Tahdon Asiat

En ole pitkään aikaan kirjoittanut vanhemmuudesta. Ehkä siksi että juuri nyt se tuntuu sujuvan aika hyvin ja helpostikin. Minä uskon vakaasti olevani ihan kelpo äiti, kaukana täydellisestä, mutta siihen ei tarvinne edes pyrkiä. Sangen kelvollinen kuitenkin ja näille omille lapsilleni aika sopiva. En vielä tiedä minkälaista on olla aikuistuvan nuoren äiti, se on vasta edessä, mutta kun katson taaksepäin tällä kahdentoista vuoden kokemuksella, voin todeta vanhemmuuden kasvavan ja muuttuvan lapsen mukana. On erilaista olla yhden lapsen äiti, taaperon äiti, uhmaikäisen tai koululaisen äiti. Omat lapseni ovat nyt virallisesti esiteinejä ja esikoinen varhaisessa murrosiässä. Siinä missä suurella varmuudella ennen tiesin mikä on oikein ja väärin, en enää ole varma juuri muusta kuin siitä että jokainen lapsi, perhe ja vanhempi on erilainen. Jokainen meistä myös epäonnistuu toisinaan.    On päiviä kun olen stressaantunut töistä ja karjahtelen jalopeuran lailla mitättömistä asioista...

Ensimmäinen kouluviikko on kääntymässä kohti loppuaan. On perjantai aamupäivä ja kaikki ovat hengissä ja kohtuullisen voimissaankin kait. Tiistaina hermostutti, keskiviikkona raivostutti ja torstaina väsytti. Ensimäinen kouluviikko josta selvittiin yhdellä raivarilla ja ilman puhelua reksiltä on ilman muuta luettava poikkeuksellisen onnistuneeksi. Jannut saa ekan kotitehtäväpakettinsa kotiin tänään. Tättiksellä taas on ollut läksyjä koko viikon, mutta monisteitten sijaan sen piti ensin tiistaina rakentaa hammaslangasta, lyijykynästä, laastarista ja kurkkupastillista jotakin toimivaa. Neiti pykäsi jonkinlaisen koiranhoukuttimen. Keskiviikkona tehtävänä oli piirtää värityskuva kirjoitusvihkon kanteen, niin että sitä voi sit tunneilla väritellä jos tuntuu siltä. Eilen se puuhasi taas jotakin johon tarvittiin värikyniä ja paljon teippiä. Jos kotitehtävät on jatkossakin tällaisia, mä uskon ettei niistä ainakaan jatkuvasti tarvitse riidellä. Mä sen sijaan olen ollut iltapäivän...

Koulu alkoi tiistaina ja sähköposti täyttyy viesteistä kolmelta eri opettajalta. Kolmelta oppilaalta puuttuu vielä sakset – ei ollu meidän lapsukaiset. Maanantaina on pyjamapäivä, täytyy ostaa pyjama - joo, me ollaan amerikassa. Pitää muistaa maksaa t-paidat. Allekirjoittakaa retkilupa. Kansiossa on muistutus terveydenhoitajalta  kaikille vanhemmille. Kotiläksynä on tulostaa perhevalokuvia – no mistä me nyt niitä tähän hätään revitään... Koulussa syödään päivittäin lounas ja lounaan lisäksi välipala. Osa viesteistä liittyy ruokailuun, ruokarajoitteisiin ja siihen mitä saa, ei saa ja mitä pitää syödä. Välipaloihin liittyvät viestit ovat omiaan ajamaan vanhemman ahtaalle, mutta puhutaan nyt ensin siitä lounaasta. Lounaan voi ostaa koulusta, tai mukaan voi pakata omat eväät. Meillä on ollut tapana ostaa lounas kerran viikossa, ja muutoin syödä kotona pakatut eväät. Tänä syksynä lauma on alkanut pakkaamaan lounaansa itse. Lounaslaatikossa on kylmäpakkaus pitämässä ruuan ...

Perjantai oli viimeinen virallinen lomapäivä. Kaikki on päässeet loman makuun, ja just kun me ollaan lasten kanssa laskeuduttu loman syvimpään olemukseen tulee viikonloppu ja viikonlopun jälkeen taas maanantai – arki.  Sen sijaan että mä saan heräillä heiluttelemalla varpaita peiton alla kahdeksan aikaan, ja hiipiä yksin Koiran kanssa alakertaan keittämään kupin kahvia, lukea muutaman blogin odotellessani ensimmäisiä pieniä jalkoja portaissa, niin, sen sijaan. Sen sijaan herätyskello soi taas vartin yli seitsemän ja tukkaputkella ja tuskanhien vallassa pakkaan kolmet eväät, etsin silmälaseja ja paitoja ja housuja, laitan aamiaista ja patistan ja hoputan ja kiirehdin. Yhdeksältä viimeinenkin on koulussa, kun lomalla me yhdeksältä vasta harkittiin aamiaista. Yhdeksältä ne on koulussa ja mä saan hengähtää kokonaista kaksi tuntia ennen kuin aloitan saman rulijanssin toiseen suuntaan. Olisin voinut lomailla pidempäänkin. Perjantaina, sinä viimeisenä virallisena lomapäivänä me l...

Maanantaiaamuna oon nukkunut aivan liian vähän herätessäni kuuden aikaan siihen että M on koulustressissään kastellut sänkynsä. Se nukahtaa hetkeksi vielä meidän väliin mun maatessa sängyssä odottamassa pian soivaa herätyskelloa. M hyppää suihkuun mun tuijottaessa peilistä liian vähästä unesta punoittavia silmiä. Kaivan laatikosta silmätipat. Muistan sen harmaan hiuksen jonka löysin eilen illalla ja huokaan. Alakerrassa eväslaatikoita ei löydy mistään ja uninen L mutisee ettei tiedä mihin on ne laittanut. Tarjoilen vasemmalla kädellä laumalle muroja, oikealla keitän kahvia ja sillä kolmannella kädellä – ai mikä kolmas käsi? – pakkaan niitä olemattomia eväslaatikoita. Kahvi jäähtyy mukiin mun latoessa sekalaiseen valikoimaan erilaisia rasioita välipaloja ja lounaita, kesäkurpitsaleipää, jogurttia, mantelimaitoa, kuivattuja hedelmiä, kuivattuja mandariineja, vettä. L on heittänyt M:n pissaiset lakanat kodinhoitohuoneen lattialle ja ohimennessäni lykkään ne pesukoneeseen ja koneen kä...

Koululainen heräsi tänä aamuna vähän ennen ysiä iloisena ja levänneenä. Kaksikko sen sijaan oli hiipinyt alakertaan joskus kukonlaulun aikaan ja ravinnut itsensä syömällä ruokakaapin tyhjäksi hedelmäkarkeista. En valita, kiva kun antoivat meidän nukkua. Keskusteltiin siitä et ens kerralla vois syödä vaikka leipää, ja ne ilmoitti kyllä syöneensä leipääkin. Hilloleipää. Tasot olikin sit hillolla voideltuja. Eilen illalla se rentoutui rakentamalla legoista väritorneja. Kysyin mistä se tietää mihin järjestykseen ne laitetaan ja se vastas et sillä on mielessä järjestys jota pitää noudattaa. Mä iloitsen siitä että se tietää itse mistä tulee hyvä olo. Aiemmin päivällä se roikkui puistossa ylösalaisin ja nautiskeli perjantai-iltapäivän huumaavasta vapaudentunteesta. Eka kouluviikko on aina eka kouluviikko. Bussipysäkillä seisoskeleminen viileässä aamussa on uutta, bussit tulee miten sattuu ja kaikki hakee paikkaansa. Ekana aamuna toinen bussi tuli myöhässä. Tokana aamuna se toi...