Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään tunnisteella kätevä emäntä merkityt tekstit.

ei kahta ilman kahdeksatta

Muistatteko vielä miten muutama viikko takaperin meidän autotallin ovi otti ja hajosi jousen katketessa ja oven pudotessa täydellä painolla alas? Sattuuhan noita sanoi ja jatkoi matkaa, onneksi kukaan ei jäänyt alle ja olihan se aikakin että se jousi katkes kun ikääkin jo alkoi olla. Meillä ei edelleenkään ole uutta autotallin ovea sen enempää kuin tietoa siitä koska sellainen mahdollisesti tulee. Uusi tilattiin kyllä heti samana päivänä kun edellinen meni rikki. Tämähän oli vasta alkua... Muutamaa päivää myöhemmin Tättis yrittää päästä autotallista meille sisään mutta ovi ei aukeakaan. Avaan lukon ja käännän kahvaa. Lukitsen lukon ja käännän kahvaa. Avaan lukon uudestaan ja käännän kahvaa mutta kiinni on ja pysyy. Kierrän ulkokautta autotalliin ja kiitän taas kerran meitä siitä älynväläyksestä että tilattiin silloin rakentaessa autotalliin myös ihan tavallinen ovi talon sivulle, man dooriksi ne sitä täällä kutsuu, ihmisen mentävä ovi. Kaivan työkalupakista ruuvimeisselin j...

Vähän yli viisi ja viisi

Mitkä viisi asiaa mun keittiössä on välttämättömiä? Entä mitkä viisi haluaisin, mutten vielä ole saavuttanut? Valeäiti heitti ilmaan kysymyksen ja mä jäin pohtimaan miten siihen vastaisin. Ihan heti oli selvää ettei viisi riitä yhtään mihinkään, ja itsenäisesti laajensin haasteen reiluun viiteen välttämättömimpään keittiövälineeseen ja viiteen ruoka-aineeseen jotka on kulmakiviä meidän kodissa. En kaivanut kaapeista etanapannuja, pastakonetta ja lihamyllyä, vaan keskityin ihan oikeesti niihin asioihin joita meillä käytetään miltei päivittäin. Kahvin voi keittää ilman hienoa keitintä, mutta mitkä ovat ne asiat jotka kannan mukaan meidän rantalomillekin. Ensin ajattelin et tää on helppoo, ja lopulta totesin ettei tosiaankaan... samalla tapaa kuin sillä joka ei laita ruokaa on vaikeeta ylipäätään löytää muuta tärkeetä kuin lautaset ja aterimet, niin mulla on vastassa valinnanvaikeus. Paljon tärkeetä ja rakasta jäi siis ulkopuolelle. Entä ne unelmat. Kuten jo totesin, meiltä löy...

amatöörin hillotehdas

persikkahilloa Pyykit kasvaa vuorena yläkerrassa, on ne sentään puhtaita. Kerran viikossa istun lattialla tunnin verran, lajittelen ja viikkaan. Ahkera kotiäiti sanoo että helpommin menis kun viikkais aina kun pesee. Likapyykkikori on useimmiten tyhjä. Lapset on vaateasiassa amerikkalaisia, vaatteita – oli ne sit yöpaitoja, kotiasuja tai kouluvaatteita – käytetään kerran ja sit ne laitetaan pesuun. Likapyykkikoriin ilmestyy jokaisena aamuna kolme pyjamaa ja illalla siellä on ainakin päivän kolme vaatekertaa, useimmiten kuusi kun sinne laitetaan ensin päivävaatteet ja sit vielä oloasukin. Vienosti olen yrittänyt ehdottaa että samassa yöpaidassa voi nukkua uyseammankin yön, heikolla menestyksellä. Fredde hoitaa siivouksen ja autonpesut. Mulla on aina siisti ja puhdas koti. Eilen illallakin se kuuras mattoja juuriharjalla. Autotallissa ja pihalla on puhtaat autot, peseehän Fredde ne useamman kerran viikossa. Keittiössä viihdyn. Leivon leipää, pullaa, piirakoita. Keitän, pai...

se pienen suuri ero

Fredden lähtiessä aamulla töihin se jätti mut lukemaan blogeja kahvin kanssa. Kun se kohta palaa kotiin, se löytää mut todennäköisesti samasta paikasta kuin mihin se mut jättikin, tällä kertaa tosin kirjoittamassa. Just nyt kuuntelen näppäimistön naputuksen lomassa yläkerrasta kantautuvaa yltyvää kinastelua ja odotan koska on tarve mennä väliin. Pullataikinan kohotessa ja lauman leikkiessä yläkerrassa, M oli lukemassa, mä deittailin Jillian Michaelsin kanssa ja puuskutin ja hikoilin. Mietin taas kerran kaikkia niitä kauniisti hikoilevia ihmisiä... en hikoile kauniista ja jälkihikeä pukkaa vielä pitkään. Naaman väri muuttuu sellaiseksi punajuuren sukulaiseksi, sellaiseksi et jos urheilisin julkisesti multa varmaan kysyttäis tarvitsenko kenties lääkintäapua. Kun on kotona koko päivän ehtii paljon. Yhteistyönä saatiin selvittyä varmaan kymmenen koneellista puhdasta pyykkiä. K lajitteli mun kanssa ja M ja O suoriutui yhdessä lastenvaatteiden paikoilleen laittamisesta. Op...

sekalaista

Herään kuudelta. Ei aavistustakaan miksi, mutta herään. Alakerran täyttää ilmastointilaitteen tasainen humina joka voimistuu aina välillä kompuran käynnistyessä. Tuoli natisee ja seinäkellosta kuuluu tasainen naputus. Etupihalla käyskentelee peura joka aina välillä vilkaisee ikkunaa kuin arvellen onko se nähty. Naapuri oli eilen nähnyt ison ilveksen. Onneksi se naapuri jonka mielestä on makeeta asua täällä luonnonhelmassa. Kirjoittaminen puhdistaa ilmaa. Sen avulla on helpompaa ottaa etäisyyttä asioihin ja jatkaa taas eteenpäin. Korjasin meidän tiskikoneen. En niinkään taidolla vaan enneminkin päättäväisyydellä ja vähän onnenkantamoisellakin. Tiskikone on alle vuodenikäinen ja tää on toka kerta kun se menee rikki. Ekalla kerralla odotin takuukorjaajaa viikon ja kuulin ettei vika oikeastaan edes kuulu takuuseen. Tällä kertaa päättelin että siinä on sama vika, poistoputki tukossa ja päätin ettei se ota jos ei annakaan, siis yrittää korjata se. Tunnin lattialla konttaamisen, al...

kuin veitsellä leikaten

Torstaiaamun hässäkässä teloin sormeni pestessäni puolihuolimattomasti aivan järkyn terävää leipäveistä. Jotenkin se vaan siinä aamuhässäkässä lipsahti ihan vähän, täppäsi oikean käden etusormen niveleen ja se oli siinä. Lavuaari värjäytyi verestä ja lapset hoki vieressä et super viileetä, ihan kauheesti verta. Haava oli parisenttinen ja vaikkei kovin syvä – eihän tossa nivelen kohdalla niin kauheesti edes ole lihaa – niin sellaisessa paikassa et olis varmaan ollut ihan fiksua ajaa näyttämään sitä. En ollut fiksu. Oli torstaiaamu ja mulla oli kiire ajamaan lapset kouluun ja tapaamaan sen tytön isää ja pankkiin notarisoimaan uuden auton papereita. Kietaisin sormeen lastaarin ja laastarin päälle sellaista tarratonta haavateippiä. Kymmenen minuutin kohdalla vaihdoin systeemin uuteen, yritin pitää sormen paikallaan ja lähdin matkaan. tää on ollut rikki jo ainakin vuoden Illalla avasin systeemin, haava alkoi tihkumaan heti kun paketti oli avattu. Lykkäsin haavaan liimaa – siis ...

syömään!!!

Nää syö meidät konkurssiin ja ne on vasta neljä, neljä ja kuus. Yhdellä aamiaisella menee kepeästi yhdeksän kananmunaa, puoli kiloa pekonia, tusina pannukakkuja, pari rasiaa marjoja. Lounaalla menee helposti kymmenen viipaletta leipää ja pinaattiletut on syytä tehdä litraiseen taikinaan. Pellillinen pannaria katoaa silmänräpäyksessä. Jugurtit on rajoitettu yhteen per ateria per päivä. Päivällisellä ne syö pihvin mieheen ja naiseen, paitsi O joka mieluummin syö sashimia – siis sitä sushia missä on se iso klimppi raakaa kalaa riisin päällä. pinaattilettuja mantelimaitoon Ongelma on positiivinen ottaen huomioon että vielä vuosi sitten me käytännössä rukoiltiin et joku söis edes jotakin, paitsi O joka silloinkin söi melkein mitä vaan, koska vaan ja kuinka paljon tahansa. M kävi syömisterapiassa kahdesti viikossa syömässä pizzaa ja kananmunia. Kotona sitä pidettiin hengissä ravintolisillä. Edelleen se muistelee kauhulla syömisterapiaa, kuinka siellä istuttiin ja oli pakko syödä. ...