Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2013.

halloween on kestävyyslaji - äidille

Juhlallisuuksien ja muiden vietto alkoi ennen kymmentä ja päättyi illalla vähän ennen yhdeksää... päivän ekat juhlat K:n koulussa kello 10. tokat bileet O:n luokassa tuntia myöhemmin... O päätti sittenkin pukeutua M:n koulun alkua odotellessa matkalla nM:n juhliin alkuiltapäivästä alakoululaiset oli hyödyntäneet vuodenajan bilsantunnilla ja opetelleet luustoa M:n ikäryhmä esiintyy juhlasalissa täysi salillinen alakoululaisia opettajat esiintyi myös illan eka "trick-or-treat" naapurin luona... naapuri on ammatiltaan... no, poliisi seuraava naapuri sit siirryttiin jo M:n koulukaverin luokse se on ihan aito ja elävä - kissa ryhmä rämä

hyperventilaatio

Huomenna Halloween, ja päivä menee juhliessa... K:n bileet kymmeneltä, O:n yhdeltätoista. M:lla juhlat juhlasalissa iltapäiväkahdelta ja siihen perään kemut omassa luokassa. Illalla karkki tai kepponen -kierrokselle... O ei edelleenkään halua pukeutua, se haluaa olla vaan "O" ja K uskoo pyhästi olevansa Batman. Koulua jäljellä ensi viikon lopputentit ja presentaatiot. Siitä harjoitteluun ja sit tää on tehty. Joulukuussa vikana rypistyksenä se osavaltion sertifikaatio. Tänään oli lähellä iskeä stressihalvaus ja hyperventilaatio... K sai maanantaille peruutusajan Autismiklinikalle, huomiset juhlinnat ja niihin liittyvät ostokset ja leipomukset ja logistiset kuviot - mahdottomuudet. Sit ne lopputentit ja presentaatiot ja näytetyöt ja... Mä yritän hädissäni vääntää sitä presentaatiota ja opiskella lyhenteitä ja jatkuvasti joku tarvitsee mua pyyhkimään tai pukemaan tai riisumaan, tai mehulasi on kaatunut, tai telkkari ei toimi... Illalla puhuttiin L:n kanssa, et onhan tää ollu

loppupaniikki

huomenna vika latinantentti presentaatio maanantaiksi kansio tiistaiksi hoitosuunnitelma tiistaiksi loppukokeet ma-to harjoittelun alkuun yhdeksän päivää Saan paniikin... oon tänään tehnyt sitä helvatan presentaatiota koko päivän... ilmoittauduin tammikuulle, en osannut valita enkun ja matikan välillä, otin molemmat kunnes oon päättänyt. sää on onneksi taivaallinen

pikakelauksella lauantaista maanantaihin

Oltiin siis lauantaina ihan Halloweenbileissä ekaa kertaa niin että myös Batman ja O pääsi mukaan. M oli ekaa kertaa viime vuonna ja tällä kertaa se oli jo ihan konkari. O:n kanssa treenattiin kummituksia ja kaiken maailman kammotuksia jo etukäteen ja vaikka se pelkäs, se pärjäs siellä kemuissa suorastaan mallikkaasti ja liittyi jopa aarteenmetsästäjien seurueeseen vähän aikaa mietittyään... mitäpä ei lapsi tekis karkkipalkalla. Hinta piti kuitenkin maksaa. O nukkui tukevasti mun ja L:n välissä herättyään aamuöiseen luurankopainajaiseen. O nukkui meidän välissä, tukevasti ja ihan ensimmäistä kertaa. Niin paljon sitä pelotti ja niin urhea se oli ollut. Perjantaina mä hain meidän superstaran koulusta ja poimin sen ekaa kertaa kyytiin niin kuin isot lapset, koulun nedestä lippusalolta. Se oli polleena. Tänään mun pitää kärrätä sen superstarasysteemit kouluun, kun enhän mä sitä voi koulubussiin pistää itseään isomman julisteen kanssa... hakujonossa oli hyvää aika

hei kurpitsaa!

Aamiaiseksi kurpitsapannareita, kirkossa – pitkästä aikaa – halloweenia kurpitsoineen, kotona lihapullataikinaan taas vähän kurpitsaa. Kurpitsaa pullassa ja leivässä, keitossa ja hillossa... kurpitsaa, kurpitsaa, kurpitsaa... ehkä oranssein ja monikäyttöisin tietämäni kasvis, no on porkkanastakin moneen. kurpitsan värinen vahaliitu ja ristilukki Jack-O-Lantern siemenet putsataan ja paahdetaan sugar pumpkins muuttuu uunissa monikäyttöiseksi soseeksi kolmesta pumpasta vajaat kolme litraa sosetta

ole kiltti!

Pari viikkoa takaperin L kertoi että Anoppi oli ollut taas kahvilla Mutsin kanssa. Se kertoi et Anoppi oli näyttänyt kuvia laumasta ja Mutsi oli itkenyt. Anoppi oli sanonut Mutsille että tilanne on nyt sen käsissä ja et jos se haluaa tehdä asialle jotakin, pitää sen otta se ensimmnäinen askel... Mä oon syvältä sydämestäni pahoillani, että mun äidillä on paha olla. Mä toivoisin, että se osais olla onnellinen ja että sillä olis hyvä olla. Mä mietin olenko mä tosiaan yksin syyllinen kaikkeen tähän onnettomuuteen ja suruun... pitäiskö mun tuntea syyllisyyttä? Pitäiskö mulla olla halu ja tahto ratkaista tilanne?Pitäiskö mun tuntea tarvetta tehdä jotakin? Ajatus siitä että Mutsi päättäis ottaa sen Anopin kehoittaman askeleen, saa mut fyysisesti pahoinvoivaksi ja ajatus siitä että mun puhelin soi ja näytöllä näkyy Mutsin numero, saa mut tuntemaan orastavaa pakokauhua. En edes halua ajatella sen mahdollisuutta ja silti se ajatus on nyt kylvetty. Olenko kyvytön, tai haluton antamaan an

kuka voitti taistelun, vai voittiko kukaan?

Marika kirjoittiomasta ruokasäpsystään ja kysyi miten meidän säpsyn kävi... Lähtötilanne oli se, että lapset ruokittiin lastenruualla ja vanhemmat söi omansa sit joskus. Lasten ruokiin luettiin kananuggetit - yök – juustopizza, maapähkinävoileivät ja mac & cheese. Lisukkeena omenanlohkoja, omenasosetta, jugurttia ja kirjava variaatio muropatukoita. M on oma lukunsa ja on sitä edelleen. Mikä sit on muuttunut elokuusta, nyt kun lähennellään jo marraskuuta? Mä aloitin sen kouluni syyskuussa, ja me ei siis edelleenkään syödä lasten kanssa kuin viikonloppuisin mutta syödään siis yhdessä ja saman pöydän ääressä edes silloin. Olen lakannut miettimästä asiaa siltä kantilta et mitä ne söis, vaan tarjoan mitä tarjoan ja joskus kelpaa ja joskus ei, jos ei kelpaa niin saa jatkaa matkaansa nälkäisenä. Useimmiten ruoka on samaa, tai variaatio samasta kuin mitä me itse syödään. Edellämainitusta lastenruokalistasta on jäljellä kaksi jäkimmäistä, ja niitäkin tarjoillaan korkeintaan satunnais

laiskanpulskeana

Mun ei oikeastaan tee mieli tehdä yhtään mitään, tai siis... mun tekee mieli istahtaa sohvalle, avata telkkari ja tuijottaa jotain ihanaa elokuvaa ja sen jälkeen seuraavaa ja sit sitä seuraavaa ja... en mä edes tiedä mitä mä haluisin katsoa, ja ehkei sen tarvitsis edes olla mitenkään erityisen ihana tai nostattava tai kantaaottava... se vois vaan olla, hätätilassa vaikka joku typerä päiväsarja ”wife swap” tai ”teenage mom”. Mua vaan huvittais olla tekemättä yhtään mitään, olla kuulematta enää yhtään ”but mom”:ia... Oikealla puolella on läjä papereita. Se sisältää M:n kotitehtävälistoja, mun papereita, O:n koulupapruja, K:n papereita ja kaikkea sekalaista. Tänään niitä kotitehtäviä tulee sille läjä lisää. Pitäis soittaa lastenlääkäriasemalle niitten laskutuksesta ja täyttää äänestyslipuke ja... papruja ja laskuja ja antibioottivoide ja yliviivaustussi ja tarralappuja... ainakin vaalit on taas tulossa ja kauppakin ottaa kantaa... no KYLLÄ! Mun vasemmalla puole