Tahdon Asiat

Lukija kysyi multa taannoin, minkälaista elämä on nykyään, siis jos katsoo sitä autisminkirjon näkökulmasta. Olen antanut ajatuksen hautua, hautua koska meidän elämä on oikeastaan aika tavallista, tai siis sellaista meidän tavallista. Ehkä parempi sanamuoto olis sujuvaa. Keskimäärin me ollaan päästy vaiheeseen, jossa arki on kohtalaisen sujuvaa, tai ainakin meillä on käyttöohjeet tähän meidän arkeen ja tarvittavat työkalut ratkaista useimmat onegelmat. Mä en tiedä minkälaista elämä on neurologisesti tyypillisen lapsen kanssa. Mä en tiedä minkälaisia haasteita sellaisessa perheessä on. Onko ne samanlaisia, vai kokonaan erilaisia? Onko samanlaisissa haasteissa sävyeroja, ja osaanko edes kuvitella niitä haasteita jotka on kokonaan erilaisia. Jos tähän sotketaan vielä sekin ettei yksikään autistiminkirjolainen ole oireistoltaan samanlainen, tai ettei yksikään lapsi, yhdessäkään perhessä mahdu yhdenlaiseen muottiin, ovathan niin lapset, lasten vanhemmat kuin perheetkin keskenään ...

Tulin eilen kotiin kesken työvuoron. Jo töihin päästyäni tajusin et olin onnistunut jättämään käsilaukun kotiin, käsilaukussa tietysti lompakko ja lompakossa ajokortti. Lompakkoa en töissä tartte mihinkään, kun talon sisällä käy maksuvälineeksi oma kulkukortti, mutta se ajokortti. Oli pakko antaa flunssalle periksi kun olin useamman kerran unohtanut kirjata jotakin, tai kirjannut asioita väärän potilaan alle ja palannut myöhemmin korjaamaan asian. Tänään jään suosiolla kotiin, hörppimään kuumaa juomaa ja katsomaan lasten kanssa elokuvia. Samalla kiroilen sitä että ansaitut lomatunnit palaa nyt tähän – sairastamiseen. Hain apteekista lasten lääkkeet ja kiittelin hyvää vakuutustani. Nyt kun omavastuuosuus $1600 on maksettu oli apteekkilaskun hinta mulle tasan $0. Ilman vakuutusta lääkkeen hinta on $232/pullo, eli $ $464 niistä kahdesta pullosta. M:n vointi on muutamassa päivässä parantunut aivan huikeasti ja tavoite on vähentää, tai jopa poistaa ahdistuslääkitystä siinä vaiheessa ku...

24-tuntia siitä kuin sain antibioottipiikin takalistooni lähdin ekaa kertaa kahteen viikkoon ensin lenkille Koiran kanssa ja sieltä tullessani vielä energiapuuskassani trimmasinkin sen Koiraparan muistuttaessa enemmän lammasta tai vuohta kuin Koiraa. Voitaneen siis todeta et se oli tässä vaiheessa tautia selkeesti bakteeri eikä virus ja kurkkukaan ei ole kipeä, ekaa kertaa kahteen viikkoon. Päivä meni poikien synttärilahjoja palautellessa ja vaihdellessa... vauvaduplot lelukauppaan – tilalle ne valkkas ”elintarvikkeita” ja meillä on nyt eilisestä saakka käyty kaupassa, leikattu, paistettu ja tarjoiltu. Kassillinen sälää koottiin yhteen ja palautettiin Targetiin, tilalle saatiin lapsille korissysteemit. Tää koris me haluttiin, koska M:n opettaja mulle kertoi et M tykkää välitunnilla pelata korista ja saa toistasataa pistettä välitunnin aikana (korista saa aina 2 pistettä). Eilen me sitä seurailtiin ja kyllä sillä oikeesti on taitoa, sehän heitti paremmin sisään kuin L j...

Hääpäivää on vietetty... no niin kuin meidän perheessä nyt vietetään sellaista arkipäivää jona molemmat aikuiset on paikalla. Ei olla osteltu hienoja lahjoja ja muistettu ruusuin ja kortein. Ei mennä illalla kahdestaan hienoon ravintolaan syömään ylihintaista päivällistä, saati sit lähdössä kahdestaan jonnekin romanttiseen kohteeseen viettämään viikonloppua... kuumeinen K jakoi M:n prinsessasängyn L:n kanssa Ekaks jannuilla oli kolmevuotislääkärinsä – ekaa kertaa erikseen.  K:n aika oli 9:40 ja O:n klo 11... just sen verta aikaa välissä et ehdin ajamaan kotiin vaihtamaan lapsia ja parturoimaan L:n tukan. Koska mä sisäisesti vastustan loputonta jorinaa lapsen neuvolakäynneistä ja kuinka se –kappas vaan – on taas vuodessa kasvanut niin jätä sen osuuden kertomatta. Todettakoon vaan että M painoi samanikäisenä saman kuin O, mutta oli miltei kymmenen senttiä pidempi. M on tikku, O on pullea pallo ja K on jotain siltä väliltä. Nää meidän käynnit nyt on muutenkin vähän er...

Tällaista aamua tai yötä ja aamua meillä ei oo ollut vielä koskaan, siis viiteen vuoteen kuukauteen ja kahdeksaantoista aamuun... Havahdun viileässä makuuhuoneessa, hiljaisessa talossa seitsemän – siis 07.10 - jälkeen siihen että Koira pyrkii mun kainaloon ja L lukee kännykästä sähköpostejaan. Tajuntaan hiipii tietoisuus siitä ettei M ole meidän sängyssä ja ennen kuin ehdin kunnolla herätä meidän huoneen ovi aukeaa ja hyväntuulinen M loikkaa meidän väliin ilmoittaen nukkuneensa koko yön omassa sängyssään ja nähneensä vain hyviä unia... Makoillaan hyvän aikaa siinä saman peiton alla juttelemassa ja samalla yritän toisella korvalla kuunnella mitä jannut puuhailee, mutta korvaan kantautuu vain hiljaisuus. Ajatus siitä ettei moinen hiljaisuus tähän aikaa päivästä voi mitenkään olla hyväksi ajaa mut pystyyn ja saapuessani poikien huoneen oelle kuulen oven toiselta puolelta ilooista rupattelua. Avaan oven ja löydän molemmat leikkimästä autoilla yläsängystä. K on herättyään käynyt pissalla. ...