Autojono etenee hiljakseen bussiterminaalin parkkipaikalla ja mies huomioliiveissä osoittaa lasermiekallaan mihin suuntaan mennään. Ei siinä kauaa mene, ennen kuin ollaan ensimmäisellä teltalla, muutama hassu minuutti ja laitan maskin naamalle avaten sivuikkunan. Ojennan naiselle lapsen henkilötodistuksen ja nainen tarkistaa että meidän nimi on listalla, kysyy mun vieressä istuvalta nuorelta naiselta ikää kuin varmuudeksi - kolmetoista - ja ojentaa mulle kaavakkeen. Onhan sulla kynä se kysyy, kaivan kynän auton keskikonsolista hymyillen silmillä. Jatkan huomioliivisen laasemiekkatyypin ohjaamana seuraavaan putkeen ja pysähdyn sivuun täyttääkseni saamani kaavakkeen. Annanko lapselleni luvan Covid-19 rokotteen saamiseen? Kyllä. Onko lapsi saanut allergista reaktiota rokotteesta ennen? Ei. Onko lapsella lääkeaineallergia? On. Entä ruoka-aineallergia? Ei. Allekirjoitan kaavakkeen ja jatkan matkaa. Ajan suoraan sen seuraavan huomioliivin luokse. Hymyilevä mies ojentaa meill...
Tarinoita elämästä kolmilapsisessa perheessä. Tarinoita autismista, ADHD:sta ja ahdistuneisuushäiriöstä. Elämää ulkosuomalaisena Yhdysvaltain länsirannikolla. Äiti - kiinteistövälittäjä. Isä - nörtti. Lapsi - Autisti. Lapsi - Adhd ja autisti. Lapsi - Adhd. Koira - Martta vaan.