Tahdon Asiat

Aina ei mee ihan putkeen... Terve vaan, täällä paska mutsi.   Sellainen joka peruuttaa kaiken viimeistään viimetipassa ellei jopa sen jälkeen. Sellainen joka ei ole kotona aamulla kun lapset lähtee kouluun ja sellainen joka istuu puhelinpalaverissa tai papereittensa ääressä siihen saakka että on aika mennä nukkumaan. Pinna kireellä ja ajatukset jossakin aivan muualla kuin kotona. Onneksi lapsilla on isä. Mietin sitä taas kun puhuin ystävän kanssa joka kysyi miten mun mies suhtautuu tähän mun työtahtiin, että heillä ei kyllä olis mahdollista moinen meno, siis että äiti tekee viikonlopun töitä ja isä viettää viikonloppua lasten kanssa... Muistutin että olen töissä enkä jossakin joogarteriitissä ja että lasten isä on, niin, lasten isä. Perheitä on erilaisia ja aika monessa äidin tehtävä on edelleen pyörittää perhettä, vaikka oliskin töissä. Mutta onneksi meillä on kaksi vanhempaa, toinen ottamassa kopin silloin kun toista tarvitaan jossakin muualla. Rannalla auringon laskie

Minkälainen on amerikkalainen nainen? Minkälainen nainen minusta olisi tullut jos olisin syntynyt ja kasvanut täällä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolassa, vuorten ja ikimetsien syleilyssä? Olisiko tämä maa muovannut minusta ihan toisenlaisen? Katson Laura Saarikosken esitystä Mustalaatikko ohjelmassa enkä tunnista minun amerikkalaista naistani, Lauran nainen asuu Bethesdassa Marylandissa ja tuntuu kovin erilaiselta kuin minun naiseni täällä Redmondissa. Välimatkaa minun ja hänen naisensa välillä on yli 4000 kilometriä, autolla taittaen matkaan menisi 40 tuntia, lentäen reilut viisi. Matkaa on saman verran kuin Helsingistä sinne Washington DC:hen eikä liene ihme että minun naiseni Washingtonin osavaltiossa on aika toisenlainen kuin hänen naisensa. Katson Lauran esitystä ja googlaan mikä on Mom Job. En ole koskaan kuullutkaan moisesta operaatiosta, toisaalta en myöskään tunne ketään joka siloittelisi ryppyjään botoksilla. Täällä East Redmondissa lapset kävelevät keskenään kouluu

Torstaiaamuna yhdellä on kuumetta ja sen veljen kunto heikkenee silmissä kun kouluun lähdön aika lähestyy. Olen jo peruuttanut aamupäivän, iltapäivän asiakastapaamista en voi perua sillä asiakas on lähdössä viikonlopuksi kotiin toiseen osavaltioon. Kysyn siltä kuumeettomalta veljekseltä onko tällä mitään tekemistä sen kanssa että olen ollut viimeiset kolme päivää siskon leirikoulussa ja se vannoo kirkkain silmin että ei, ehdottomasti ei. Lähetän sen silti kouluun ja kun kouluterveydenhoitaja soittaa puoliltapäivin että jannu on jo kolmatta kertaa kertomassa miten sairas hän on lupaan hakea pojan kotiin. Ihmeparantuminen tapahtuu jossakin koulunportin tietämillä sillä tämän taudin nimi on ”mulla on ollut ikävä sua”. Maanantaina koululla piti olla puoliyhdeksältä vastaanottamassa oppilaita viidesluokkalaisten lähtiessä leirikouluun. Fredde heitti mut ja tättiksen koululle ettei tarvinnut kantaa kolmensadan metrin matkaa kahta kassia, kahta makuupussia ja kahta tyynyä. Kasseis