Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään tunnisteella juhla merkityt tekstit.

olkaa hiljaa hei, äiti on telkkarissa

  Amerikkalainen pääsiäinen on lyhyt ja ytimekäs. Se on pupuja ja suklaamunia ja suloisia kuvia lapsista-kissoista-koirista pupunkorvat päässä. Täällä ei virvota ja varvota, tai pukeuduta noidaksi. Useimmissa kodeissa pääsiäinen alkaa ja päättyy sunnuntaina, se sekä alkaa että päättyy suklaaövereihin. Ruoka on myös amerikkalaisen pääsiäisen ytimessä vaikka lampaan korvaakin monessa kodissa pääsiäiskinkku, ja usein brunssi on päivällistä suuremmassa roolissa. Pitkäperjantaina on ihan tavallinen työpäivä, samoin kiirastorstaina, lankalauantaina ja maanantaina, toisena pääsiäispäivänä. Sattuman satona meidän lasten kevätloma osui tähän kohtaan ja he ovat siis nyt kevät-pääsiäislomalla. Pääsiäisen ajankohta kun vaihtelee vuodesta toiseen ja koulun kevätloma on huhtikuun ensimmäinen kokonainen viikko.   Itselleni on vanhempana tärkeää että kolmikko tietää miksi siellä pihalla kirmaillaan niitten munien perässä ja että pääsiäisen merkitys on syvemmällä kuin haalareihin pukeutuneessa...

koristeissaan kiiltää kuusi

Joulukuusi tuo kotien rakas vieras talven pimeimpinä hetkinä. Joulukuusista voisi tehdä tutkimusta ja joku on varmasti sellaisen tehnytkin mutta minusta on ihanaa katsella minkälaisia joulukuusia muilla perheillä on. Onko se trendikäs ja kotiin sävytetty? Valkoinen vai ehkä villin vaaleanpunainen ja supermuodikas? Olkikoristeet vai palloja? Lametta? Hopeaa vai kultaa? Värivalot, valkoiset valot vai kaikkea suloisesti sekaisin? Jokaisen perheen joulupuu on erilainen ja juuri siksi niin ihana. Rakkaan ystävän tuliainen Keniasta. Ruth Bader Ginsburg, joulupuun kuningatar. Lasten englantilainen kummitäti kauhistelee aina hyväntahtoisesti meidän joulukuusta, toisaalta heidän perheellään on joulukuusia aina kaksi, se hienosti koristeltu olohuoneessa ja keittiön viereisessä lököhuoneessa sitten se minkä lapset saavat koristella, ja koska ollaan amerikassa tiedän paljonkin perheitä joilla on aina useampi joulukuusi. Mun ihana sieni.   Lapsen pyhäkouluaskartelu vuosien takaa. Meidän j...

1. luukku - kiitospäivä

Kiitospäivästä alkaa joulunaika, ja niinpä perjantaina kiitospäivän jälkeen koti täyttyy laatikoista. Lattioilla on suloisena sekamelskana joulukuusi, kuusenkoristeita, jouluvaloja, seppeleitä, joulukylä, pähkinänsärkijät, tontut, joulusukat, juna... jouluhullun kodissa vedetään jouluöverit vuodesta toiseen. Vain yksi lasipallo särkyy hötäkässä. Tässä tuloillaan se sienikeitto. Thanksgiving, friendsgiving, turkey day, marraskuun lopulla juhlittava kiitospäivä, sadonkorjuujuhla, on joulun ohella rakas ja tärkeä. Se on juhla johon on kasvanut vuosien mittaan, joka alkuun etsi muotoaan ja haki meidän näköistä tapaa. Ensimmäisenä vuonna, silloin joskus kauan sitten sen merkitys oli niissä kahdessa ylimääreäisessä vapaapäivässä kauppojen täyttyessä kalkkunoista. Oli meilläkin kalkkuna, mutta vasta vuodet kasvattivat kiitospäivän myös sydämeen. Ihan kuten joulukin, kiitospäivä rakentuu traditioiden ympärille, siihen että asiat toistavat itseään vuosi toisensa jälk...

ostoskärrykaaoksessa

Ulkona sataa kaatamalla, niin kaatamalla että koulun läheltä on vettynyt maa antanut taas kerran periksi ja kaksi isoa kuusta on kaatunut tien poikki katkoessaan mennessään sähkölinjat. Koulussa ei ole sähköä, mutta hyvin noi pärjää täällä ilmankin, vanhanaikaisin menetelmin ja hätävalaistuksella. Ainakin niin kauan kuin ei ole kylmää. Päivä on ollut niin hämärä etteivät pihaan viikonloppuna viritetyt jouluvalot ole sammuneet koko päivänä, sillä hämäräkytkimen mukaan päivä ei koskaan tullutkaan. Maljakossa tuoksuvat leikkokukkien sekaan ujutetut katajanoksat suorastaan maagisesti ja varpaita lämmittää pöydän alla torkkuva Martta. Me ollaan Martan kanssa oltu liikkeellä kaikkien muiden kanssa. Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua kun ruokakaupat pullistelevat saumoistaan ja parkkiksilla käydään raadollista taistelua vapautuvista parkkipaikoista. On kuitenkin vasta maanantai ja puolipäivä, kiitospäivä on torstaina. Ladon kärryihin yhdessä muitten kanssa kanalientä ...

karkki vai kenties kuolema?

Mä katson vähän kateellisena muitten halloween kuvia tältä vuodelta. Meillä oli sit suunnitelmat jotka mureni sillä hetkellä kun yksi kolmesta peitti makuuhuoneen lattian oksennukseen eikä itselläkään nyt tottapuhuen ollut niin kovin hohdokas olo, mutta marttyyrina hyvänä äitinä olin ajatellut sit tarpeen vaatiessa oksentavani vaikka jonkun puskan juurelle pimeässä koska kyllähän karkit ja kepposet pitää päästä kiertämään – not. Ne kuvat olisin halunnut, olihan meidän Tättis niin täydellinen Evie yösinisinehiuksineen.  Niitten hiusten värjääminenkin oli muuten ihan oma operaationsa maanantaina. Sininen hiusväri kun värjää kaiken mihin sattuu osumaan, mukaanlukien valkoiset kaakelit, kylpyammeen ja lapsen selän ihon. Ammetta ja kaakeleita suihkin valkaisuaineella, mutta lapsi oli hinkattava takaisin vaaleanpunaiseksi raa'alla voimalla. Ehkä sekin olis pitänyt valkaista? Alakerran pettynyt kaksikko lähti kierrokselle naapureitten kanssa ja minä hoivasin sit...

amerikkalaisia

Ootteks te amerikkalaisia? Vastaan et joo, ja pysähdyn hetkeksi miettimään ennen kuin jatkan, kohta kahdeksan vuotta. Miten se aika meneekään, presidentin vaaleissakin on tullut äänestettyä täällä jo kahdesti, kummallakaan kerralla se oma kandidaatti ei kuitenkaan tullut valituksi. Pojilla ei edes ole Suomen kansalaisuutta, ei niin että se olis tarkoituksellinen valinta, vaan koska se vaatii aikaa kärsivällisyyttä, nivaskan papereita ja tukun seteleitä. Ei olla saatu aikaan, ehtiihän tuota. Oi mikä ihana aamu! Viikonloppuna asuntonäytössä vanhempi nainen kysyy multa mistä mun nimi on peräisin, vastaan olevani Suomesta ja nainen kysyy että olenko koskaan käynyt siellä. Naurahdan että syntynyt ja kasvanut vaan. Puheesta päättelen naisen oman äidinkielen olevan espanja ja nainen kysyykin että missä mun aksentti on. Onhan se, jossakin siellä taka-alalla. Viidentoista vuoden vaimentamana. Olen aikaa sitten oppinut että osa korostuksista ja aksentista on kuulijan korvassa sillä ...

kesän kynnyksellä

Volvo on iso auto. Sinne se meni ja kolme lastakin mahtui vielä kyytiin. Toukokuun lopussa ja kesäkuun alussa matkaan muistoissa samalla kun elämä rakentaa uusia. Kaksi viikkoa joihin mahtuu koko elämän tunteiden kirjo syntymästä kuolemaan, rakkauteen, uuteen alkuun ja lupauksiin. Se on niin voimakasta aikaa, että huomaamattamani palaan kaikkiin niihin hetkiin, tunteisiin ja ajatuksiin. Viime keskiviikkona olin kouluttamassa sairaalassa, katsoin ulos työhuoneen ikkunasta ja katseeni kohtasi naisten sairaalan siipi, samana aamuna Facebook oli tarjoillut valokuvamuistoja samasta paikasta, kuvan sairaalalounaasta vuosien takaa. Siellä minä odotin, naistensairaalan synnyttävien osastolla. Odotin viikon, odotin toisen. Halusin kotiin, olin väsynyt, olin peloissani. Olin pelännyt kuukausia. Olin pelännyt kaksisataaviisikymmentäneljä päivää. Se on pitkä aika pelätä. Tällaisilla synttäreillä vanhemmat voi ottaa aurinkoa autotallin edustella ,ja jutella mukavia muitten vanhempie...

3286 päivää

pääsiäiskukat Olet  3286 päivää vanha. Siis 469 viikkoa ja 3 päivää. Se on 8 vuotta ja 364 päivää, mukaanlukien 2 karkauspäivää, tai 8 vuotta, 52 viikkoa ja 0 päivää. Toisin sanoen, olet 107.97 kuukautta. Eli 9 vuotias. Synnyit torstaina, edellinen syntymäpäiväsi oli sunnuntai, Ja seuraava syntymäpäiväsi on maanantaina – huomenna. Tättiksellä oli perjantaina sen synttärit, tai siis se täyttää yhdeksän maanantaina, mutta ystävien kanssa juhlittiin yökyläilyin perjantaina. Maanantaina meillä on jonkinlainen horrorpäivä kummallakin Fredden kanssa. Fredden pitää olla jossain systeemissä jo aamukuudelta ja mä taas vastaavasti oon koulutuksessa iltakuuteen. Tättis päätti edellämainitusta syystä juhlia päiväänsä jo tänään, pääsiäisenä. synttärikakkua ja pääsiäismunia Pääsiäispupu toi lapsille – ja vähän aikuisillekin – hatullisen suklaamunia ja suklaiset pääsiäispuput. Kentsu heräsi jo kauan ennen kukonlaulua syömään omiaa...

oi joulu, joulu...

Oi joulu, joulu... rakas ja kultainen. On jouluaaton aatto. Perjantai. Eilen illalla painoin työpaikan oven kiinni hypähtelin iloisesti autoon ja huomasin moottoritien rampissa unohtaneeni kännykän työpöydälle. Varttia myöhemmin toivotin uudestaan hyvää joulua kaikille ja lähdin joulunviettoon paremmalla onnella. Tänään vielä viimeiset asiat kaupungilla, kakku leipomosta, kalat graavia varten kalakaupasta, illalla joulujumalanpalvelukseen ja jos vaikka sen jälkeen sais viinilasillisen kanssa ne lahjat pakettiin. Fredden auton tavaratila on täynnä lasten lahjoja. Keittiön pöydällä on paketit jotka on saatu Suomesta, maailmalta ja ystäviltä täältä. Joulupukin kuumalinja on auki Suomeen, anoppilaan ja appilaan. Kahvikupilliseni kanssa luen joulutoivotuksia.

karkki vai kepponen?

Vuoden virallisena bileviikonloppuna naamis täyttyy juhlijoitten valokuvista. Bileitä löytyy vauvasta vaariin, hevosia-kissoja-koiria unohtamatta. Näinpä mekin. Lauantaina. Sunnuntaina. Maanantaina – virallisena päivänä, koko rahan edestä. Lauantaina pääsin katsomaan ulkosuomalaisia juhlia suomalaisen silmin – ainakin vähän. Perinteisesti me ollaan juhlittu semisuomalaisittain (pääosin suomalaisia) vappu ja halloween. Mutta kun meidän suomiseurat on aika kulahtaneita, jenkkivuosia on takana tuoreimmillakin toistakymmentä, konkarit kulkee jo kolmannellakymmenellä. Kun mukaan päästetään tuoretta verta on hauskaa kuulla huomioita. Me kaikki kun taidetaan tavalla tai toisella elää jossakin siellä muistojen ja nuoruuden Suomessa, oli se sitten Kallen Suomibaari tai lavatanssit siellä jossakin: ”Tota, oikeestiko te kuuntelette tällaista musiikkia?” – Joo. Tervetuloa Suomeen - silloin joskus. "Siis teidän bileruoka on ruisleipää ja munavoita?" - Nii-iiin? tämä...

hyvä kesä - onneksi se on ohi

Lauantai-iltana Fredde surffailee netissä omia juttujaan, lauma katsoo telkkarista Disneyn sitcomia – joo ne on siirtyneet kesän aikana tähän vaiheeseen – ja mä keskityn tekemään jonkinlaista tilinpäätöstä kesästä. Aikaa koulujen alkamiseen on 39 tuntia ja 10 minuuttia. Mä luulen että me selvittiin hengissä ja suuremmitta vaurioitta. tiedekeskuksessa Ne kävi leireillä. Niillä oli kuusi viikkoa joko kaupungin hippileiriä, partioleiriä tai ihan vaan tavisleiriä. Viisi viikkoa lomailtiin tai hengailtiin. banaanipuu Me käytiin useamman kerran elokuvissa. Fredde vei lauman katsomaan Doryn ja Ghostbustersin. Yhdessä me käytiin katsomassa se pätkä missä koirat ja kissat puuhailee päivän keskenään, mikä ikinä sen nimi olikaan. Kotona me katsottiin yhdessä kaikki Harry Potterit. Fredde vei lapset ilmailumuseoon. Mä käytin ne legonäyttelyssä ja tiedekeskuksessa.  Se legosysteemi oli ihan mieletön. Juristi oli päättänyt sit päätyökseen alkaa raksata. Meidän ...