotona, pihalla naapurin lasten kanssa ja elokuvia katsoen. Sääkin on toki vähän hidastanut menoa, se ettei olekaan päälle kolmekymmentä vaan vain 25-28 celsiusta, se kun tuntuu kylmältä viikkojen helteen jälkeen, niin kylmältä että tulee vedettyä pitkähihaista päälle. Viikonloppuna tuli kuitenkin uitua hotellin ulkoaltaalla autiomaan lämmössä ja tulevana viikonloppuna uidaan vuoristossa jannujen kummivanhempien huvilalla, niin ettei me kesää ihan kokonaan olla vielä viikattu pois. Muutenkin on ollut tarve ottaa vähän iisimmin, kun Ollipollin hainhampaita vähän harvennettiin maanantaina, jätkällä kun on rautahampaita vaikka muille jakaa. Tällä ekalla kierroksella ne veti vaan maitohamp...

Kuva Maanantaiaamuna vetäisen leikkaussalivihreät päälle ja meen mukaan toimenpiteeseen. Se olis kolmisen tuntia leikkurissa. Mä oon ihan liekeissä! Useimmat kai aloittaa maanantainsa mieluummin jotenkin muuten. Mulle bronchial thermoplastyn seuraaminen leikkurissa on kuin joulu. Näitä toimenpiteitä hyväksytään – ja siis tehdään -  vuodessa kourallinen. Saliin on usein tunkua. Jonakin päivänä tämäkin toimenpide on toivottavasti yhtä mielenkiinnoton kuin lonkkanivelen korjaus. Multa kysytään usein et miten duuni, se nyt on sellainen vastaava kysymys kuin et mitä kuuluu, osa small-talkia. Onko liikaa vai liian vähän töitä, ylennyksiä, alennuksia, tulevaisuutta, näkyvyyttä vai näköalattomuutta. Työ on keskeinen puheenaihe, ja silti länsirannikolla arvostetaan tasapainoa työn ja vapaa-ajan välillä. Kuva Mun vastaus on yleensä, että mun suhtautuminen omaan työhön on intohimoinen. Ei väärällä tavalla, ei työ tekemällä lopu, mutta kun koen ihan oikeasti voivani va...

Martta rakastaa popkornia. Mä haluaisin aloittaa tän tarinan jotenkin sujuvasti, ei silleen kuin aina, et eilen tai tänään tai tällä viikolla tai perjantaina, mutta jos aloitan keskeltä joudun kuitenkin palaamaan alkuun ja... Kiljusen herrasväen tarinaksi tää on kuitenkin liian koominen, hullu ja pelottavakin jotta sen vois jättää kertomatta. Tarinalla on myös opetus, tai ainakin itse opin tällä viikolla taas uutta. Jälleen kerran olen kiitollinen siitä että olen löytänyt sen työperheen joka elää mukana, ymmärtää ja venyy ja paukkuu. Se itkee ja nauraa mukana, ojentaa perjantaiaamuna kukkakimpun kaoottisen viikon päätteeksi ja kysyy samalla että monelta mun tarttee lähtee, kun kuitenkin lähden taas kesken päivän. Tällä viikolla meillä ei ollut kesäleirejä. Maanantain ja tiistain lähdin töistä kahdelta jotta Fredde voi mennä iltapäiväksi toimistolle. Keskiviikkona kiirehdin puolitapäivin lastensairaalaan K:n toimenpiteeseen ja torstain olin kotona hoitamassa sairasta lasta....

Jannuilla oli koulussa teemana pukeutua tulevaisuuden ammattiin... K:sta tulee poliisi, ja sen veljestä Microsoftin pelikonsolipuolen johtaja. Et silleen.  On taas ollut sellainen viikko ettei tiedä mistä aloittais... Puolitoista päivää kotona sairaan lapsen kanssa Järjettömän kiire töissä, koska amerikkalaisen terveydenhuollon vinouma, ja sairaan lapsen kanssa ollessa työt kasautuu inboksiin ja stressikerroin nousee hiljaa järjettömäksi. Toinen lapsi ensin akuutisti lastenlääkäriin, ja kaksi päivää myöhemmin kirurgin konsultaation. Leikkausaika sovitaan maanantaina. Metsässä ihan mielettömän rauhallista, rentouttavaa ja ihanaa. Huolimatta siitä että joku kojootin-puuman-ilveksenryökäle söi naapureitten pissapussin. Lapset sairastaa, ja aikuisetkin sairastaa aina välillä. Ei mitään vatsanväänteitä ja lihaskolotuksia vakavampaa. Ja siinä samalla ehti hyvin askarrella 48 kutsukorttia jannujen synttäreille, täyttää nivaskan papereita sitä O:n psykologikeikk...

Bellevue on Seattlen itäpuolen keskus. Me asutaan Bellevuesta vielä vähän itään, tonne vuorten suuntaan. Ja sitten toisella nuotilla heti perään. Alkuun kiitän yhdessä ja erikseen jokaista uudesta työpaikasta onnitellutta lukijaa. On huikea tunne nähdä miten niin moni elää mukana meidän perheen elämässä, sen mutkissa ja kurveissa joissa meinaa aina välillä itsekin pudota pois kyydistä. Edellisellä kierroksella me lähdettiin vähän soitellen sotahan. Ensinnäkin kaikki tapahtui liian nopeasti. Ensin koulu, sitten monen viikon lomamatka ja siitä sit liki laakista duuniin. Me ei osattu valmistella lapsia, eikä ennen kaikkea katsoa kokonaisuutta oikealta kantilta. Äkkipäätään tuntui siltä että se että Fredde on duunissa päivät ja mä illat olis ollut optimaalinen ratkaisu. Toisin kävi. M koki menettäneensä äitinsä ja sai ihan valtaisia pelkotiloja asian takia. Me ajateltiin että se sopeutuu, mutta se ei sopeutunut. Lopulta mä itkin jokainen kerta matkalla töihin, ei siksi etten ol...

Eilen mun pellavapää istui vielä nurtsilla rantatuolissa siskonsa viihdytettävänä. Se itki illalla ettei se pysty mihinkään kun kaikki aina vaan sattuu ja nukahti mun kainaloon M:n sänkyyn. Aamulla mun vieressä hymyili pieni aurinko. Se avasi silmänsä hymyillen leveästi, nousi istumaan ja sanoi et sillä on nälkä. Pellavapää kapusi ihan itse pois sängystä ja hyppelehti mun edellä alakertaan. Enää ei tarvinnut kantaa. Se söi maapähkinävoileivän ja persikan, ja juoksi kesken kaiken ihan itse vessaan. Kuudentena päivänä se voi taas hyvin. "I am an anteater coming from Alabama..." Kun ne kaksi muutakin oli suoriutuneet aamiaisestaan ne lähti yhdessä pihalle ja leikki siellä hyvän tovin. Me pakattiin potkulaudat autoon ja ajettiin skeittipuistoon. M oli innoissaan. O ilmoitti ettei se missään nimessä ole ajatellut osallistua tähän tapahtumaan mitenkään ja K vaikutti vähän vaisulta, se ei ollut ihan varma onko siitä vielä tähän. Lupasin et mennää...

äiti ja sen lapset Martta on nyt kahden viikon ikäinen. Me shoppaillaan M:n kanssa netissä kaulapantoja ja M lukee koirakirjoja. Jannut katsoo telkkarista jokaisen löytämänsä koiravideon. Jos jotakin, niin tämä koira on odotettu. katsokaa nyt näitä MimiGreen :n ihanuuksia M lähti aamulla retkelleen. Se oli niin innoissaan että seisoi pihalla reppu pakattuna jo varttia ennen lähtöä. Repussa sillä oli eväät, rahat ja sukat trampoliinimestaa varten. Jannut oli katkerina, ja K oli täysin vakuuttunut siitä et sen tikit kestää kyllä muutaman tunnin trampoliinilla. Mä en ollut ihan yhtä varma aiheesta ja me jäätiin kotiin. Tai kyl me ajettiin O:n silmälääkäriin, ja käytiin kaupassa. Silmälääkäri oli tyytyväinen siihen että silmälasit selkeesti ajaa asiansa ja niin kuin me ollaan itsekin huomattu pojan syvyysnäkö, lähinäkö ja silmien yhteistyö on lasien myötä ihan uudella tasolla. Käytännössä tää tarkoittaa että mies voi nyt kävellä metsäpolulla kaatumatta muutam...