Tahdon Asiat

Kuvassa lauantaiaamiainen Siinä vaiheessa kun aurinko nousee arkisin olen istunut jo miltei kaksi tuntia tietokoneen kelmeässä valossa Martan pyöriessä jaloissa pallonsa kanssa. Välillä pallo vinkaisee ja koira tyrkyttää sitä mulle haaveilessaan palloleikistä sisällä. Ojennan pallon takaisin ja pettyneenä Martta jatkaa leikkiään. Aina välillä se kiipeää hetkeksi syliin hakemaan huomiota ja lopulta käpertyy mun jalkoihin pöydän alle. Meilailen sinne ja tänne. Pankin lainaneuvoja on yhtä aikainen kuin minäkin, ja vastaa sähköposteihin kauan ennen aamun valkenemista. Luen uutisia etsiessäni sopivia artikkeleita someen, ja kertaan vielä päivän ohjelmaa. Katson asiakashallinta ohjelmasta mitä pitikään tehdä, suunnittelen markkinointia ja aikataulutan päivää. Päivän aikana olellinen osa ajankulua on ajomatka paikasta toiseen. Mihin aikaan ja minne. Ajomatka samaan lokaatioon kun voi kellonajasta riippuen tuplaantua helposti.   Puhelimen herätys pärähtää vähän seitsemän j...

Valitan että on rankkaa. Hetken uskon etten jaksa, ja jaksan taas. Tottakai jaksan sillä rakkaus on ihmeellinen voima, se on ehtymätön. Ne on mun. Ne on mun vaikka elämä on kuinka sekavaa ja täynnä liian paljon ääntä. Usein ne on aamulla heti herättyään – vielä unisina, ennen ensimmäistä ”tilannetta” – parhaimmillaan. Tai ehkä illalla. Silloin kun ne on jo sängyssä ja mä kerron niille iltasatua pienestä koirasta joka on viikon vanha, tai kun M salaa vakoilee mun katsomaa telkkarisarjaa ja luulee etten mä huomaa.  Silloin ne on  parhaimmillaan. Joskus ne on parhaimmillaan kun ne huutamisen sijaan keskustelee keskenään takapenkillä.  Niiden ajatukset on moniuloitteisia ja mahtavia. Silloin ne on parhaimmillaan. Joskus kun me puuhataan jotakin ihan vaan kahdestaan. Kun M auttaa mua järjestämään meidän noin tsiljoonaa paperia, järjestäjä rakastaa järjestämistä ja lykkää paperin toisensa jälkeen just oikeeseen riippukansioon; erityiopetussuunnitelmat, koulupaperit, ...

Aamulla törmään Koiran kanssa salamanteriin, melkein astun liskoparan päälle. O ihailee joululiskoa ja käy hakemassa K:nkin katsomaan ihmettä. joululisko , vähän kohmeessa mutta hengissä kuitenkin ready, set... LEIKI! Eilinen aamu meni siivotessa ja järjestäessä keittiötä, haaveissani laajensin kyökkiä autotallin puolelle ja kasvatin ruokakomeron koon kolminkertaiseksi. Jos nyt alkuun kuitenkin yrittäis olla ostamatta yhdeksää eri sorttia muroja. kaaos yhdeksän sortin murot Kun keittiö alkoi olla kuosissa, ja lapset keskimääräistä enemmän hajalla loputtomaan siivoamiseen, ja kaksi elokuvaakin jo katsottu, lähdettiin panimoravintolaan syömään. Me ajateltiin että myöhäinen iltapäivä olis hyvä ja rauhaisa hetki, mut niin oli näköjään ajatelleen muutkin. Ja ravintolasta katsomaan jouluvaloja ja joulujunaa... kotona odotti postin tuoma joulukortti L:lle. Enää tarvitsee tietää kuka on Bob Papke, mutta kyllä se oli ihan L:lle osoitettu eikä edes mikään mainos. ...

Suurimmalle osalle ihmisistä rutiinit ja suunnitelmat on tärkeitä. Toisille enemmän ja toisille vähemmän. Mä oon sellainen semirutiini ihminen. Useimpina aamuina syön leipää ja hilloa, juon kaksi kupillista kahvia ja istun tällä samalla tuolilla lukemassa sähköposteja ja naamista ja muitten blogeja. Maailma ei kuitenkaan kaadu jos leipäviipale vaihtuu sämpylään tai paahtoleipään, eikä se kaadu edes silloin jos meillä ei oo mansikkahilloa tai jos aamiainen jää kokonaan syömättä. Maailma ei kaadu siihenkään jos tehdyt suunnitelmat muuttuu, vaihtuu tai peruuntuu. Matkalle lähtiessä pakkaan edellisenä iltana, ilman listaa ja voi hyvin lähteä sinne matkalle lyhyelläkin varoituksella. L nauttii rutiinittomuudesta. Se on kuin Peppi Pitkätossu jonka mielestä on ihanaa kokeilla miltä tuntuu tulla sisään ikkunasta oven sijaan tai kääntyä tutusta risteyksestä vasemman sijasta oikealle- no, mäkin nautin siitä – tutkia ja seikkailla. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu, mihin päätyy ja missä jär...

Mä heräsin tänään just tasan silloin kun kello soitti seitsemältä, jätin M:n nukkumaan ruususen untaan - se nukkui, kun oli illalla edelleen hereillä mun tullessa ennen yhdeksään kotiin palaverista - matkalla poimin pojat mukaan ja vessan kautta siirryttiin alas tekemään aamiaista ja pakkaamaan eväitä M:lle ja tyhjentämään tiskari ja katsomaan sille vaatteet ja... puolikasilta M ilmestyi alakertaan, halus syliin ja siinä mä sit join kahvia ja sylittelin prinsessan kanssa poikien syödessä aamiaistaan. M nopeesti pukemaan ja ulos odottelemaan koulubussia ja siitä pojille telkku päälle ja mä suihkuun ja pukemaan ja takas alakertaan pukemaan pojat ja autoon ja MOPS:iin. Auttelen vähän kahvinkeittäjää ja järjestelen tuoleja ja juttelen ystävien kanssa... MOPS:ssa muiden kuunnellessa luentoa täysillä, mä kuuntelin elävän ravinnon ja veganismin hyvistä puolella puolella korvalla täyttäessäni O:n kaavakkeita koulupiirille. Pohdin miten turhaa hommaa niitten lomakkeiden täyttäminen on ja mi...

Yritän jotenkin saada ajatuksia kasaan... puolkuudelta aamulla aloitettiin ja nyt ollaan jälkeen yhdeksän illalla. Päällimmäinen tunne on väsymys ja houkuttelevin olis sänky. Aamu alkoi siis tissienlitistyksellä. Mä uskon että toiset kokee sen kivuliaaksi, mutta ei se mun mielestä nyt mitenkään erityisen ikävää oo, tai siis en välttämättä päivittäin siellä haluis käydä, mutta eihän gynelläkään käydä kuin vuosittain ja tää kuuluu samaan sarjaan... sisään ja ulos, vartti elämää menetetty ja alustava tulos oli ettei mitään löytynyt. Täällä siis teknikko saa suoraan kertoa jos löytää kananmunankokoisen kasvaimen ja vastaavasti todeta ettei hän nyt tässä mitään nähnyt, lääkäri vahvistaa. Mammografiasta Suomikouluun ja Suomikoulusta kotiin. Kotona mua odotti L ja lauma. M oli tehtaillut aamulla värityskuvia ja sen ohjelmassa oli koko kirja – 400+ sivua – vienosti ehdotin et jos mitenkään vois jakaa tätä projektia useammalle päivälle kun pitäis kauppaankin mennä ja askarrella pääsiä...

Iltapäivä meni järjestäessä. Kirjat sai oikeuden palata olkkarin kirjahyllyyn ekaa kertaa sen jälkeen kun K keksi miten ihminen pääsee paikasta toiseen - vastaus: kierimällä - ja on pakko myöntää että täysi hylly näyttää aika paljon paremmalta kuin tyhjä. L siivos autotallia. Sit sulatin arkkupakastimen ja järjestin keittiön kaapit ja tasot ja laitoin pääsiäiskoristeet esiin ja... ainakin tein leipätaikinan huomiseksi. Tässä välissä K sotki itsensä pinkkiin maaliin; lapsi kylpyyn ja vaatteet roskiin. O lähti valeltelemaan donitsin kanssa ja päätyi jäähylle. K ruokki koiraa omalla päivällisellään ja päätyi sänkyyn. M ja O söi jälkkäriksi jäätelöannokset. M päätti tehdä nukkumaan menosta näytöslajin olemalla ludehyökkäyksen kohteena - joo, meillä ei tosiaankaan ole luteita eikä se ole sellaisia missään nähnytkään - ja näkemällä painajaisia jo ennen nukahtamistaan, ja nukahti lopulta omaan kiukkuunsa huomion loputtua lyhyeen. Leikatessani pihalla rosmariinia kanan täytteeksi k...

Tiedättekö miten kynnet kuuluu leikata? Mä aina välillä unohdan ja yritän ajatuksissani ”vaan” leikata ne ja sit M muistuttaa mua... Ensin leikataan käsistä, oikea käsi peukalosta pikkurilliin ja sit vasen – peukusta pikkurilliin. Varpaankynnet leikataan ensin oikeasta ja sit vasemmasta jalasta pikkuvarpaasta isovarpaaseen. Älkää kysykö. En tiedä. Se vaan kuulemma pitää tehdä niin ja näin se on myös mahdollista tehdä ilman itkua ja huutoa. Syötkö risottoa? Entä hedelmäsalaattia? Laitatko kastikkeen ruuan päälle? Voiko kastikkeessa olla muuta kuin kastiketta? Siis vaikka jauhelihaa tai nakkeja? Ei ja ei voi. Eri ruoka-aineet ei saa koskettaa toisiaan. Mä tunnustan, mä pidän itsekin enimmäkseen selkeistä ruuista, mutta kyllä mä silti pidän myös hedelmäsalaatista, salaateista, risotosta, jauhelihakastikkeesta ja lasagnesta. M ei syö niitä koska niissä eri asiat koskee toisiinsa. Hedelmät hedelminä – ei kuitenkaan viinirypäleitä tai mitään muuta arveluttavaa, vihreät erikseen ja kaik...