lauantai 31. joulukuuta 2016

tervetuloa uusi vuosi!

Vuoden viimeisenä aamuna aloitan päivän selailemalla valokuvia kuluneelta vuodelta. Tunnelma on haikea uuden edessä sillä meillä takana mahtava vuosi, eikä viimeisten viikkojen henkilökohtainen köydenveto ammatillisten haasteitten kanssa tee oikeutta kaikelle sille mitä vuosi 2016 toi mukanaan. Minä olen kirjaimellisesti uuden edessä. Tiistaina on viimeinen työpäivä ja siitä alkaa tuntematon.

Katson kuvia ja muistan. Muistan taas kerran miten lyhyt ihmisen muisti on. Muistan kaiken sen mitä me ollaan ehditty tehdä ja nähdä. Muistan miten lapset on taas kasvaneet vuoden verran.

Yhteen vuoteen mahtui:

Kaksi kipsiä
Kaksi leikkausta
Keuhkokuume
Vatsakipua
Jokunen nuhakuume

vastaherännyt - hyvin meni

se keuhkokuume

Yhteen vuoteen mahtui:

Kaksi uutta autoa
Neljä myytyä autoa

yksi niistä uusista

Yhteen vuoteen mahtui:

Kaksi retkeä rannalle
Kaksi retkeä viinitiloille
Yksi matka Kanadaan
Partioleiri

rannalle mennään taas huhtikuussa

toukokuussa

tänne palataan heinäkuussa


tästä syttyi ratsastuskipinä



Yhteen vuoteen mahtui:

Kaksi isoa testausta
Kolme uutta terapeuttia
Lukematon määrä palavereja koululla


 Yhteen vuoteen mahtui:

Partiota 
Tennistä
Jalkapalloa
Kiipeilyä


Yhteen vuoteen mahtui:

Kahdeksan leiriä

partioleirillä


Yhteen vuoteen mahtui:

Kihlajaiset
Häät
Valmistujaiset

kesähäissä


Yhteen vuoteen mahtui:

Koulujuhlia
Balettiesityksiä

koulun joulujuhlat

kummityttö tanssii pähkinänsärkijässä

Yhteen vuoteen mahtui:

Monta tapaamista karhun kanssa
Useampi tapaaminen ilveksen kanssa
Peuroja
Pupuja
Härkäsammakoita
Kuorosammakoita
Huuhkajia
Maaoravia
Palokärkiä




Yhteen vuoteen mahtui:

Lukematon määrä metsälenkkejä Martan kanssa
Valtavasti metsässä syötyjä marjoja
Retkiä uimarannalle
Uusia taitoja







Yhteen vuoteen mahtui:

Juhlia ja päivällisiä ystävien kanssa
Puheluita ystävien kesken
Kahvikupillisia hyvässä seurassa
Iloa
Surua
Naurua
Riitaa
Riemua
Rakkautta








Yhteen vuoteen mahtuu ihan valtavasti elämää. Uskokaa tai älkää!



keskiviikko 28. joulukuuta 2016

joulu ja miten siitä selvittiin



Ja tuli ihana joulu ja joulun jälkeen – nyt on joulun jälkeen – asiaan kuuluva jouluähky, joka johtaa meillä aina siihen että joulu on kuusta lukuunottamatta korjattu pois. Tänä vuonna se iski tapaninpäivän iltana kun kuiskasin salaa Freddelle että tää jouluroipe saa mut hermostumaan... samoihin aikoihin joululaulut vaihtuivat takaisin muuhun musiikkiin.

kyllä sille tarjottiin rukkasia muttei kelvannut


Aattoa edeltävän aamuna vetäisin jalkaani ne buutsit jotka ovat saaneet levätä hyllyssä pidemmän aikaa. Jotenkin ne vaan tuntui sopivilta rentoon päivään ja kylmään ilmaan. Ensimmäisessä kengässä oli legoja, toisessa muhkeampi yllätys. Puolessatoista vuodessa koirankakka muumioituu muistuttamaan jäniksenpapanoita, saapaskakkaaja Roistokoiramme iski vielä kerran. En ottanut kuvaa – olis pitänyt.



Joulukirkossa on aina jotakin maagista, ystäviä, tunnelmaa, kynttilöitä ja musiikki. Tättis kysyy multa jokainen joulu, saako se ruveta käymään aikuisten jumalanpalveluksissa joulukirkossa ja sit se jää, vaikka saishan se.






Aattoiltana, päivällisen jälkeen avataan ne lahjat jotka on olleet siinä keittiön pöydällä odottamassa. Ne on siirretty kuusenjuurelle ja yllättäin Marttakin jättää ne rauhaan. Ollipolli on kiitollinen lahjansaaja huokaillessaan asiaankuuluvasti ihastuksesta ja todetessaan pyjamapaketista että tällaista hän on koko elämänsä kaivannut. Isoisältä tulee ratsastustunteja ja kartingkoulua.

tulee se joulurauha täälläkin




Kun lauma on saatu sänkyyn odottamaan joulupukkia alkaa joulupukilla hommat autotallissa. Perjantaina vietin siellä jo jokusen tovin kavereineen paketoimassa ja Fredde selitti laumalle naama peruslukemilla ettei autotalliin voi nyt mennä kun mutsi haluaa olla siellä yksin, alasti. Kun mä tuun lopulta sisälle kaikki kolme kysyy multa silmät pyöreinä et miks mä halusin olla alasti autotalissa? Fredde kikattaa kippurassa keittiössä kun mä yritän selittää mahdollisia syitä moiseen käytökseen. Mutta takaisin aattoyöhön, ja joulupukin pikkuprojektiin joka yllättäin löytyi laatikosta lähes atomeina. Ohjeissa luki kannustavasti että kasaamiseen menee neljästä viiteen tuntia ja mä ketselin kelloa kaivaten vuodettani, käärien hihoja ja kaataen lasiin lisää viiniä. Erilaisten ruuvien ja muttereitten lajitteluun meni vartti. Jossakin vaiheessa me tiedostetaan että me joudutaan purkamaan hökötyksestä jalat irti jotta me saadaan se sisään, saati aikanaan yläkertaan.  

Lopulta joulupukki on käynyt. Maito on juotu lasista, keksit murustettu ja kaikista kahdeksasta porkkanasta haukattu pala. Kuusi loistaa valoaan ja kuusen juurella on kasa paketteja odottamassa.




Tättis herää keskellä yötä ja tulee kertomaan tarkistaneensa joulupukkipukkisovelluksesta että pukki on jo palannut takaisin pohjoisnavalle ja näinpä meillä on varmasti jo lahjoja alakerrassa. Katson kelloa, se on kaksi. Olen nukkunut vajaan tunnin ja yritän kuulostaa mahdollisimman ystävälliseltä kertoessani tyttärelleni että on yö, ja että minä nukun nyt, eikä me tasan tarkkaan avata yhtään lahjaa keskellä yötä. Närkästynyt lapseni siirtyy jonnekin muualle odottamaan aamua. Lopulta Fredde ja minä herätään yhdeksän aikaan kaikkien muiden vielä nukkuessa ruususen untaan. On jouluaamu. 




tätä me koottiin tovi jos toinenkin jouluyönä

satumetsän taikaa - ei tullut meille valkoista joulua aaton aaton pyrystä huolimatta

perjantai 23. joulukuuta 2016

oi joulu, joulu...



Oi joulu, joulu... rakas ja kultainen. On jouluaaton aatto. Perjantai. Eilen illalla painoin työpaikan oven kiinni hypähtelin iloisesti autoon ja huomasin moottoritien rampissa unohtaneeni kännykän työpöydälle. Varttia myöhemmin toivotin uudestaan hyvää joulua kaikille ja lähdin joulunviettoon paremmalla onnella. Tänään vielä viimeiset asiat kaupungilla, kakku leipomosta, kalat graavia varten kalakaupasta, illalla joulujumalanpalvelukseen ja jos vaikka sen jälkeen sais viinilasillisen kanssa ne lahjat pakettiin. Fredden auton tavaratila on täynnä lasten lahjoja. Keittiön pöydällä on paketit jotka on saatu Suomesta, maailmalta ja ystäviltä täältä.

Joulupukin kuumalinja on auki Suomeen, anoppilaan ja appilaan. Kahvikupilliseni kanssa luen joulutoivotuksia.



sunnuntai 18. joulukuuta 2016

elämä kuin elokuvissa

Jouluinen maisema.


Viikonloppuaamuissa parasta on se kun sänkyyn kerääntyy aamukahdeksalta kahden aikuisen seuraan kolme lasta ja yksi häntä. Ilmassa on paljon naurua ja hälinää. On hännänheilutusta, märkiä lipaisuja, pörröisiä päitä, kiljaisuja ja kutitusta. On perhe. On aikaa. On lauantai. Kaikkia pitää kutittaa samalla tavalla. Jokaisen kämmenellä pitää harakan keittää huttua. Hetken aikaa elämä on kuin elokuvassa.

Lauantaina kummitytön pähkinänsärkijässä.


Sunnuntaissa on ainekset samaan paitsi että Martalla on ollut yöllä ripuli ja makuuhuoneessa on kokolattiamatto. Kukaan ei tule makuuhuoneeseen. Mulle työnnetään ovenraosta muovipussia, etikkaa, ämpäriä, talouspaperia ja matonpesuainetta. Kumihanskat löytyy kylppäristä. Fredde kysyy miten mä kykenen, vastaan että vanhalla rutiinilla. Tättis haluaa eläinlääkäriksi, pitäis pyytää se siivoamaan tämä sotku. Saattais olla lapsella ammatinvaihto edessä.

Me nukutaan ikkuna auki ja ulkona on pakkasta. Ei haise. Miksi se ei herättänyt? Onneksi meidän makkariin ei vaihdettu mattoa syksyllä kun uusittiin koko muun talon matto... jäätiin leipomaan laitetaanko mattoa vai puuta, tänä aamuna vanaa mattoa hinkatessani tein helpon päätöksen, laitetaan vinyylilankkua, samaa kuin lastenhuoneissa.

Ei tätä sinne mistä joutuu luuttuamaan kakkaa. 



Alakerrassa vanha portti on löytänyt tiensä keittiön ja olohuoneen väliin. Martalla on tänään porttikielto uudelle matolle. Eiköhän se kuitenkin tähän kolmeenkymmeneen neliöön mahdu. Lauma kysyy aamiaisen perään, mä anelen armoa ja kysyn saanko juoda kupillisen kahvia kakkasavottani jälkeen? Jääkaappi on aika ankeana. Kaivan esiin laatikollisen munia, sipulin, juustoraastetta, pakkasesta viimeisen paketin aamiaismakkaroita ja croisantteja. Munakasta ja voisarvia hillolla, siitä on sunnuntaiaamiainen tehty. 

Koulukonsertissa perjantaina; Kentsu etualalla punavalkoraitaisessa paidassaan