Tahdon Asiat

Tänä aamuna kiepsautin kolmen luokkahuoneen kautta viemässä jokaisen lapsen opettajalle oman pihan pioneita. On pioniaika ja kasvit notkuvat kukkien painosta niin että niitä on leikattu niin omiin, naapureitten kuin ystävienkin maljakoihin. Näitä puskia on kasvatettu vuosia. Ensimmäiseen kahteen tai kolmeen kesään sain pelkkiä lehtiä, siirsin, muokkasin ja lopulta vain odotin josko jonakin keväänä mun kukkimattomat pionit viimeinkin puhkeais kukkaan. Odotus palkittiin ja viimeiset kaksi tai kolme vuotta meillä on ollut pioneita enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Saska Saarikoski kirjoittaa omasta elämästään lasiseinän takana, kuplassa, uudessa kulttuurissa ja kuitenkin sen ulkopuolella. Voisin kuvitella että moni kokee kirjoituksen omakseen. Saskasta tuntuu tavallaan helpottavalta palata Suomeen, omaan kotiin ja kulttuurin. Siellä missä asioilla on merkitys.  Oma kupla on kuitenkin puhjennut. En tiedä koska, en tiedä miten, mutta jos en lapsena paahtanut juhannuskokolla...

itse ostetut äitienpäiväkukat Äitienpäivä on vähän sellainen äitien nokittelujuhla. SoMe täyttyy lasten askartelemien korttien, kukkien, brunssien ja lahjojen kuvista. Joku sai spa-lahjakortin, toinen brunssin kaupungin kalleimmassa ravintolassa, kolmas lähetettiin ostoksille ilman lapsia. Neljäs sai rasian Tiffanyltä, viides Cartierilta... Äiti on päivän keskipiste. Mitä jos äitienpäivä onkin ihan tavallinen päivä? Sellainen jona lapset riitelee, joku piirtää seinään, mies ei osaa laittaa hienoa aamiaista, eikä edes ole varannut pöytää ravintolaan. Onko sellainen äitienpäivä epäonnistunut? Minkälainen äitienpäivä on epäonnistunut äitienpäivä? Oliko rima liian korkealla ja pettymys valtaisa? Vai oliko jo ennalta tiedossa ettei äitienpäivä mitenkään eroa tavallisesta sunnuntaista tai maanantaista tai torstaista? Voiko äitienpäivä mennä pilalle? Mun äitienpäivä oli täydellinen. Mutta minkälainen on täydellinen äitienpäivä? Mä itse varasin meille pöydän äitienpäiväbru...

Yhdeksän miestä. Niistä amerikkalaisia kuusi. Suomalaisia seitsemän. Yksi unkarilainen, ja yksi kanadalainen. Seitsemän ylioppilasta. Kolme teekkaria. Naamiksessa voi taas katsella kuvia Ullanlinnanmäeltä, vappulounaalta Kämpistä, kokoontumisista ystävien kanssa... On aurinkoilaseja ja lakkeja, hymyjä ja kuohuvaa. Päällä poplari – maksoi mitä maksoi. Me täällä maailmanlaidalla juhlittiin vappua suomalaisten ystävien kesken, yhteistä melkein koko joukolle se että amerikanvuosienmäärä oli joko toisella tai kolmannella kymmenellä. Mukana pari tuoreempaakin. Joku murjaisi ettei kannata seurustella kenenkään kanssa joka on ollut maassa alle kymmenen vuotta, ja koko joukko räjähti riemukkaaseen nauruun... Miksi ei? Miksi niin moni meistä ”vanhoista” pysyttelee kauempana uusista? Muistan että se oli niin jo silloin kun me tultiin; ”ai, te ootte just tulleet (viisi vuotta takaperin)... no sehän on kiva.” – hiljaisuus ja keskustelu päättyi siihen. Silloin ajattelin et onpa tylyä touhu...

niitä on taas ainakin satoja tuhansia... Aamulla töissä sirottelen suklaakonvehteja jokaisen työtoverin näppikselle – salaa. Yhdeltätoista ne on selvittäneet kuka on tän Valentinen yllärin takana ja mun sähköposti täyttyy kiitoksista. Myhäilen itsekseni... on perjantai, ja edessä pitkä viikonloppu. Maanantaina on ”President’s Day” – Yhdysvaltain ensimmäisen presidentin George Washingtonin synttärit. Todellisuudessa ne synttärit oli helmikuun 22. mutta kyllä tää vapaa mulle sopii. Sunnuntaina juhlitaan Pyhää Valentinusta, tais siis sitähän on juhlistettu koko kuluva viikko kouluissa ja työpaikoilla, ja sunnuntaina on sitten vuorossa se rakkauden juhla. krookukset kukkii, ja narsissitkin kukkisivat jos se kuistin alla asuva jänis ei kävis niitä syömässä Meillä on virallisen epävirallisesti kevät. Virallinen kevät alkaa kevätpäiväntasauksesta, mutta se ihan oikea kevät alkaa helmikuun puoliväliin mennessä. Pihalla kukkii krookukset, hortensiat kasvattaa lehtiä, ja p...

Meillä on pitkä viikonloppu, maanantai ilman koulua ja töitä. Ne grillaa jotka jaksaa, useimmat kai ainakin ulkoilee ja viettää viikonloppua perheen kanssa.  lohikeittoa notskilla Me ollaan saatu takapihan patio valmiiksi ja sen myötä istuttu iltaa tulilla. Me ollaan retkeilty metsässä, käyty taputtelemassa naapurin hevosia, syöty hyvin ja tehty läksyjä. M:n viikon läksyt on varsin kohtuulliset; sivu matikkaa, viisitoista tavattavaa sanaa, tietskaläksyt ja lukuläksyt. Jannuilla ei toistaiseksi ole läksyjä ja K:lla ei tule olemaankaan koska K:n opettaja ei usko läksyihin. akrobatiaa telkkarin ääressä kuka eka... voikukanlehtiä naapurille Kaikilla kolmella on kuitenkin ne lukuläksyt. Luen mielelläni ja lasten lukuläksyt saa äidinkin lukemaan. Pojille pitää lukea päivittäin ja kyllähän me luetaankin. Mä luen niille Roald Dahlin kirjoja iltasaduksi ja M lukee ohimennessään kirjan tai kaksi. Poikien lukuläksyt menee puolihuomaamattomasti. ...

Mä tiedän että jossakin vaiheessa tullaan taas siihen pisteeseen, että aurinko on paistanut taas riittävän kauan. Niin kauan ettei lauma halua enää koko ajan leikkiä pihalla. Niin kauan että aina ei tee mieli istua ulkona auringossa. Niin kauan että aurinkoon ja lämpöönkin kyllästyy. Mutta se hetki kun ekan kerran kaivaa kätensä multaan ja tuntee sen muhevan, kostean tuoksun nenässään. Se hetki kun aurinko on taas niin lämmin että lapion seurana on kauden eka ulko-olut ja jalassa kumppareiden parina shortsit ja hanskojen kanssa lyhythihainen. Se taitaa olla vuoden parhaita hetkiä. O haluaa lapioda multaa mun kanssa ja M ja K ajaa kilpaa pyörillään. Välillä O antaa niille ylinopeussakot. Jossakin vaiheessa puutarhatyöt alkaa taas tuntumaan, no puutarhatöiltä. Mutta se kun keväällä saa auringossa seistä ja tuumata; ”tohon uusi puska, noi siirrän vähän oikealla omaksi ryhmäkseen, ja jos noi tosta – ne jotka ei kestäneet talven sateita – korvaisi vaikka jollakin heinällä”. Puu...

Tätä meidän käsittämättömän käsittämätöntä kevätsäätä ei auta kuin hehkuttaa. Joo, kyllä ainakin periaatteessa ihan minä päivänä tahansa voi olla viitisentoista astetta, niin marraskuun pimeydessä, jouluna kuin heinäkuussakin. Voi olla lämpimämpääkin, mutta että se on sellainen puolivakaa olotila, että on aina vaan lämmintä. Välillä lämmintä ja sadetta. Välillä lämmintä ja monsuunisade ja sit taas pitkään lämmintä ja aurinkoista. Se on poikkeuksellista, tai jos ei poikkeuksellista niin ainakin harvinaista. Muistan tällaisen kevään tai talven tai talvikevään niiltä vuosilta kun me oltiin vielä uusia, siis joskus kakstuhatta jotakin, ehkä neljä. Helmikuun keskimääräinen lämpötila, on 10-12C, ei 16-19C. Takit jää naulakkoon ja puistossa osa ulkoilijoista kulkee edelleen toppatakeissa ja toinen puolisko juoksentelee shortseissa ja helletopissa. Totuus lienee jossakin puolivälissä. magnolia kukkii Eilen illalla, helmikuun 14. O lähti liikenteeseen shortseissa ja t-paidassa. Ni...

Taisin - ainakin omassa päässäni - jossakin vaiheessa viitata meidän pihaprojektiin, ja lupasin kai kuviakin. Helmikuussa siitä ruvettiin kai puhumaan. Maaliskuussa irtisanoin nurmikonhoitofirman. Huhtikuussa lähetettiin PIC Application (Property Improvement Committee) asukasyhdistykseen suunnitelman ja kuvien kanssa. Toukokuun alkupuoliskolla saatiin hyväksyntä suunnitelmalle. Toukokuun puolivälistä kesäkuun puoliväliin oli raakaa työtä jokaisena vapaahetkenä. Niin raakaa että kaikki kolme lasta oppi vihaamaan meidän etupihaa ja pihaprojektia. Niin rakaa, että monta kirjoitusta on tännekin jäänyt kirjoittamatta koska olen seissyt luottokortin kanssa taimitarhalla, kivimurskaamolla, multakaupassa, tai vaihtoehtoisesti lapio kourassa siellä etupihalla. Sekä Sen Toisen Koululaisen että meidän lapset on olleet enemän tai vähemmän heitteillä tän projektin ajan. Niin heitteillä, että lauma haaveilee retkestä puistoon ja pahimpina päivinä ne on tyhjentäneet ruokakomeron kekse...