Tahdon Asiat

Tällä viikolla me valmistaudutaan tulevan viikonlopun partioleiriin, tilaan amazonista pakastekuivattuja ruokia, fleecevuoria Tättiksen saappaisiin, itselleni uudet vaelluskengät ja makuupusseihin lämmittimiä. Käyn läpi varusteita, sadevaatteet, aluskerros, välikerros, lisäkerros, lisäkerros, lisäkerros, ja vaihtovaatteita loputtomiin. Tättis on edennyt elämässään siihen vaiheeseen että sitä mietityttää kauneudenhoidolliset asiat alkeellisissa oloissa eikä se ole ihan vakuuttunut mun vastauksesta että föönin sijasta ehkä kuitenkin vaan lippis päähän. Sähköä siellä kyllä on, mutta siihen se sit jääkin. Ei lämmintä vettä. Ei lämmitystä, me kun ollaan ulkona koko kaksi vuorokautta. Fredde on sitä mieltä että me ollaan ihan hulluja, niin varmaan ollaankin. Leirikeskukseen ajaa meiltä noin vartin. Siis ajatelkaa! Vartti meiltä kotoa! Perillä odottaa miltei pari sataa hehtaaria vaihtelevaa maastoa luonnonvesiä ja sademetsää, kilometreittäin vaellusreittejä, kiipeilyseiniä ja...

Kirjoituspöydän ääressä istuu pieni poika. Kuulen miten sen vihaiset jalat viuhtoo ilmaa tuolin alla kun sormet ei tahdo taipua kirjoittamaan: aaa jjj aaa jjj aaa jjj aj aj ja ja a ja ja ja ja aj aj aj... Kyyneleet silmissä se puuskahtaa ettei se edes tiedä missä kohdassa se on tässä harjoituksessa ja samassa se pyyhkii vahingossa pois kaiken sen minkä oli jo saanut tehtyä: jaa jaa jaa ajj ajj ajj jaj jaj... Minä pyyhin lempeästi pois suuret kyyneleet epätoivoisen lapsen silmistä. Istun tuolille ja otan lapsen syliin, ehdotan että tehdään yhdessä. Minä sanelen, hän kirjoittaa. Näppäimistö piirtää taas koneen valkoiselle paperille: ja ja ja aj aj aj a ja a ja jaa jaa... Lopulta se on valmis ja me lähetetään se opettajalle sähköpostitse. Saa mennä ulos leikkimään. Kaverit odottaa jo. Havahdun unesta ja kuuntelen. Katson kelloa. On sydänyö, kello on kaksi ja voisin vaikka vannoa että kuulen veden kylpyammeessa, sen äänen kun kylpyvesi valuu pois ammeesta. Fredde nukkuu vieressä...

Arki rullaa omia uomiaan, lapset kouluun, kauppaan ja taas takaisin kotiin. Pyykkivuoret elää omaa elämäänsä ja ennen puoltapäivää otan vastaan ekan, sit haen tokan ja lopulta kohtaan iltapäivällä bussipysäkillä kolmannen. Maanantaisin kiipeilemään, tiistaiaamuna kuoroharjoitukset, iltapäivällä leikkideitti, torstaina hammaslääkäri ja illalla koululle edustamaan Suomea kansainväliseen iltaan.  Heitänkin lukijoilleni kysymyksen; Mitä kertoisit Suomesta? Se et laitan kuvan Saulista pöydälle töröttämään on tylsää eikä varmasti kauheesti kiinnosta alakoululaisia. Tuskin niitä kiinnostaa historiakaan tai ne tuhannet järvet. Mitä siis kannattais kertoa? Sen pitäis olla jotakin helppoa, siis sellaista et sen voi tulostaa ja liimata pahvitaululle, tai laittaa pöydälle esille. Sormi paranee. Kaikki hyvin. Kun kaikki on tavallisen hyvin, on elämä tavallisen ihanaa, sellaista ettei kauheesti kuulu yhtään mitään. Kuuluu tavallista arkea, monella tapaa elämää parhaimmillaan. Kouluvuott...

kortteja maailmalta - isoisältä, isoäidiltä ja tädiltä M:lla oli aivan mahtavat synttärit. Juhlakalu juhli koko päivän, aamulla kotona, päivällä koulussa ja illalla ystävien kanssa ensin kiipeilemässä ja lopulta vielä pienemmällä porukalla ravintolassa. M nautti siitä et sai opettaa muita kiipeilemään, kannusti muita ja kiipesi pelokkaimpien rinnalla. Olen ylpeä prinsessastani ja kiitollinen siitä että niin moni pääsi tulemaan. Erityisen kiitollinen viimeviikkoisten tapahtumien jälkeen. Tuntuu hyvältä nähdä että on olemassa myös ymmärrystä. jopa O otti tuntumaa kiipeilyyn "mä autan sua kun sua vähän pelottaa" Juhlista seuraa väistämättä krapula ja M:n juhlakarapulaa ollaan podettu koko perheen voimin eilisestä eteenpäin. Niin kauan kuin bileet oli menestys, kaikilla oli kivaa ja sankaritar säteili, ei haittaa vaikka loppuviikonloppu menee ryppyjä oikoessa. Menkööt! Nyt se on seitsemän. Kummitäti K:n lapset on meidä...

Jotenkin elämä rullaa aina samalla tapaa. Kun pääsee pari askelta eteenpäin ja elämä vaikuttaa hetken seesteiseltä, ihanalta ja jotenkin ratkaistulta tullaan väistättä taas siihen kohtaan että joutuu taas palaamaan askeleen, kaksi tai kolme taaksepäin, ja saa kouriintuntuvan muistutuksen siitä että vaikka ne lapset kuinka olis melkein tavallisia, ei melkein ole mukana. toiset tarttee kolme haarukkaa ja sormet... nykyään se onneksi sentään syö Helmikuussa M:n kouluongelmat oli ratkaistu. Uusi IEP kiilsi uutuuttaan ja kauneuttaan ja elämän piti olla helppoa ja ihanaa. Niin se olikin, ongelmakohtiin oli puututtu ja niitten selättämiseksi tehty tiimin kanssa suunnitelma. M:lla oli koulussa vihdoinkin paras kaveri, ainakin open ja neidin itsensä mielestä. Olihan niitten suhde kummallinen, toinen ei puhunut ollenkaan, ei halunnut tulla leikkimään, mutta äidin mukaan se ei halunnut leikkiä kenenkään muunkaan kanssa. Eilen sain opettajalta sähköpostia. Ihanaa että kirjoittaa, ...

Olispa kolme, tai neljä, tai viis... niitten murheet on niin naurettavia-mitättömiä-turhia. Kuka nyt itkee hukkunutta nallea, rikkimennyttä lelua, housuja joita ei saa jalkaan... PAITSI että jos sattuis olemaan kolme tai neljä tai viis, ne olis ihan oikeesti isoja asioita ja suuria murheita. Kolmevuotiaan maailmassa kun se kadonnut äidinkorvike vastaa aikuisen elämässä äidin kuolemaa, rikkimennyt leikkiauto lunariin ajettua omaa autoa tai ne hankalat housut sitä dieettiä joka ei taaskaan onnistunut. Ne kun nyt sattuu pienen ihmisen mittakaavassa olemaan samankokoisia kuin ne aikuisen kokoiset murheet aikuisen elämässä. Joskus isompiakin kun keinot käsitellä vastoinkäymisiä ovat vähäiset. Mä olen kasvanut oman lapsuuteni koulukiusattuna... alusta loppuun. Olin helppo uhri, erilainen ja vääränlainen. Aikuisen ainoa neuvo oli sanoa takaisin ja pistää vastaan. En osannut. Olin yksin. Olin yksinäinen. Nykyään ne muut sanoo usein että oon supernainen, se joka hanskaa kaiken helpolla. Ne...

Juhlallisuuksien ja muiden vietto alkoi ennen kymmentä ja päättyi illalla vähän ennen yhdeksää... päivän ekat juhlat K:n koulussa kello 10. tokat bileet O:n luokassa tuntia myöhemmin... O päätti sittenkin pukeutua M:n koulun alkua odotellessa matkalla nM:n juhliin alkuiltapäivästä alakoululaiset oli hyödyntäneet vuodenajan bilsantunnilla ja opetelleet luustoa M:n ikäryhmä esiintyy juhlasalissa täysi salillinen alakoululaisia opettajat esiintyi myös illan eka "trick-or-treat" naapurin luona... naapuri on ammatiltaan... no, poliisi seuraava naapuri sit siirryttiin jo M:n koulukaverin luokse se on ihan aito ja elävä - kissa ryhmä rämä