Tahdon Asiat

Se kuuluisa viimetippa kalahti eilen nilkkaan. Koko viikon mietin että ehdin hyvin loppuviikosta hoitaa lasten opettajien ”opettajien viikon” muistamiset. Vielä torstai aamuna mietin et ehtiihän ne huomennakin, mutta onneksi kuitenkin kaupassa käydessäni ostin kukat ja suklaat ja systeemit koko lauman, yhteensä yhdeksälle opettajalle ja sit lisäksi vielä M:n koulusihteerille, rehtorille ja reksin assarille. Onneksi ostin, ja vielä suuremmaksi onneksi ohimennessäni toimitin kukkaset ja suklaat poikien kouluihin. Torstai-iltapäivänä kun tajusin et perjantaina M menee luokkaretkelle kasvitieteelliseen puutarhaan ja tytön mukana mä olen menossa sinne myös. Perjantaina aamun aikataulu oli, no kireähkö. Roistopoika piti ajaa eläinsairaalaan, jannut lähettää kouluun, M:n hoitaa opettajien lahjomisen ja sit piti lähteä luokkaretkelle klo 8:40. Joskun ennen mä oli särmä, nykyään lähinnä sählä. Järjestyihän asiat kuitenkin. Roistopoika jätettiin sairaalaan seitsemän jälkeen. K...

Kaksi kertaa vuodessa on edessä lahjontaurakka, mitä antaa kiitokseksi opettajille, bussikuskeille ja terapeuteille... jokaisella niistä kun on varmasti vähintääkin riittävästi mukeja, kynttilöitä ja muuta mukavaa. Mulla on ollut tapana tehdä näitten ihmisten lahjat itse. Jos ei muuta niin siksi että niistä näkyis se että niitten työtä oikeasti arvostetaan, arvostetaan niin paljon etten käy hakemassa pariakymmentä kahviketjun lahjakorttia ruokakaupasta ja lykkää niitä pikaisesti kouraan viimeisenä koulupäivänä. Tänä vuonna ajattelin ensin tehdä saippuaa. Sit tälle epäaskasrtelijalle selvis että saippuoitten pitää antaa kypsyä viikkotolkulla eikä aika riitä. Mietin niitten kynttilöitten tekemistä ja laskeskelin projektin tulevan melko tyyriiksi sen lisäksi että kynttilöitä ne varmasti muutenkin saa. Huulihoiteet ne sai keväällä, edellisenä vuonna sitä saippuaa ja sitä edeltävänä kuivakakut. Jossakin välissä tein sokerikuorintoja koko laumalle. Päädyin tilaamaan netistä karkkilämpömitt...

Tättähäärän päiväkirjasta Tänään minä täytin sataviisi vuotta, sata oli liikaa ja viisikin suotta. Heti aamulla näin yhden takkuisen lampaan joka oli jäänyt kinni naapurin kampaan. Ja tiellä oli kaksi yrmeää porsasta jotka röhkivät runoja lokista ja sorsasta ja kolme tipu-tipua niiden perään alkoi hiipiä pikkutikkuvarpain ja varkain ilman siipiä. Ne kaiketi luulivat että saparo on mato ja kotkottivat että kato tota kato... Kun illalla saunaan tuli katku & Kitku niin onneksi minulta pääsi karkuun itku, Ulos karkasi se, ulos pihalle saakka ja seurakseni jäi oma naurunaakka jota neljän seinän sisällä yön ajan säästän ja aamulla vasta naurun ilmoille päästän. -Kirsi Kunnas- Meillä oli hyvä päivä.  Oikeastaan ihan paras mahdollinen juhlapäivä. Huomenna lähdetään lomalle. Heti aamulla avattiin paketteja meiltä ja maailmalta. Aamiaiseksi se tilas tuoreita croisantteja, mansikkahilloa, hunaja melonia ja donitseja. Juomaksi ...

Maanantainen tasaisen harmaa ja tavallinen arki katkes sit hetkeksi tasaisen varmasti tappavaan vatsatautiin - loppuviikko peruutettu.  Se alkoi illalla. Miks mä aina saan vatsatautini yöllä tai yötä vasten? Puoliltaöin oltiin jo täydessä vauhdissa ja parkkeerasin lastenpatjalle kylppärin lattialle täysillä hohkaavan patterin ja pöntön väliin täristen siellä vauvanpeittoni alla kuin horkassa kuumeen noustessa. L:lle ilmoitin et sen on ihan turha edes unelmoida menevänsä aamulla töihin. Lopulta joskus aamuyhdeksän aikaan nukahdin pohdiskellen että ainakin sairastan kuninkaallisessa seurassa ja vaikka se Kunigatar E suorittaa gastriittinsa sairaalaoloissa niin eipä siihen sielläkään oo kauheesti tehtävissä. Kymmeneltä L ilmoitti olevansa tulossa kipeeksi – vatsassa kiertää. Mulla edelleen reippaasti kuumetta ja olo kuin ihan sairaan huonossa kännissä. Kahden jälkeen mun oli pakko nousta ylös ja päästää L petiin. Mulla ei oo mitään käsitystä miten mä selvisin ton kolmikon kanssa...

Ihan ennen kuin sanon mitään muuta, totean että ihan jokainen kommenti olisi ansainnut oman pakettinsa. Tallä kertaa paketin saa ”Veera”. Veera perustelee seuraavasti: En kirjoita tätä paketin toivossa, vaan ajattelin jättää merkin siitä, että luen tätä. Löysin ensiksi blogisi "100 päivää" ja jäin kerrasta koukkuun. Kirjoitat rohkeasti ja kiinnostavasti. Minusta on ihana lukea, kuinka kauniisti kirjoitat lapsistasi. Tekstistä huokuu se, että kunnioitat heitä juuri sellaisina kuin he ovat. Erityisen ihanaa minusta on lukea tyttärestäsi, saavutat teksteissäsi jotain, mikä koskettaa minua. Aloinpas herkäksi... :) Käyn täällä joka päivä, mutta tämä on ensimmäinen (ja todennäköisesti viimeinen tai ainakin pisin) kommentti, jonka kirjoitan. Autismin lisäksi olen saanut uutta näkökulmaa Amerikkaan. Minulla on vahva ennakkoasenne, mutta olen joutunut muuttamaan sitä lukiessani blogiasi, esimerkiksi ruokakulttuurin suhteen. Tuoretta, luomua, kasviksia ja muuta ihanaa on tarjol...

Mä haluan jäsenyyden sinne lastenmuseoon! Meillä oli ihan sikakivaa. Sikakivaa huolimatta siitä et hukkasin K:n ainakin kymmenen kertaa sinä aikana kun oltiin siellä. Nyt oon poikki. Toisaalta K on karannut tai kadonnut aina kun silmä välttää siitä saakka kun oppi kävelemään eli noin 21kk:n ajan. Ennen museota käytiin ostamassa M:lle uusia tusseja ja hiuslenksuja. Mukaan tarttui myös kaikumikrofonit kaikille kun ne maksoi vaan taalan. Lastenmuseossa pääsi kokeilemaan talonrakennusta. ...ja tekemään hammastahnaa. R:n äidin S:n kanssa puhuttiin näistä meidän erilaisista ja vuodatin sille isolla kädellä tätä elämää K:n kanssa kun se karkailee ja katoaa ja on K – kävelevä onnettomuus kahdella jalalla. M on aina ollut omalla tavallaan pomminvarma ja ihan super ennakoitava. M:n kanssa mä voin ihan tuhannella luottaa et se ei käynnistä autoa jäädessään autoon tai tyhjennä lääkepurkkia tai syö pesuaineita tai ota veistä ilman lupaa tai... K:hon en luota hetkeäkään. E...

Lomaelämä on pysähtynyttä, pysähtyneisyys tekee välillä hyvää etenkin kun se on vapaaehtoista. Edelleen M tekee tossa vieressä koulutehtäviään – isot ja pienet kirjaimet, aakkoset, ennen ja jälkeen ja välissä ja... – ja välillä värittää kuin rentoutuakseen haastellisempien tehtävien välissä. Pojat katsoo samaa leffaa kuin eilenkin ja mä oon yöpaidassa tässä koneen ääressä. Välillä ne tappelee ja sit ne riehuu ja sit ne rauhoittuu taas katsomaan elokuvaa. Päiväni Murmelina siis. Ero eiliseen on jättiläismäinen mustelma mun käsivarressa ja se et kohta lähdetään lounaalle M:n koulukaverin kanssa ja lastenmuseoon. ...perhanan typo - en jaksa korjata, sori! Huomenna Suomikouluun sijaistamaan Taideopea ja mun ryhmässä on oma sijaisensa. Taideope on myös Kanteleope, mä rupesin eilen illalla sängyssä miettimään et musta ei kyllä ole kanteleopeksi. Ei edes Kanteleopen sijaiseksi. Mun taidoilla osaan opettaa lapset soittamaan Ukko-Nooan pianolla, yhdellä sormella. Mä oletan ja toiv...