Tahdon Asiat

Suomessa roihuaa keskustelu lapsen subjektiivisesta oikeudesta päivähoitoon, tai ehkä enneminkin suunnitelmasta rajoittaa tätä oikeutta. Ihan kuten homoavioliittokseskustelussakin kansa – tai siis pääasiallisesti ne äidit ja vähän ehkä lapsettomatkin – jakautuu kahteen yhtä kiihkeään leiriin ja kumpikin leiri puolustaa tulisesti omaa kantaansa. Kaukaa olis helppoa olla mieltä, mulla kun ei ole ollut minkäänlaista päivähoito-oikeutta. M aloitti kaksi päivää viikossa eskarin kun jannut oli vuoden. Nelipäiväiseen kuntouttavaan eskariin, joka sekin oli Suomen mittapuussa sangen osa-aikaista (8:30-14:30) siirryttiin sinä keväänä kun jannut täytti kaksi. Pääsin ilman lapsia sille lattekahvilleni ekaa kertaa tänä syksynä kun M oli kuusi ja pojat neljä. Me selvittiin ja mä pärjäsin. Kaikki ei kuitenkaan selviä eikä pärjää. Yhden ihmisen nukkumattomat yöt hoituu kylmällä murukahvilla ja toinen joutuu unettomuudesta laitoshoitoon. Usein oli epätoivoinen. Monesti pelkäsin oikeasti uupuva...

Mulla on kuulkaa huomenna vapaapäivä. Sellainen päivä jona meille tulee Maija Poppanen heti aamusta ja on lasten kanssa ihan koko päivän ja pääsen vielä L:n kanssa Pubiinkin ennen kuin saan palata laittamaan lapsoset nukkumaan. Lapsetkin on innoissaan, ne on oppineet että Maija Poppaset on keskimäärin aika kivoja kun ne vaan leikkii ja leikkii, eikä yhtään tyhjennä tiskikonetta tai lajittele pyykkejä tai aja terapiaan tai käy ruokakaupassa. Mulla on huomenna vapaapäivä ja torstaina puolikas vapaa O:n kanssa. Mä saan tällaista luksusta koska ollaan uuden edessä ja meillä on vielä hetki käyttää näitä lastenhoitotunteja joita L:n työnantaja tarjoaa. Heinäkuun puolivälissä L vaihtaa työnantajaa eikä moista luksusta enää ole. Paljon muuta hyvää saadaan tilalle, lomat menee ja lastenhoitaja ja 18kk:n päästä myös vakuutukset. Mä uskon silti että tää oli kokonaisuuden kannalta paras ja oikea ratkaisu. Kävin viemässä pihalle puolikkaan kaalinpään pupuille, saa nähdä maistuisko se parem...

Tällaista aamua tai yötä ja aamua meillä ei oo ollut vielä koskaan, siis viiteen vuoteen kuukauteen ja kahdeksaantoista aamuun... Havahdun viileässä makuuhuoneessa, hiljaisessa talossa seitsemän – siis 07.10 - jälkeen siihen että Koira pyrkii mun kainaloon ja L lukee kännykästä sähköpostejaan. Tajuntaan hiipii tietoisuus siitä ettei M ole meidän sängyssä ja ennen kuin ehdin kunnolla herätä meidän huoneen ovi aukeaa ja hyväntuulinen M loikkaa meidän väliin ilmoittaen nukkuneensa koko yön omassa sängyssään ja nähneensä vain hyviä unia... Makoillaan hyvän aikaa siinä saman peiton alla juttelemassa ja samalla yritän toisella korvalla kuunnella mitä jannut puuhailee, mutta korvaan kantautuu vain hiljaisuus. Ajatus siitä ettei moinen hiljaisuus tähän aikaa päivästä voi mitenkään olla hyväksi ajaa mut pystyyn ja saapuessani poikien huoneen oelle kuulen oven toiselta puolelta ilooista rupattelua. Avaan oven ja löydän molemmat leikkimästä autoilla yläsängystä. K on herättyään käynyt pissalla. ...

Ohi on. Seuraava IEP (lyhyempi kuin suomenkielinen vastine vai olisko se EOSP?) on kesäkuussa ja siinä vaan katostaan et kaikki on valmista syksyksi. Palaverissa hiottiin vielä sitä erityisopetuksen sisältöä, tai siis toivetta sisällöstä ja lisättiin vielä yks ”accommodation” lisää (olisko tukitoimi hyvä vastine? Google tarjoili mulle vaan majoitusta ja sisäoppilaitokseen toi tyttö ei kuitenkaan oo menossa). Papereihin kirjattiin että M tarvitsee enemmän aikaa kysymykseen vastaamiseen ja lisäkysymysten esittämiseen. Kaikki on siis paremmin kuin hyvin ja toimintasuunnitelma ensivuodelle on hanskassa ja tukitoimia on ihan valtavasti ja meistä pidetään tosi hyvää huolta. Silti mua rupes itkettämään parkkipaikalla jo mennessä ja sit uudestaan sieltä palaverista lähtiessä. Näköjään sitä vähintään sen kerran vuodessa joutuu ihan tosisaan palaamaan siihen kohtaan että meidän oma, rakas ja maailman kaunein, älykkäin ja paras tytär on erilainen. Se varmasti pitkällä tähtäimellä pärjää elä...

Kaiken piti olla mallillaan. M nukkui yönsä hyvin ja herättiin just ennen kelloa vähän jälkeen seiskan. Lapsille aamiaista ja M:n eväät ja neiti valmiiksi bussiin ja sit bussiin. Kahdenksan jälkeen mä sain oman aamukahvini ja aamiaiseni, luin kiireisimmät säköpostit ja blogit ja vastailin meileihin. Leikkasin tukan – omani – kävin suihkussa poikien hyppiessä meidän sängyllä. Meikkasin, kampasin ja puin päälle. Vaihdoin poikien vaipat ja sain ne päivän vaatteisiin. Leikittiin ja tanssittiin . Aloitettiin M:n Valentine’s Day korttien askarteleminen. Laitoin lounaan ja välipalan valmiiksi. Kirjoitin ohjeet lastenhoitajalle ja laitoin vaatehuoneeseen ulkovaatteet valmiiksi. Kello oli 11:05 ja lastenhoitajaa ei näy eikä kuulu. L soittaa ja kertoo et se oli just saanut viestin et se hoitaja ei tuu, se on kipeenä. Olishan se ollut han kivaa tietää vähän aiemmin. Oon niin pettynyt että melkein itken - oikeesti. Kukaan ei ole kuollut, mitään ei ole menetetty, tappio ei ole suuren suuri, m...

On mahtavaa huomata että yhä ja aina vaan meillä on asiaa toisillemme myös silloin kun ei puhuta kotiasioista tai lapsista. Puhuttiin ja naurettiin ja hassuteltiin... maisteltiin kuohuviinejä, istuttiin pubissa, shoppailtiin alesta lapsille, shoppailtiin aleista itselle. Kierrettiin sisustusliikkeitä – ostettiinkin... kynttilöitä ja siirappikannu ja mulle sellainen kannellinen sairaalalasi yöpöydälle. L osti itselleen viskilasit.  Välipäivinä shoppailu on pelkkää säästöä... M:lle kaks paitaa ja shortsit ja hame, pojille kaks paitaa... yhteensä $86 alunperin $283. Kysymys lienee olisinko ostanut muutenkin ne samat vaatteet? Joo olisin, en tosiaan joo tolla lähtöhinnalla, mutta niinä vaatekappaleina kyllä. Lähtiessä jo sanoin L:lle et nyt saatiin hyvä sitteri. L kysyi et kuin niin, onko se ollut ennenkin. Sanoin et mä vaan tiesin et se on hyvä het kun näin sen. Hyvä se olikin. Kaikilla oli ollut kivaa, ruoka oli maistunut, pojat oli nukkumassa ja aamulla...

Sekalaisessa järjestyksessä tänään opittuja ja koettuja asioita: Pinaattiletut syntyy vartissa jos lastenhoitaja vahtii lapsia... oikeesti siis maidosta, jauhoista, munista, öljystä, suolasta ja pinaatista. Tultiin kotiin puolviiden jälkeen, riisuttiin ulkokamat, pestiin kädet, lastenhoitaja oli sovittu viiteen asti ja se leikki lasten kanssa sillä aikaa kun avasin postit, purin kauppakassin, tein lettutaikinan ja paistoin letut. Viimehetkessä löydetyt lastenvahdit, eli jämät, on yleensä niitä parhaita. Niin tämä tämän päiväinenkin. K:lla oli ollut mukavaa, koti oli siisti ja ohjeita oli noudatettu. Sen enempää en pyydä. O:n näössä – siis kyvyssä nähdä - ei oo mitään vikaa, sen sijaan silmän koordinaatiossa muitten ruumiinosien kanssa on. Silmä ei siis hahmota mitä käsi tekee ja toisinpäin. Sama ongelma jalkojen kanssa ja siksi keskimääräistä vaikeempaa pysyä pystyssä, juosta ja hypätä. Hiuksista tulee huomattavasti paljon paremmat kun ne leikkaa ihan itse. Yllättävää...

Kyllähän se puhkui ja puhisi ja herättikin yöllä – siis mut, ei muita – mutta ei päässyt lähellekään sitä joulun 2006 myrskyä. Vähän oksia ja havuja tiellä, sähköt tallella ja kaikki hyvin. Ihan standardi maanantaiaamu siis... yks kaataa mehulasin, toinen huuta vessassa pyyhkimään ja samalla mulla on yks kakkainen takapuoli pesussa tossa keittiön lavuaarissa. Tärkeimpiä äitiyden taitoja on kyky prioridoida ja toimia kaoottisissa tilanteissa. Ratkaisu: vessassa odottaja voi odottaa, mehun päälle pyyhe ja siitä se taas lähtee. Huomenna on O:n silmälääkäri. Kai mä oon kertonut et se sai passituksen silmälääkäriin? Jos ongelma onkin ettei se nää kunnolla... Lastenvahdin tilasin sieltä L:n työnantajan lastenvahtipalvelusta, ajatuksena saada keskittyä O:n systeemeihin ihan rauhassa. Lasten vahdin tilasin siis jo viime viikolla ja lääkäri on huomenna ja edelleen odottelen vahvistusta JA henkisesti valmistaudun menemään sinne molempien poikien kanssa. Tää on jo toka kerta putkeen kun...

Näin se vaan tästäkin päivästä selvittiin... kello on puolineljä ja selkeesti ollaan jo voiton puolella. Se että lastenhoitaja tulee aikataulussa on ihmeellisen ihanaa ja yllättävän harvinaista, mutta se että se lastenhoitaja ilmestyi meidän ovelle melkein puolituntia ennen sovittua aikaa teki asiasta hieman haasteellisemman... parempi tietysti etuajassa kuin myöhässä, mutta silti päästin muutaman ei niin kauniin sanan suustani. Lapsia ei ollut puettu, kumma kyllä mulla oli vaatteet päällä, koira riehui ulkoiluttamatta alakerrassa, keittiö oli kuin myrskyn jäljiltä ja tiskikone tyhjentämättä... Neljätuntia aikaa meidän kuopuksen kanssa teki hyvää, toki siitä neljästä tunnista puolitoista kului klinikalla, yksi autossa jne. mutta kaikesta huolimatta meillä oli kivaa L:n ja O:n kanssa lounaalla ja kaksistaan ruokakaupassa ja...  Fysioterapia alkaa maanantaina ja taidetaan heti lisätä se kahteen kertaan viikossa, jos huhut pitää paikkansa loppuu meidän perheen lasten...