Tahdon Asiat

Ulkosuomalaiset Blogit täytti 9-vuotta. Kirjoitin asiaankuuluvasti onnittelut ryhmään ja jäin miettimään, että onhan tässä tosiaan tullut kirjoitettua tovi jos toinenkin. Tekstejäkin on ehtinyt syntymään 1.995, tämä on sitten se teksti 1.996. Jos lasketaan ne ekan blogin tekstit mukaan, ollaan jo pitkälle päälle kahden tuhannen kirjoituksen.  Vuosiin on mahtunut kaikenlaista. Olihan meillä silloin kun aloitin kolme vaippaikäistä lasta ja nyt ne samat tyypit on teinejä. Just kuluneella viikolla istuin ystävän kanssa oluella ja muisteltiin aikaa jolloin meillä kommunikoitiin PECS-kortein ja hätätilassa niitä piirrettiin auton hansikaslokerosta löytyville tarralapuille. Päivät kuluivat terapiaklinikan odotushuoneissa ja läheisissä puistoissa – odottaessa. Elämä pyöri lasten ympärillä ja minä katosin sinne jonnekin.  Lapset eivät tule käyttöohjekirjan kanssa ja vaikka vanhemmuudesta ja lapsista on kirjoitettu lukemattomia ja taas lukemattomia kirjoja Dr Spockista Anna Wahlgrenin l...

Tämä haaste on kiertänyt jo hyvä aikaan ja siitä on olemassa parikin eri versiota. Tässä kuitenkin mun vastaukset näihin melkein 50. kysymykseen. Näihin oli mukavaa vastailla vaikka muutama aamuhetkihän tässä ehti vierähtämään ja palasin kysymyksiin useampana päivänä.  Karjuit.  Eilen korotin ääntä vaikka lupasin taas kerran itselleni etten huuda, saati sitten karju. Ennen lomaa karjuin päivittäin. Ajoit autoa.  Tänään. Eilen, toissapäivänä, huomenna.   Ajan autoa käytännössä päivittäin ja sanoisinkin että kysy vaan kuinka paljon. Fysioterapeutti pyörittelee silmiään mun viimeaikojen tuhat kilsaa viikossa tahdille. Halasit ei-perheenjäsentä ajattelematta,onko se turvallista.  Halasin tänään mutta mietin olikohan se nyt ihan ookoo. En muista, joskus alkuvuodesta 2020 kai. Senkin muistan kun törmäsin helmikuussa 2020 poikien kummitätiin kaupan pihalla ja päätimme että on parempi olla halaamatta. Maailma on puolessatoistavuodessa muuttunut ihan valtavasti....

Maanantai. Mulla on tällä viikolla keskimääräistä noin tuhat kertaa enemmän aikaa lukea koska – lumi. Maanantaina maa oli valkoisen peitteen alla ja sen jälkeen koulut ovat olleet kiinni ja elämä tavallaan jonkinlaisessa välitilassa. Ei asiakastapaamisia, ei työpalavereja, ei lääkäreitä, terapeutteja, harrastuksia... vain luminen maa, tietokone, elokuvat ja pulkkamäki. Ja muualla maailmassa joku miettii että miten niin kaikki päättyy lumisateeseen... ei tarvitse edes mennä kovin kauas, ne tuolla Idahossa miettii jo sitä että miten me ei täällä osata, mutta täällä nyt vaan on tällaista. Kun silloin parikymmentävuotta takaperin näin kävi ensimmäisen kerran me katsottiin tilannetta Fredden kanssa huulipyöreenä ja mietittiin että johan tää nyt on, että kolme senttiä lunta pysäyttää kaiken, laitettiin talvikengät jalkaan - kun sellaiset silloin vielä omistettiin - ja lähdettiin ulos. Tiistai. Viimepäivinä on kirjoitettu ihan valtavasti hyviä blogipostauksia ympärimaail...

Meillä oli oikein hyvä päivä tänään mun apulaisen kanssa.  Rakas päiväkirja. Tänään mua väsyttää. Väsyttää koska lapset ei edelleenkään yhdentoista vuoden, kuuden kuukauden ja kahdenkymmenenkuuden päivän jälkeen nuku. Väsyttää koska pakotin keskimmäisen tanssitunnille vaikka se huusi mulle autossa naama punaisena että hänen puolestaan voin painua sinne missä ei aurinko paista eikä kuu kumota. Väsyttää koska olisin halunnut että se tanssii, koska se on hyvä siinä. Luovutan. Mua väsyttää koska pojat ei tanssi ja tässä kohdassa ryhmäpaine on liian kova. Pienin jäi kotiin koulusta, koska se ei ole nukkunut viikkoihin ja näyttää siltä että tekee hidasta kuolemaa. Kun se ilmestyi alakertaan täydessä paniikissa suunnilleen siihen aikaan kun sen olis jo pitänyt olla koulussa mä kysyin et mitä jos se lähtis ennemin mun kanssa töihin, ei tarvinnut pyytää kahdesti. Niinpä me mentiin ensin tapaamaan asiakasta, sen jälkeen toimitettiin paljon rahaa perille ja kolmanneksi mentiin l...

Lempi Värini:   Harmaa ja sellainen ei minkään ruskea, hento vaaleanpunainen, Periaatteessa mun värejä on kaikki sellaiset pehmeät epävärit, maanläheiset, murretut. Lempivärejä. Vuodenaika:   Syksy Eläin:   Koira Kirja:   Harry Potterit tietty, olen lukenut ne, ja lapset on lukeneet ne, ah, niin monta kertaa ja elokuvat me katsotaan lasten kanssa ainakin kerran vuodessa. Vaikuttavin kirja jonka olen lukenut on tosin Reko ja Tiina Lundanin: Viikkoja, kuukausia. Mielenkiintoinen ja jotenkin tosi ihana oli Michelle Obaman omaelämänkerta. Elokuva: Tää täytyy jakaa uusiin ja vanhoihin. Vanhojen sarjassa iki-ihana Out of Africa (Sydney Pollack 1985) ja uudemmissa taas sellainen haikea hyvänmielenelokuva Call Me By Your Name (Luca Guadagnino 2017). Kohta alkaa taas jouluelokuvien aika ja mun lempparit on Love Actually (Richard Curtis 2003), The Snowman (Raymond Briggs 1982) ja ne Harry Potterit... Lumiukko - The Snowman ...

Toisessa osassa ystäväkirjan kysymyksiä sukelletaan vähän syvemmälle ja vastataan kysymksiin jotka kertovat minusta enemmän ihmisenä. Mitä ajattelen, mitä rakastan? Viha on voimakas tunne, mutta niin on rakkauskin.  Työminä. Syvällistä Periaatteet:  Positiivisen kautta jaksaa paremmin silloinkin kun ei oikeastaan jaksaisi ollenkaan. Yritän myös muistaa että asioilla on tapana järjestyä ja kun sitä kaikista synkeintä hetkeä katsoo jälkikäteen ei se enää näytäkään ihan niin epätoivoiselta kuin juuri silloin kun siinä tilanteessa tarvottiin. Pyrin myös muistamaan että meillä jokaisella on oma tarina, ne omat lähtökohdat joista asioita lähestyy ja se vaikuttaa siihen miten elämän kohtaa, älä siis tuomitse vaan kuuntele. Loppuun totean että asialliset hommat hoidetaan ja muuten ollaan kuin Ellun kanat. Maailmankatsomukseni:  Toivottavasti aika avara. Lapsille aina sanon että uskonnosta riippumatta sisältö tuppaa olemaan aika samanlainen, rakasta lähim...