Tahdon Asiat

  Aamulla leikkasin hiukseni taas kerran ihan itse, ihan hyvä tuli. Fredde vähän avusti ton takatukan kanssa ja vastalahjaksi parturoin Fredden. Lapsista yksi kasvattaa pitkää tukkaa, toinen vielä pidempää ja kolmas parturoidaan neljännesvuosittain.   Torstaina avattiin meidän koulupiirin alakoulut ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun ovet suljettiin maaliskuussa 2020. Kouluun saa tulla aamupäiväksi kinderit ja ekaluokkalaiset, siis 5- ja 6-vuotiaat. Maski on pakollinen, samoin terveyskaavakkeen täyttö ja kuumeen mittaus niin aamulla kotona kuin uudestaan kouluun sisälle mentäessä. Opettajilla on tuplamaski ja suojavisiiri. Kysyin reksiltä kuinka moni lapsista tuli kouluun, vastaus oli 54 oppilasta. Koulussa on yhteensä reilut 600 oppilasta ja vaikka en tiedä kuinka moni on näillä kahdella ekalla luokka-asteella veikkaisin että noin kolmannes koululaisista. Aika moni siis valitsi etäkoulun jatkamisen tänä keväänä. Sama valinta on tehty myös meillä vaikkei kouluun palaaminen ...

Maanantai. Mulla on tällä viikolla keskimääräistä noin tuhat kertaa enemmän aikaa lukea koska – lumi. Maanantaina maa oli valkoisen peitteen alla ja sen jälkeen koulut ovat olleet kiinni ja elämä tavallaan jonkinlaisessa välitilassa. Ei asiakastapaamisia, ei työpalavereja, ei lääkäreitä, terapeutteja, harrastuksia... vain luminen maa, tietokone, elokuvat ja pulkkamäki. Ja muualla maailmassa joku miettii että miten niin kaikki päättyy lumisateeseen... ei tarvitse edes mennä kovin kauas, ne tuolla Idahossa miettii jo sitä että miten me ei täällä osata, mutta täällä nyt vaan on tällaista. Kun silloin parikymmentävuotta takaperin näin kävi ensimmäisen kerran me katsottiin tilannetta Fredden kanssa huulipyöreenä ja mietittiin että johan tää nyt on, että kolme senttiä lunta pysäyttää kaiken, laitettiin talvikengät jalkaan - kun sellaiset silloin vielä omistettiin - ja lähdettiin ulos. Tiistai. Viimepäivinä on kirjoitettu ihan valtavasti hyviä blogipostauksia ympärimaail...

Ekat 15 senttiä Ensimmäinen lumi satoi maahan yli viikko sitten. Koulut olivat kiinni maanantain ja tiistain, keskiviikkona aloitettiin myöhässä ja perjantaina lopetettiin etuajassa. Ihmiset hamstrasivat ruokaa ja valmistautuivat pahimpaan, mutta kuinka kävi. Tällä säällä koulu päätettiin sulkea viikko sitten Tokat 20 senttiä Perjantai-iltapäivänä alkanut lumisade satoi pitkälle aamuyöhön tuoden meille uudet parikymmentäsenttiä sen edellisen viidentoista päälle. Kaikkien yllätykseksi aura löysi tiensä meillekin ja tie aurattiin. Elämä näytti valoisammalta ja olin jo melko varma siitä että kouluun päästäisiin maanantaina. Kaupasta sai taas hetken maitoa ja munia, leipähyllykin taisi täyttyä. Lauantain peruutin kyllä asiakkaat, en halunnut ottaa kyytiin ihmisiä, jos nyt jotain kuitenkin tapahtuisi, mutta me ajeltiin perheen kanssa panimoon pelaamaan lautapeliä ja nauttimaan oluet. Yöllä tuli tukeva pakkanen. Reilut kymmenen astetta miinusta piti huolta...

Talvivaatteet. Sadetakin, shortsit ja kumisaappaat. Kyllä. Nämä on mun lapset, ja kuppareissa on kahdet villasukat, shortsien alla legginsit ja sadetakin alla pari fleeceä. Koulun kello soi kaksi tuntia ja kolme minuuttia etuajassa. Sitä edelsi rehtorin pyyntö radiopuhelimitse; ”soittakaa jo, mitä nopeammin talo on tyhjä sitä parempi... ja voitko kuuluttaa että henkilökunta on vapaa lähtemään kotiin heti kun lapset on ulkona luokasta.” Tulin hakemaan omani kotiin, mutta kaoottisessa tunnelmassa päädyn kysymään vararehtorilta että tarvitseeko ne kenties apua ja vastaus on kiitollinen huokaus. Kävelen ulos ja kysyn ekalta jonossa olevalta autolta ketä ne odottaa ja huudan koulun edustalle; ”Maddie, kolmas luokka! Maddie, kolmas luokka!” Avaan auton takaoven ja Maddie hyppää autoon. ”Varun ja Rajit! Varun ja Rajit! Onko Varun ja Rajit!!!” Vartissa nelisensataa lasta on pakattu autoihin. Ulkona on sakeneva lumipyry, sellainen suomalaisittain kaunis ja ihana mutta täällä se tark...

Mennäänkö me tänään johonkin? Kysymys toistuu jokaisena lauantai- ja sunnuntaiaamuna, noin keskimäärin vastaus on et joo mennään. Meidän lasten mielestä paras päivä on sellainen kun saa lojua ja vanua yöpaidassa pesemättä hampaita ja harjaamatta hiuksia ihan koko päivän. Voi pelata kunnes ei enää jaksa ja sit vaihtaa kirjaan, sellaisina päivinä kukaan ei käske lopettamaan. Sellaisina päivinä aikuiset nukkuu päikkäreitä, äiti leipoo pullaa tai sämpylöitä ja asentaa vaikka uuden lattian keittiöön. Sellaisia päiviä on harvoin, mutta eilen oli yksi niistä. Sellainen ihan paras päivä. Koko päivän satoi eikä me menty edes ulos. Illalla sade muuttui lumeksi ja koko joukko toivoi maanantaiksi lumipäivää. Lumipäivänä ei ole koulua vaan silloin mennään ehkä pulkkamäkeen tai ainakin tehdään lumiukko. Aamukuudelta puhelimeen kilahtaa tekstari koulupiiristä. Kaikki koulut suljettu lumen vuoksi, reilut kymmen kilometriä meiltä lumesta ei ole tietoakaan, vaan nurmet vihertävät. Yst...

Jos viikon aloittaa puoleen sääreen ulottuvalla lumihangella ja päättää perjantaina lumettomana auringonpaisteeseen voitaneen todeta että luontoäiti on tarjoillut antimiaan melko laajalla kattauksella. Väliin mahtui suuri tuhotulva kun lämmin sademyrsky sulatti ukkosen jyristessä lumet kaataen meidän kaikkien niskaan ämpärikaupalla vettä. Eilen illalla tilanne viimeisteltiin myrskytuulen heilutellessa puita. Tänään maisema on avarampi. Lumi katkoi ensimmäiset oksat ja puut, sade vei seuraavat ja tuuli viimeisteli tilanteen. Maanantai Sunnuntai-iltana hetkeä ennen vuorokauden vaihtumista puhelimeen kilahtaa tekstari koulupiiristä. Koulu on kiinni lumisateen vuoksi. Käännän herätykset pois päältä, sammutan valot ja käyn nukkumaan odottavaisin mielin. Ennusteessa luvattiin kolmesta kuuteen tuumaan – ehkä. Voi tulla enemmänkin, tai vähemmän. Aamulla talon täyttää riemukas huuto: ”It’s a snow day!!!” ja sit etsitään sukkia ja housuja ja kumppareita ja lapasia ja tak...