Tahdon Asiat

Iltaisin tää on ihan tavallista... Jäin miettimään Salamatkustajan Sadun postauksesta sitä, että minkälaista on ihan tavallinen arki. Minkä päivän videoisin - en videoi, ikinä, mitään, tai mistä päivästä kirjoittaisin... siis jos haluaisin tavoittaa ihan vaan sen tavallisen. En tiedä. En osaa sanoa. Just nyt arki ei ainakaan ole tavallista. Koska se sitten on? Ei se ollut tavallista maanantaina, eikä se ollut tavallista eilenkään. Huomennakaan ei ole ihan tavallista. Entä ensi viikolla, tai ensi kuussa? Koska olis ihan sellaista tavallista? Ehkä sitten kun kenelläkään ei ole jalka poikki? Mut sit jollakin voi olla jotakin muuta, tai töitä liikaa tai joku muu mullistus menossa. Ei meillä taida koskaan olla – ihan sellaista tavallista. Mun mielikuvissa tavallisena päivänä kaikki herää aamulla ja pukee ja syö aamiaista ja lähtee tavallisesti töihin ja kouluun. Työpäivä ei ole erityisen tapahtumarikas, eikä tapahtumaköyhäkään. Tavallinen työpäivä olis sellainen keskimäärä...

vikaa kertaa ekalla Aamulla saatoin sen vikaa kertaa bussipysäkille ekaluokkalaisena. Seuraavalla kerralla saattelen sinne koko kolmikon, kaksi K-luokkalaista ja yhden tokaluokkalaisen. Siihen hetkeen on 75 päivää. 75 päivää kesää. 75 päivää viipyileviä aamuja, retkiä rannalle, puistoon ja niitä päiviä joina ei nyt vaan ole mitään tekemistä. jätskillä Puoliltapäivin poimin kyytiin itkevän lapsen. Muitten astellessa kesänviettoon riemukkaissa tunnelmissa, poimin kyytiini sen jota edessä aukeava epävarmuus pelottaa. Seitsemänvuotiaalle 75 päivää on ikuisuus. Syyskuun ensimmäinen on niin kaukana ettei sinne asti osaa edes ajatella. Istahdan kivelle ja poimin syliini lohduttoman lapsen, ne kaksi muuta kysyy voidaanko me jo mennä syömään sitä jäätelöä. Silitän pientä päätä. Lupaan kulkea rinnalla. Lupaan että muutaman päivän päästä on jo paremmin. Lupaan että me voidaan tehdä läksyjä jo heti huomenna, ja lupaan että me tehdään kesäänkin järjestys. kesätöitä Il...

Tiikeriäiti olis ylpeä. Tiikeriäiti saattais kyllä vähän rutista niistä muutamasta kasista, tosin vaan yksi lukuaineissa – kuullun ymmärtäminen oli kasin arvoista. Tämä äiti on toki ylpeä, ihan valtavan ylpeä, ja samalla vähän huolissaan... vähempikin olis riittänyt, keskiverto olis ollut ihan jees ja sen kuutosen, tai seiskankin olisin ottanut vastaan. Opettaja kommentoi erikseen että M tekee töitä, se tekee koulussa töitä niin että päätä huimaa. Mä uskon että olis ollut parempi jos se ei olis vanhempiensa tavoin ylisuorittaja, tarve suorittaa – olla paras – on sisäsyntyistä, ei ulkoa asetettua ja silti se suorittaa... 14 kympin tyttö. Tässä vaiheessa se suorittaminen ei liity lukuaineisiin, sen matemaattiset taidot on sisäsyntyisiä ja samoin on lukemisen kanssa. Mietin kauhulla miten se selviytyy siitä jos se ei jossakin vaiheessa enää ylläkään samaan, me oltiin L:n kanssa keskitasoa tai vähän sen yläpuolella... mä niitin lukiossa kunniakkaasti kutosia ja vitosia laajasta ...