Tahdon Asiat

  Uutta kouluvuotta on käyty vähän maasta ja paikasta riippuen kuukaudesta kolmeen kuukautta ja somessa keskustellaan edelleen siitä miten missäkin ja kussakin koulua käydään. Yhdet menee kouluun ihan tavallisesti, toiset tavallisesti mutta maskeilla, kolmansilla maskit ulkona ja käytävillä neljänsillä hybridimalli yhdellä tavalla ja viidensillä jollakin muulla... lista on loputon ja jokaisen mielipide omasta koulumuodosta vaihtelee sen mukaan minkä-ikäisiä ne omat kullannuppuset on ja kuinka vallitseva metodi sattuu oman perheen pirtaan sopimaan. Kaiken kaikkiaan muutos vuoden takaiseen on valtava, ainakin melkein kaikkialla.   Omat lapset ovat käyneet koulua - silleen perinteisesti koulussa - viimeksi maaliskuun alkupuolella ja tilanne on sama kaikilla lähialueen lapsilla jotka käyvät julkista koulua. Koulupiirejä meidän osavaltiossa on 294 ja niistä jokainen tekee omat päätöksensä seuraten samalla kukin omalla tavallaan osavaltion kouluhallituksen OSPI:n ja terveysvirannomaisten

 V is for Volcano   Meidän osavaltiossa on viisi tulivuorta ja ne näyttävät juuri sellaisilta tulivuorilta kuin lapsena piirrettiin. Kauniina ja kuulaana päivänä niistä voi voi täältä meidän nurkilta nähdä kolme - Mt Rainier, Mt Baker ja Glacier Peak, mutta Reiska niistä taitaa olla kaikille se rakkain ja Hellu taas kuuluisin. Reiska ja Hellu ovat myös siellä maailman vaarallisimpien tulivuorten listalla ystäviensä Vesuviuksen ja Pinatubon kanssa. Mt St Helensin purkauksesta 1980 on tehty elokuvia (Dante’s Peak) ja viimeksi tulivuorirouva päästeli höyryjä kesällä 2008.   Mt Rainierista, siis Reiskasta puhutaan kuin rakkaasta ystävästä ja sen ulkomuodosta keskustellaan muun small talkin ohessa. Uuden lumipeitteen sataessa vuoden väri muuttuu kesän harmaantamasta lumesta hehkuvan valkoiseksi. Usein Reiskalla on hattu päässä, pilvien muodostaessa renkaan sen päälaelle ja tämä taas tietää joidenkin mukaan sadetta. 1980 Mt St Helens Purkautui rajusti ja menetti huippunsa.    W i

  Eilen illalla istuin pimenevässä syysillassa meidän lähipubin terassilla. Sade ripotteli teltan kattoon ja ohitse ajavat autot murisivat liikennevaloista lähtiessään. Oli kylmä, eikä se olut asiaa oikeastaan helpottanut, kaksitoista-astetta ei ole varsinainen terassikeli ja pubin propaanilämmittimistä oli kaasu loppu. Mukaan matkaan otettu peitto ja päässä oleva pipo lämmittivät. Mutta siinä me oltiin, ensimmäistä kertaa miltei kahdeksaan kuukauteen tavattiin kasvokkain, ulkona ja etäällä toisistaan, mutta tavattiin kuitenkin. Sisällä pubissa taisi istua yksi rohkea asiakas olusensa kanssa, talon toisen sivustan terassilla kaksi seuruetta etäällä toisistaan.   Kahdeksan kuukautta on pitkä aika pitää yhteyttä ystäviin puhelimitse. Kahdeksan kuukautta on hetkittäin tuntunut ikuisuudelta. Poikien toisen kummitädin olen näiden kuukausien aikana tavannut kahdesti, ulkona ja etäisyydellä. Näihin kuukausiin mahtuu lasten valmistujaisia ja uuteen kouluun lähtöjä. Siihen mahtuu työpaikkoj

  Viikonloppuna viinitilalla mun työparin kanssa palaveeraamassa. Alakerrasta kuuluu algebranopettajan monotoninen ääni open vastatessa oppilaitten kysymyksiin. Ne käy yhdessä läpi viimeviikon koetta - luulisin. Tättis parkkeerasi itsensä loppuviikosta olkkarin sohvalle eikä ole siitä hievahtanut juuri muualle kuin vessaan ja lääkäriin. Portaat sattuu, istuminen sattuu, kävely sattuu, kaikki sattuu. Niinpä lapsi makaa sohvalla ja hautoo tanssissa satutettua lonkkaa vuoroin kuumalla ja kylmällä. Raksalla asiakkaitten kanssa.    Mä vastailen Fredden kanssa asiakkaitten viesteihin ja suunnittelen loppuviikkoa silmälääkäreineen, puheterapioineen ja ortopedeineen. Onneksi meitä on kaksi hoitamassa työasioita, mun kalenterissa kun on tällä hetkellä taas uuvuttavan paljon lasten lääkäriaikoja ja terapioita, onneksi useimmat hoituvat videopuheluin. Valtaosa asiakkaista tavataan tällä hetkellä viikonloppuisin. Selaan tontteja ja viestejä rakennuttajien edustajilta. Luen kuntotarkastusraport

 O is for Owl Amerikanviirupöllö ja huuhkaja, meidän öiset ääneet keijokojootin lisäksi. Pöllöjen huhuilussa on mulle jotakin rauhoittavaa enkä taida koskaan kyllästyä kuuntelemaan niitten juttelua. Pöllöjä näkee meillä myös päivisin ja joskus metsän hämärissä päivänsokea pöllö erehtyy luulemaan lenkeilijän pipoa tai ponnaria saaliiksi ja etenkin alkusyksystä monilla poluilla on varoituksia hyökkäilevistä pöllöistä. Olen itsekin jokusen kerran törmännyt polulla pöllöön joka on lähtenyt seuraamaan mun ja koiran matkaa lehahtamalla puusta toiseen. Photo: Christopher Schwarz/Audubon Photography Awards P is for Pumpkin Omppujen lisäksi kurpitsat ovat syksyn merkki niin pihoja koristamassa kuin ruuassakin. Kaupat täyttyvät kurpitsasoseesta, jota on helppo tehdä ja pakastaa ihan itsekin. Soseesta se päätyy keittoihin, aamupannareihin, kuivakakkuja mehevöittämään, muffinseihin, skonsseihin ja jopa kahviin. Syksyn eka tunnari taitaakin usein olla Starbucksin Pumpkin Spice Latte. Ne kaive