Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2015.

adventin aikaan

Kiitospäivän jälkeisenä viikonloppuna alkaa joulu. Yhtäkkiä naamiksen täyttää jouluiset valokuvat piparkakkutalonäyttelyistä ja joulukuusenhakuretkistä. Myös meidän koti puettiin lauantaina jouluun, niin ulkoa kuin sisältä. Marraskuun loppupuoliskolle tyypillisesti on kylmä. Aamulla maailma on peittynyt huurteiseen kuorrutukseen joka auringon lämmittäessä sulaa pois palatakseen auringon laskiessa takaisin.




Seattlen Sheraton järjestää piparkakkunäyttely 23. kerran. Tänä vuonna rahaa kerätään diabetestutkimukseen Tähtiensodan hengessä.








Joulukeesen hakemisessa on aina jotakin taianomaista...




Tääkin tyyppi on tullut takaisin... meidän Tonttu






Sunnuntaiaamuna auton ystävää hädässä, tai oikeastaan ystävän ystävän lasta. Nuorta naista, jonka ensikokemus elämään aupairin kaukana kotoa on kieltämättä ollut vähintäänkin tyly. Perhettä en saa taiottua mukavammaksi, mutta ainakin me voidaan olla läsnä ja tavoitettavissa silloin kun se oma koti on kaukana ja aikaero vie sen vielä vähän etäämmälle.



herkkuja herkkuja

Lukijan pyynnöstä kokosin meidän kiitospäiväruokien reseptin tänne blogiin. Listalta puuttuu perunasose ja ystäväperheen vuotuinen salaatti josta on muodostunut jo perinne. Siihen tulee lahtikaalia, ruusukaalia, pecorino romanoa, manteleita ja aivan taivaallinen kastike. Salaatin tekee kirpeä kastike, eikä mulla ole aavistustakaan mitä Rali siihen laittaa. Perunamuusin nyt kai osaa tehdä kaikki ilman reseptiäkin. 
Koko päivä menee valmistellessa. Aloitan aamuvarhaisella lykkäämällä sokerikurpitsat uuniin ja siitä eteenpäin uuni on käytössä aina siihen asti kunnes kalkkuna kavereineen vedetään sieltä ulos joskus kuuden pintaan. 
Ruokajuhlana tämä ylittää täällä joulun. Jouluna perinteet ovat perhetasolla. Kiitospäivänä kaikkialla syödään pienin vaihteluin sitä samaa, samalla tavalla kuin suomalaisessa joulupöydässä.

Kalkkuna ja sen täyte
2 vaaleaa leipää esim ranskanleipää viipaloituna ja kuivatettuina 8 dl vähäsuolaista kanalientä 120g voita sulatettuna 500g makkarataikinaa (esim. Chorizo)…

pappi, lukkari, talonpoika, kuppari...

Mulle on jatkuva ja loputon ihmetyksen aihe, miten yhtäaikaa samanlaisia ja erilaisia meidän kolmikko on.  Tai siis, tottakai ne on erilaisia kun ne on kuitenkin ihan omia yksilöitään ja erillisiä ihmisiä, mutta että saman perheen lapset voi oikeesti olla niin erilaisia keskenään. Hyvä puoli tässä on – siis monen muun hyvän asian lisäksi – että useimmiten yksi kolmesta tarjoilee meille vanhemmille synninpäästön hopealautasella, oli sitten kysymys lapsen unirytmistä, ruokailusta, liikunnallisuudesta tai oikeastaan ihan mistä tahansa.
Pukeutumista en tähän listaa koska mitä pukeutumiseen tulee, niillä on kaikilla omat omituisuutensa ja ne samat omituisuudet menee läpi koko linjan, puhuttiin sitten koulupukeutumisesta, ulkovaatetuksesta tai yöasuista.
Aamiaispöydässä meillä istuu keittiön saarekkeen ympärillä kolme lasta. Kaikki kolme syö eri aamiaista, tai jos mutsi on ihan kurja ja kaikille tarjotaan samaa, lähtee ne aamunaukunat eriaiheesta.
M istuu tuolillaan alastomana ja syö loputto…

åke blomqvist

Misty Meadow's Indiana Jones löytyi Munkkivuoren Alepan ilmoitustaululta toukokuussa -92. Kotimatkalla se nimettiin autossa lojuneita lehtiä selaamalla Åke Blomqvistin mukaan, ja myöhemmin siitä tuli kotoisammin ihan vaan ”pupu”. Minä sen löysin ruokiksella ja pakotin mutsin sitä katsomaan. Hintaa sillä oli ostohetkellä 4000 markkaa, mutta vuosien saatossa veikkaisin pojan arvoksi useita kymmeniä tuhansia markkoja.
Se että Önnipöö inhosi uutta tulokasta tuskin auttoi asiaa. Önnipöö kun oli vahvasti sitä mieltä että pentu voitaisiin jyvin palauttaa sinne mistä se oli haettukin. Pian katosi siitä että uusi tulokas virkistäisi vanhusta, tai että vanhus opettaisi tulokkaan talon tavoille. Pentuparka, turpiin tuli. Turpiin tuli vuoroin siltä vanhemmalta ilkimykseltä ja vuoroin taas pyyhkeitten muodossa uusilta omistajilta. Minä rakastin ja koulutin, muitten mielissä pentu oli lähinnä maanvaiva.


Keski-ikäisen naisen silmin katsottuna ymmärrän hyvin että se oli maanvaiva, ja vielä kallis…