Tahdon Asiat

Heceta Head Amerikassa kaikki on kaukana ja kauas on pitkä matka, vai miten se nyt menikään. Ainakin täällä ollaan tottuneita matkustamaan autolla ja myös siksi perheiden autot tuppaavat olemaan isoja, mukavia ja tilavia. On eri asia istua pääsiäisruuhkassa kesämökille kolme tuntia kassi sylissä ja toinen jaloissa kuin ajaa kevätlomalle viisisataakilometriä, ihan yhtälailla ajoittaisessa, seisovassa ruuhkassa useamman suuren kaupungin läpi. Ei ole ihan tuulesta temmattua että lomalaisilla on mukana grilli siltä varalta että ruuhkassa seistessä tulee nälkä.  TänäKIN vuonna perheemme suuntasi huhtikuun ensimmäisellä viikolla kevätlomalle Oregonin rannikolle. Sinne on suunnattu keväisin jo vuodesta 2005, muutamin satunnaisin poikkeuksin. Väliin ovat jääneet ne vuodet kun olen ollut viimeisilläni raskaana tai Covid-19 rajoitukset ovat sulkeneet osavaltioiden rajat karanteenisuosituksineen. Rannikon pikkukaupungit ovat tulleet tutuksi vuosien mittaan vaikka toki se pohjoisin rannikko-os...

Yrittäjän loma on vähän sitä sun tätä, sen tietää jokainen jonka palkka on suoraan riippuvainen tyytyväisistä asiakkaista ja tehdyn työn määrästä. Joku joskus sanoi että yrittäjä herää jokainen aamu työttömänä ja voi siitä sitten valita miten päivä etenee. Toisaalta, jos ei koskaan ole vapaalla, on lopputulos väistämättä vähän heikonlainen. Nimimerkillä vuosi edellisestä viikon lomasta, siis oikeasta lomasta ja välillä menee vähän hyperventilaation puolelle. Ajattelin heittäytyä työttömäksi - viikoksi.   Amerikkalainen suhtautuminen lomaan poikkeaa suomalaisesta. Vaikka länsirannikolla ehkä lomaillaan itärannikkoa enemmän, ei kukaan ole kuullutkaan mistään viikkojen mittaisesta kesälomasta ja harva lomailee kerralla viikkoa pidempää avaamatta tietokonettaan ainakin satunnaisesti. Useimmat ovat vähän töissä lomallakin ja useimmiten se sähköpostin automaattivastaus pyytää korkeintaan vähän pidempää vastausaikaa. Moni harrastaa pitkiä viikonloppuja, perjantai ja maanantai vapaaksi...

Poikien huoneesta kantautuu leikin riemukas ääni ja jotenkin kummasti kaikki kolme on olleet sulassa sovussa siellä suljetun oven takana jo pidemmän aikaa. Hymyilen niitten systeemeille. Pelaamisen saa aloittaa vasta iltapäivällä. Ne odottavat. Ne vie koiran kävelylle ja sitten ne taas odottaa. On kuuma. Ei sellainen ihana houkutteleva kesälämpö joka kutsuu ulos aurinkoon, vaan ovelta vasten kasvoja painavana lehahtava kostea kuumuus jota ilmastointi yrittää pitää ikkunoiden toisella puolen. Onneksi on se ilmastointi, monella ei ole. Kello kaksitoista odotus loppuu ja alakerrasta alkaa kuulua pelin ääni. Ne pelaa Red Dead Redemption II:sta, ne pelaa Apex Legendsiä, ne pelaa Grand Theft Auto V:sta. Yritän ohittaa ajatuksen pelien ikäsuosituksista. Minä tiedän että ne on vasta kymmenen. Tiedän että ne on aikuisten pelejä joita poikien kaveritkin pelaa. Mitäköhän niitten terapeutitkin miettii? Ei varmaan mitään, mutta nolostelen silti. En ymmärrä mitään tietokonepeleistä ja olen aina ol...