Tahdon Asiat

Me kuljetaan samaan suuntaan muitten kanssa. Kaikki kulkee samaa vauhtia, kukaan ei töni tai ohittele, kadunkulmissa joku jatkaa vasemmalle tai oikealle, loput ylittää kadun ja kulkee tasaista vauhtiaan eteenpäin. Perheitä, pariskuntia, miehiä, tyttöjä ja naisia viettämässä iltaa. Ei tarvitse kulkea yksin, sillä stadionin 65.000 paikkaa oli myyty loppuun. Takana joku kysyy seuralaiseltaan tietääkö se miten pääsee hotellille, toiset miettii pitäiskö mennä yhdelle. On miltei keskiyö ja meidän lapset näkee suurkaupungin yöelämän ensimmäistä kertaa meidän taivaltaessa reilun kilometrin matkaa halki öisen kaupungin kohti Fredden työpaikan parkkihallia. Yökerhojen edessä olevia jonoja, hälytysajoneuvoja, rikki menneitä pulloja, roskia... kadunkulmassa koditon nainen kaivaa roskiksesta ruokaa. Kahdensanvuotias tarraa mua kiinni kädestä kovempaa, siinä missä mä kasvoin tällaisessa ympäristössä on tämä kahdeksanvuotiaalle vierasta. Autossa se huokaisee helpotuksesta päästyään turvaa...

Viikon päättää lauantai. Julkaisen sen sunnuntaiaamuna kahvikupin ääressä hiljaisessa talossa. Ollipolli yskii yläkerrassa. Martta hinkkaa peppuaan - tästä kuva - ja muut nukkuu vielä. Kun arkipäivät on pitkiä ja työntäyteisiä menee lauantait aina harrastuksiin ja asioiden hoitamiseen. Takapenkkirivistöistä kuuluu pitkä huokaus matkan alkaessa ja joku kysyy aina säännöllisesti: ”Kuinka monta vielä ennen kuin mennään kotiin?” Mä nukuin lauantaina pitkään ja tulin alakertaan siinä vaiheesa kun jannut veti jo vohveleita napaan Fredden johdolla. Keitän itselleni kahvit ja kirjoitan tekstin perjantaille. Yläkerrassa on kauppa ja me käydään Fredden kanssa ostoksilla.  Martan mielestä homma kusee ja pahasti, enää ei pääse lenkille ja joutuu käyttämään näitä typeriä pöksyjä.  Me kävellään jalkapalloharkkoihin lämpimässä syysmyrskyssä.  Huoltojoukot seuraa treenejä kentänlaidalla. Tättis juomatauolla. Lounasta ennen kun me lähdetään meidän ...

Lauantaina istun yhden nuoren herrasmiehen kanssa alakerrassa. Kello ei vielä ole kahdeksaa ja kaikki muut nukkuu. Olkkarissa Martta jyystää henkitorvea niin että rouske käy. Mun vieressä se nuorimies syö omenaa ja juttelee mukavia.  Vika kuva kipsissä Eilen se pääsi hirveellä huudolla eroon kipsistään, ja seuraavan neljän viikon tavoitteena on taivuttaa polvea ja nilkkaa – ne kun ei tällä hetkellä taivu, ja opetella astumaan jalalle uudestaan. Eihän se kipsin poistaminen satu, mutta kun muistikuva edellisestä kerrasta ilman kipsiä on siltä illalta kun onnettomuus tapahtui, on muistikuva kipsittömästä jalasta tuskallinen ja täynnä kipua. Kukapa siihen kohtaan haluaisi palata. Tulevat viikot miehen jalka on sellaisessa mustassa monossa, ja eilen illalla mies nautiskeli kylvystä ekaa kertaa viikkoihin. Tältä näyttää iho kun se on ollut reilut kuusi viikkoa kipsissä Viikolla istuin töissä syömässä lounasta, niin kuin jokaisena arkipäivänä. Pöytään istaht...

Viikolla vetäisin hihasta autismikortin mun kullannuppuni myydessä partiolaispipareita työpaikalla. Me myytiin päälle viiskymmentä laatikollista. Kortin käyttäminen kannatti. Kannatti se muutenkin, autismi ja erityislapsikorttia heilutellessa kun oppii yleensä kaikenlaista. Tällä kertaa opin että diabeteshoitaja Lesalla on autistinen sisko, ja me puhuttiin pitkään siitä miten ympäristö piti Lesan vanhempia curlingeina ja helikoptereina, kun ihan oikeesti niitten tavoite oli lähinnä yrittää rakentaa edes jotenkin toimivaa perhe-elämää. Tänä päivänä on helpompaa. Silloin kukaan ei tiennyt miksi Lesan sisko oli toisenlainen. Nykyään jumppaopejen kanssa voi jutella, ja koulusihteerin ja... koska kaikki tietää miksi. Mä opin että jumppatunnilla on kolme luokallista lapsia; 21 + 22 + 20 = 63 pientä jumppaajaa. Muakin saattais vähän kutittaa. Fredde myi meidän kuorkin. Meillä on taas kolme autoa. Yhteen autoon mahtuu kaksi. Mun autoon mahtuu neljä, siis siinä ei oikeasti ole is...

Lauantai oli tavanomainen asioidenhoitopäivä ja matka vei kauppaan jos toiseenkin. Tykkään lauantaista, ainakin yleensä. Välillä on niitä lauantaita joina takapenkin volyymi nousee sellaiselle tasolle että niitten lauantaisten asioiden hoitaminen tuntuu miltei toivottamalta tehtävältä. Tänään lauantai oli hyvä ja mukava huolimatta aamulla tulleesta myrskyvaroituksesta. Kuinka paljon asiaan oli osuutta K:n ja M:n ölyämisellä ja kuinka paljon sattumalla, sitä en osaa sanoa, mutta väittäisin että meillä oli suorastaan keskimääräistä parempi lauantai. Ehkä sekin auttoi että ensimmäinen kohde oli rautakaupan sijasta suklaatehdas. Boehmsin suklaatehdas, Costco, Ben Franklin’s, lelukauppa ja Target. Suomalaiset vastineet olis jotakuinkin Brunberg, Heinon tukku, Askartelukeskus, lelukauppa ja Kodinykkönen. Lelukaupasta ei ostettu mitään, suklaatehdas oli poikkeus ja sieltä haettiin konvehteja jälkkäriksi. Mulle ja Freddelle mozartinkuulia ja laumalle syksyisiä hall...