Tahdon Asiat

Ollaan edetty siihen kohtaan kesälomaa ettei kukaan enää kaipaa uimarannalle. Me ollaan käyty rannalla tai uima-altaalla kahdesti viikossa kesäkuusta ja nyt kun elokuu on taittumassa kohti loppuaan tuntuu että me ollaan kaikki kyllästettyjä hiekalla, retkieväillä ja auringolla. Kaikki on tyytyväisiä kotona, pihalla naapurin lasten kanssa ja elokuvia katsoen. Sääkin on toki vähän hidastanut menoa, se ettei olekaan päälle kolmekymmentä vaan vain 25-28 celsiusta, se kun tuntuu kylmältä viikkojen helteen jälkeen, niin kylmältä että tulee vedettyä pitkähihaista päälle. Viikonloppuna tuli kuitenkin uitua hotellin ulkoaltaalla autiomaan lämmössä ja tulevana viikonloppuna uidaan vuoristossa jannujen kummivanhempien huvilalla, niin ettei me kesää ihan kokonaan olla vielä viikattu pois. Muutenkin on ollut tarve ottaa vähän iisimmin, kun Ollipollin hainhampaita vähän harvennettiin maanantaina, jätkällä kun on rautahampaita vaikka muille jakaa. Tällä ekalla kierroksella ne veti vaan maitohamp...

Runsaalla reilun kahden viikon kokemuksella totean että töissä on aivan mahtavaa. Meillä on ihana tiimi, loistavat naapurit – se ”terveyskeskus” samoissa tiloissa – ja sivumausteena tietty ne aivan uudet ja tosi hienot tilat. Meillä kiertää edelleen päivittäin erilaisia arkkitehtejä ja muita tyyppejä muilta klinikoilta, tutustumassa tähän uuteen nähtävyyteen. Periaatteessa me jaetaan sen tervarin kanssa vaan odotushuone. Niillä on omat tilat ovesta katsottuna vasemmalla ja oma henkilökunta. Me ollaan ovesta oikealle ja meillä on oma henkilökunta. Omat lääkärit, omat vastaanottoryöntekijät, omat puhelimet, omat sairaanhoitajat, omat piällysmiehet, omat – kaikki. Yhteinen odotushuone ja henkilökunnan ruokailutila. Tällä viikolla harjoittelen vastaanotossa työskentelyä. Maanantaina ja tiistaina mulla oli viereisellä tuolilla se jonkun hetken kokeneempi tyyppi auttamassa ja vastaamassa kysymyksiin Tänään piällysmies kysyi et voisinko ehkä auttaa myös tervarinpuolta kun niilt...

aamukahvit auringossa on silti aamukahvit auringossa Kirjoitin seuraavan kymmenen päivän systeemit yhdelle paperille, ja totesin että yhtälö on mahdoton. Kaikkea ei ehdi, ei ehdi vaikka poistais sen kotiäiti-vanhusaikataulun. Ei ehdi vaikka ottais kaikki vuorokauden tunnit käyttöön. Ei ehdi vaikka kuinka tunkis ja haluis ja suunnittelis, ennakois ja järjestäis. Ei vaan ehdi.  siltä lähti toinenkin hammas ...ja se sai silmälasinsa Huomenna olis aamusta rukousryhmän brunssi. Samaan aikaan olen sopinut juttelevani rakkaan ystävän huolista. Huolet menee aamukahvien edelle. Huomenna pitäis myös hankkia lahjat kaksille tulevan viikonlopun synttäreille. Kaikki tää on vielä ihan hallittavissa, mutta viideltä alkaa M:n koulun kevättanssiaiset ja niitten päättyessä kahdeksalta me siirrytään suoraan päivälliselle naapuriin, ja sinne olen luvannut leipoa jälkkärin. Kai mä senkin jossakin vaiheessa haldaan, ja jos en ehdi niin ainahan kaupasta saa valmista. Ennen ku...

Tonttu oli viimeyönä vetäissyt vitamiiniöverit... lapsilla oli hauskaa. Ehkä se ainakin toivottavasti pysyy terveenä... Haaveilin tilaavani autolle poronsarvet ja punaisen nenän Musta se olis ihan loistavasti Tontun projekti, mutta L oli toista mieltä. Sähkärin saa vasta 20. joulukuuta... jouluvalot ja autotallinovi on olleet eilisestä pimeenä, kaikki muu toimii. Jouluvaloista purettiin puolet ja vedettiin piuha sisälle ja nyt toinen puolisko palaa taas. Vastaava ratkaisu autotallinovelle ja nyt sekään ei enää ole ongelma. Sähkäri oli sanonut että kaikilla on sähköongelmia sään takia, no onhan se aika poikkeuksellista että päivälläkin on pakkasta, kaksi astetta. Mitä ikinä meidän sähköille eilen tapahtuikaan, se rikkoi taas yhden modeemin ja tänään sit jannujen kanssa jonotettiin uutta modeemia tovi jos toinenkin kyseisen yrityksen uudessa asiakaspalvelumyymälässä... tykkäsin enemmän siitä vanhasta, nopeasti ilman asiakaspalvelua. talviaurikno aamupakkanen ja päiväp...

Saatan kohta nukahtaa pystyyn... M:n konferenssiviikko ja neljäs kouluviikko mulla on olleet huono haastava yhdistelmä... onneksi me lähdetään huomenna viikonlopuksi lomalle. Maltan tuskin odottaa. hammaskeijulla on TAAS töitä

Sunnuntaiaamuna M herää ihan liian aikaisin. Illalla se sai valvoa lastenvahdin kanssa ja oli nukkumassa vasta kymmenen jälkeen. Se oli innoissaan koska siltä lähti illan aikana hammas ja se odotti hammaskeijua... keiju kävi vaikka hammas ehti illalla jo hukkuakin, M herää ennen seitsemää kurkistamaan tyynynsä alle. Se kiipeää kolikoittensa kanssa meidän sänkyyn ja hypistelee niitä mun nukkuessa jonkinlaista puoliunta. Kolikoitten lisäksi mun korviin kantautuu poikien leikkien ääni niitten huoneesta. Mua väsyttää ja kiroilen hiljaa mielessäni. En jaksa nousta, en jaksa nousta, en kertakaikkiaan jaksa enkä halua nousta. Kysyn M:lta voikso se viedä pojat alakertaan katsomaan telkkaria... Mulla ei käy mielessäkään että tää suunnitelma vois onnistua ja kun seuraavan kerran katson kelloa puoliyhdeksältä olen ensin hämmentynyt ja sen jälkeen kauhuissani. Talo on hiljainen, tiedän että hälytin on päällä... niitten on pakko olla edelleen sisällä. Alakerran sohvalla makaa kolme l...

Eileen Fisherin pitäis oikeesti maksaa mulle näistä. Ihan selkeetä promoa, mutta kun mä nyt vaan tykkään näistä vaatteista... jos vaan lottovoiton vois saada lottoamatta. Tässä on se look tai tyyli mitä mä haen... Ja seuraavaks ne vaatteet jotka ostaisin jos olisin varakkaampi... ton tukan kasvattaminen vie oman aikansa ja noin muuten saatan olla ton mallin mitoissa maattuani haudassa puolisen vuotta... Mitä tykkäätte? Classic Collar Short-Sleeve Layering Dress in Handkerchief Linen - $228 U-Neck Long Tank in Linen Jersey - $98 Scoop Neck Tunic in Linen Jersey Stripe - $188 Ballet Neck Knee-Length Shirtdress in Sandwashed Silk Twill - $298 Skinny Ankle Jean in Garment-Dyed Organic Cotton Stretch Twill - $178 Ostoslistan loppusummaksi tulee ihan vaan vaatimattomasti $990 +tax (9,8%). Meidän viisihenkisen perheen kuukauden vaatebudjetti on jotakin ihan muuta. Siitä on hyvä lähtee...

Se oli sit sellainen päivä ettei ehtinyt edes vilkaista tietokoneen suuntaan. Jotenkin musta tuntuu ettei edes oo niin kauheesti kerrottavaa tai että kaikki on jo sataan kertaan kerrottu. Elämä on ihanan tasaista – sitäsamaa – ihanan tavallista arkea. Kai se on tyyntä seuraavan myrskyn edellä tai jotakin, mutta enemmän tai vähemmän hommat menee omalla painollaan ja päivät kuluu tavallisten asioiden parissa. K:n kaulaan iskin jo heti aamusta kaksi sensorista kaulakorua, arkikelellä purulelua. Saa jyystää niitä ja toivottavasti sillä on vähemmän tarvetta tunkea irtaimistoa ja kadunvarresta löytynyttä suuhunsa. M:n koulupaniikkioli aiheutunut tavallista meluisammasta koulupäivästä ja tänään asiat oli taas paremmin. Toisaalta ei me kauheesti ehditty edes ajatella kun puoli tuntia koulubussista poistumisen jälkeen oltiin jo matkalla balettiin. puruleluja lapselle Matalalentoa sen suuremmitta stresseittä siis... 7:15 me herättiin herätyskelloon, syötiin aamiaista, p...

Mä haluan jäsenyyden sinne lastenmuseoon! Meillä oli ihan sikakivaa. Sikakivaa huolimatta siitä et hukkasin K:n ainakin kymmenen kertaa sinä aikana kun oltiin siellä. Nyt oon poikki. Toisaalta K on karannut tai kadonnut aina kun silmä välttää siitä saakka kun oppi kävelemään eli noin 21kk:n ajan. Ennen museota käytiin ostamassa M:lle uusia tusseja ja hiuslenksuja. Mukaan tarttui myös kaikumikrofonit kaikille kun ne maksoi vaan taalan. Lastenmuseossa pääsi kokeilemaan talonrakennusta. ...ja tekemään hammastahnaa. R:n äidin S:n kanssa puhuttiin näistä meidän erilaisista ja vuodatin sille isolla kädellä tätä elämää K:n kanssa kun se karkailee ja katoaa ja on K – kävelevä onnettomuus kahdella jalalla. M on aina ollut omalla tavallaan pomminvarma ja ihan super ennakoitava. M:n kanssa mä voin ihan tuhannella luottaa et se ei käynnistä autoa jäädessään autoon tai tyhjennä lääkepurkkia tai syö pesuaineita tai ota veistä ilman lupaa tai... K:hon en luota hetkeäkään. E...