Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään tunnisteella haaste merkityt tekstit.

Milloin viimeksi?

Tämä haaste on kiertänyt jo hyvä aikaan ja siitä on olemassa parikin eri versiota. Tässä kuitenkin mun vastaukset näihin melkein 50. kysymykseen. Näihin oli mukavaa vastailla vaikka muutama aamuhetkihän tässä ehti vierähtämään ja palasin kysymyksiin useampana päivänä.  Karjuit.  Eilen korotin ääntä vaikka lupasin taas kerran itselleni etten huuda, saati sitten karju. Ennen lomaa karjuin päivittäin. Ajoit autoa.  Tänään. Eilen, toissapäivänä, huomenna.   Ajan autoa käytännössä päivittäin ja sanoisinkin että kysy vaan kuinka paljon. Fysioterapeutti pyörittelee silmiään mun viimeaikojen tuhat kilsaa viikossa tahdille. Halasit ei-perheenjäsentä ajattelematta,onko se turvallista.  Halasin tänään mutta mietin olikohan se nyt ihan ookoo. En muista, joskus alkuvuodesta 2020 kai. Senkin muistan kun törmäsin helmikuussa 2020 poikien kummitätiin kaupan pihalla ja päätimme että on parempi olla halaamatta. Maailma on puolessatoistavuodessa muuttunut ihan valtavasti....

torstai, marraskuun 7. - väsyttää

Meillä oli oikein hyvä päivä tänään mun apulaisen kanssa.  Rakas päiväkirja. Tänään mua väsyttää. Väsyttää koska lapset ei edelleenkään yhdentoista vuoden, kuuden kuukauden ja kahdenkymmenenkuuden päivän jälkeen nuku. Väsyttää koska pakotin keskimmäisen tanssitunnille vaikka se huusi mulle autossa naama punaisena että hänen puolestaan voin painua sinne missä ei aurinko paista eikä kuu kumota. Väsyttää koska olisin halunnut että se tanssii, koska se on hyvä siinä. Luovutan. Mua väsyttää koska pojat ei tanssi ja tässä kohdassa ryhmäpaine on liian kova. Pienin jäi kotiin koulusta, koska se ei ole nukkunut viikkoihin ja näyttää siltä että tekee hidasta kuolemaa. Kun se ilmestyi alakertaan täydessä paniikissa suunnilleen siihen aikaan kun sen olis jo pitänyt olla koulussa mä kysyin et mitä jos se lähtis ennemin mun kanssa töihin, ei tarvinnut pyytää kahdesti. Niinpä me mentiin ensin tapaamaan asiakasta, sen jälkeen toimitettiin paljon rahaa perille ja kolmanneksi mentiin l...

keskiviikko, marraskuun 6. - ystäväkirjan osa 3

Lempi Värini:   Harmaa ja sellainen ei minkään ruskea, hento vaaleanpunainen, Periaatteessa mun värejä on kaikki sellaiset pehmeät epävärit, maanläheiset, murretut. Lempivärejä. Vuodenaika:   Syksy Eläin:   Koira Kirja:   Harry Potterit tietty, olen lukenut ne, ja lapset on lukeneet ne, ah, niin monta kertaa ja elokuvat me katsotaan lasten kanssa ainakin kerran vuodessa. Vaikuttavin kirja jonka olen lukenut on tosin Reko ja Tiina Lundanin: Viikkoja, kuukausia. Mielenkiintoinen ja jotenkin tosi ihana oli Michelle Obaman omaelämänkerta. Elokuva: Tää täytyy jakaa uusiin ja vanhoihin. Vanhojen sarjassa iki-ihana Out of Africa (Sydney Pollack 1985) ja uudemmissa taas sellainen haikea hyvänmielenelokuva Call Me By Your Name (Luca Guadagnino 2017). Kohta alkaa taas jouluelokuvien aika ja mun lempparit on Love Actually (Richard Curtis 2003), The Snowman (Raymond Briggs 1982) ja ne Harry Potterit... Lumiukko - The Snowman ...

tiistai, marraskuun 5. - ystäväkirjan osa 2

Toisessa osassa ystäväkirjan kysymyksiä sukelletaan vähän syvemmälle ja vastataan kysymksiin jotka kertovat minusta enemmän ihmisenä. Mitä ajattelen, mitä rakastan? Viha on voimakas tunne, mutta niin on rakkauskin.  Työminä. Syvällistä Periaatteet:  Positiivisen kautta jaksaa paremmin silloinkin kun ei oikeastaan jaksaisi ollenkaan. Yritän myös muistaa että asioilla on tapana järjestyä ja kun sitä kaikista synkeintä hetkeä katsoo jälkikäteen ei se enää näytäkään ihan niin epätoivoiselta kuin juuri silloin kun siinä tilanteessa tarvottiin. Pyrin myös muistamaan että meillä jokaisella on oma tarina, ne omat lähtökohdat joista asioita lähestyy ja se vaikuttaa siihen miten elämän kohtaa, älä siis tuomitse vaan kuuntele. Loppuun totean että asialliset hommat hoidetaan ja muuten ollaan kuin Ellun kanat. Maailmankatsomukseni:  Toivottavasti aika avara. Lapsille aina sanon että uskonnosta riippumatta sisältö tuppaa olemaan aika samanlainen, rakasta lähim...

maanantai, marraskuun 4 - ystäväkirjan osa 1

Kiitos hauskasta haasteesta kuuluu Hollanninhippiäiselle ! Mä olen Liisa oikeesti ihan todella otettu. Lapsena aina toivoin että saisin kirjoittaa jonkun ystäväkirjaan, olla sellainen, ihan oikea ystävä. Kysymyslista on pitkä ja vastauksia pohtiessa menee tovi jos toinenkin, ne vanhan ystäväkirjan kysymykset kun oli aika paljon simppelimpiä. Jaankin tämän nyt muutamaan osaan ihan suosiolla, jos senkin takia että mun kärsivällisyydellä, tai sen puutteella tulee loppupään vastauksista muuten turhan lyhyitä ja ylimalkaisia.   Sunnuntaikävelyllä eilen. Bloginimeni tarina: Aloitin kirjoittamisen toisessa blogissa meidän esikoislapsen saatua autisminkirjon diagnoosin. 100+n päivää autismin kanssa  on päiväkirjanomainen ja sen nimi tuli siitä että jossakin niistä papereista sanottiin että sopeutumiseen menee sata päivää. Kirjoittaminen kuitenkin jatkui ja halusin saada nimen jonka alle mahtuu muutakin kuin erityislapsen vanhemman ajatuksia. Tahdon Asiat taas sai...

kesähömppää

Kevyttä kesähömppää väliin! Edelliset kaksi postausta on saanut suorastaan ennätykselliset lukijamäärät, kummallekin oli siis tarvetta. Kiitoksia jokaiselle lukijalle, ja erityiskiitos niille jotka avasivat sanaisen arkkunsa joko Facebookissa tai blogin kommenttilootaan. Mulla on tavoitteena kirjoittaa viisi blogipostausta viikossa; kaksi tänne, kaksi mun englanninkieliseen työblogiin ”The Life of a Real Estate Broker” ja yksi sen suomenkieliseen vastineeseen ”Asuntokauppaa Amerikassa” .  Englanniksi kirjoittaminen on edelleen uutta, mutta johan se oli aikakin kaikkien näitten vuosien jälkeen. Taannoin kannustin yhtä uutta kirjoittajaa sanomalla, että paras tapa kehittyä kirjoittajana on kirjoittaa, ja huomaan taas kerran etten ollut ihan väärässä. Fredde toimii oikolukijana, sillä tulen itse auttamattoman sokeaksi omalle tekstilleni enkä huomaa sen enempää kirjoitusvirheitä kuin ajatuskatkoksiakaan, niitä lauseita joissa ei kertakaikkiaan ole päätä tai häntää. Aikaa ty...

Vähän yli viisi ja viisi

Mitkä viisi asiaa mun keittiössä on välttämättömiä? Entä mitkä viisi haluaisin, mutten vielä ole saavuttanut? Valeäiti heitti ilmaan kysymyksen ja mä jäin pohtimaan miten siihen vastaisin. Ihan heti oli selvää ettei viisi riitä yhtään mihinkään, ja itsenäisesti laajensin haasteen reiluun viiteen välttämättömimpään keittiövälineeseen ja viiteen ruoka-aineeseen jotka on kulmakiviä meidän kodissa. En kaivanut kaapeista etanapannuja, pastakonetta ja lihamyllyä, vaan keskityin ihan oikeesti niihin asioihin joita meillä käytetään miltei päivittäin. Kahvin voi keittää ilman hienoa keitintä, mutta mitkä ovat ne asiat jotka kannan mukaan meidän rantalomillekin. Ensin ajattelin et tää on helppoo, ja lopulta totesin ettei tosiaankaan... samalla tapaa kuin sillä joka ei laita ruokaa on vaikeeta ylipäätään löytää muuta tärkeetä kuin lautaset ja aterimet, niin mulla on vastassa valinnanvaikeus. Paljon tärkeetä ja rakasta jäi siis ulkopuolelle. Entä ne unelmat. Kuten jo totesin, meiltä löy...