Tahdon Asiat

  Amerikkalainen pääsiäinen on lyhyt ja ytimekäs. Se on pupuja ja suklaamunia ja suloisia kuvia lapsista-kissoista-koirista pupunkorvat päässä. Täällä ei virvota ja varvota, tai pukeuduta noidaksi. Useimmissa kodeissa pääsiäinen alkaa ja päättyy sunnuntaina, se sekä alkaa että päättyy suklaaövereihin. Ruoka on myös amerikkalaisen pääsiäisen ytimessä vaikka lampaan korvaakin monessa kodissa pääsiäiskinkku, ja usein brunssi on päivällistä suuremmassa roolissa. Pitkäperjantaina on ihan tavallinen työpäivä, samoin kiirastorstaina, lankalauantaina ja maanantaina, toisena pääsiäispäivänä. Sattuman satona meidän lasten kevätloma osui tähän kohtaan ja he ovat siis nyt kevät-pääsiäislomalla. Pääsiäisen ajankohta kun vaihtelee vuodesta toiseen ja koulun kevätloma on huhtikuun ensimmäinen kokonainen viikko.   Itselleni on vanhempana tärkeää että kolmikko tietää miksi siellä pihalla kirmaillaan niitten munien perässä ja että pääsiäisen merkitys on syvemmällä kuin haalareihin pukeutuneessa...

Kai se oli maaliskuun puoltaväliä kun sähköpostiin kolahti viesti missä etsittiin halukkaita Kodin Kuvalehden juttuun Seattlen suomalaisista naisista. Ilmoittauduin mukaan. Mikäs sen hauskempaa kun päästä mukaan ruokajuttuun ja tavata samalla vanhoja tuttuja. Vähän mua hymyilytti toimittajan etsiessä mukaan diversiteettiä täällä asutuissa vuosissa kun mukaan ilmoittautuneista tuorein oli kuitenkin asunut täällä vuosia - yhdeksän.  Oli toki se joka oli kerran lähtenyt takaisin kotiin Suomeen ja myöhemmin palannut takaisin tänne. Mutta ei ketään joka olis käymässä vaan. Olishan täältä löytynyt niitä vastatulleitakin, ja sellaisia joiden tavoite on olla vuosi tai kaksi, ne joiden katse ja oikea koti on kuitenkin Suomessa. Niitten maailma kun epäilemättä näyttää aika erilaiselta kuin meidän, joilla takana on vuosia tai vuosikymmeniä. Meidän joilla on kaikilla on tämän maan kansalaisuus. Meidän joiden elämä on täällä. Meidän joilla ei rutinoista huolimatta ole aikomustak...