Tahdon Asiat

Ja sitten tuli se maanantai kun multa paloi käämit. Itkua tihrustava tyttö istuu tutusti keittiön jakkaralla puhuen kohtuuttomuudesta. Kohtuuttomuudesta tilanteessa jossa sille on seitsemänä edeltävänä päivänä tarjottu mahdollisuus, muistutettu ja yritetty pedata onnistumista. Vielä samana aamuna, kun koulu oli sään takia muutaman tunnin myöhässä – joo täällä koulunalkua saatetaan siirtää sään vuoksi – mä ehdotin Tättikselle että se tekis ne läksynsä, kun meillä kerran on aikaa. Neiti sanoi laittavansa ajastimen päälle ja tekevänsä ne sitten kun ajastin soi. Ajastin soi iltapäivällä yläkerrassa neidon ollessa jo iloisesti siellä koulussa. Koulun jälkeen me aloitettiin taas sama vanha keskustelu, ja lopulta tuli ilta ja kyyneleet. Tässä meidän nurkilta esimerkki siitä MIKSI koulu perutaan tai myöhästyy. Kesärenkaat, mäkinen maasto ja kymmenen senttiä lunta tunnissa on huono yhdistelmä.  En ollut hyvä ja osallistuva vanhempi. Olin välinpitämätön ja ilmoitin peseväni käde...

Läksyjen kannalta tämä kouluvuosi on ollut tähänastisista helpoin. Tai sitten ei. -Ootko tehnyt läksyt? -Mä teen ne myöhemmin... mulla on aikaa tiistaihin saakka. -Niin, niin, mutta jos tekisit tänään osan ja vaikka ylihuomenna seuraavan olis kaikki tehty ajoissa. -Joo. Mä teen vähän myöhemmin. -Tänään on konekirjoituspäivä. -Joo. Mä teen illalla. -Nyt on ilta. -No myöhemmin illalla. -Eiku nyt. -Miks? Mä teen kohta. -Mitä jos tekisit nyt vaan heti. -Eiku myöhemmin. -Kymmenen minuuttia... laitan ajastimen. Se menee äkkiä. -Eiku mä tee ihan kohta. Yllä oleva keskustelu toistuu päivittäin ja lopulta on maanantai ja läksyt on edelleen tekemättä. Keskustelun sävy muuttuu kun lapsi istuu keittiössä ja itkee ensin sitä että mä olen ilkeä. Sitten sitä ettei kukaan ole muistuttanut läksyistä ja lopulta sitä kuinka kohtuutonta on joutua tekemään läksyjä aka vastata neljään itse laadittuun kysymykseen ja tehdä kymmensormijärjestelmätreeniä puolisen tuntia....

sunnuntaiaamiaista Mulla on jonkinlaisena sisäisenä tavoitteena järjestää tää uusi elämänvaihe siten että maanantaista perjantaihin voi käytännössä keskittyä sellaiseen kevyeen perusarjen pyörittämiseen. Suuret linjat hoidettakoon viikonloppuisin, ja suuriin linjoihin kuuluu niin pyykinpesu, parturit kuin isommat kauppareissutkin. Sunnuntaina tehdään läksyt, perehdytään repussa kotiin kannettuihin lupalappusiin, pakataan kouluretkille kamat valmiiksi ja harrastuskassit matkan varrelle. Niin ettei toivottavasti tarvitsis aamulla silmät ristissä yrittää muistaa mikä lappu menee minnekäkin ja koska ne lenkkarit piti olla siellä repussa. Pöydällä odottaa M:n partio systeemi merkkejään. Josko ne sais tänään silitettyä kiinni. Koulueväät pitää pakata päivittäin. Lasten vastuu loppuu siihen että eväslaukut ilomestyy keittiöön mun purettavaksi, pestäväksi ja uudelleen täytettäväksi. Fredde hoitaa lapset kouluun ja koulusta kotiin. Mä huolehdin että niillä on mukanaan ...

Sunnuntai Katson kun lauma pelaa jalkapalloa Martan kanssa. Ne on Seattle Sounders ja Martta edustaa kuvitteellista Ravensin joukkuetta. Mulla on kädessä sunnuntaiskumppa ja tunnen syvää, hiljaista kiitollisuutta. Miten onnellinen olenkaan. Miten paljon olen saanut. Siinä ne on, kolme lasta ja koira, ja ne pelaa jalista sunnuntai-iltapäivänä meidän pihalla. Jannuilla on päällä pyjamahousut, toisella on jalassa lenkkarit ja sillä toisella kumpparit. M on edelleen kirkkovaatteissaan. Kaikilla on kivaa. Mun lapset. Edellinen tunti on käytetty M:n läksyihin. Se on meidän sunnuntaipuhde. Koulupäivien ollessa pitkiä riittänee että se keskittyy niihin lukuminuutteihin koulun jälkeen, ettei sen tarvitse enää koulun jälkeen tehdä läksyjäkin. Ystävä valittaa että yksityiskouluissa akateeminen vaatimustaso on ihan toista luokkaa ja mä muistelen omasta lapsuudestani että ei me tokalla luokalla – seitsemänvuotiaina – vielä opiskeltu maantietoa. Maantieto on M:n lempiaine. tällä ker...

Meillä on pitkä viikonloppu, maanantai ilman koulua ja töitä. Ne grillaa jotka jaksaa, useimmat kai ainakin ulkoilee ja viettää viikonloppua perheen kanssa.  lohikeittoa notskilla Me ollaan saatu takapihan patio valmiiksi ja sen myötä istuttu iltaa tulilla. Me ollaan retkeilty metsässä, käyty taputtelemassa naapurin hevosia, syöty hyvin ja tehty läksyjä. M:n viikon läksyt on varsin kohtuulliset; sivu matikkaa, viisitoista tavattavaa sanaa, tietskaläksyt ja lukuläksyt. Jannuilla ei toistaiseksi ole läksyjä ja K:lla ei tule olemaankaan koska K:n opettaja ei usko läksyihin. akrobatiaa telkkarin ääressä kuka eka... voikukanlehtiä naapurille Kaikilla kolmella on kuitenkin ne lukuläksyt. Luen mielelläni ja lasten lukuläksyt saa äidinkin lukemaan. Pojille pitää lukea päivittäin ja kyllähän me luetaankin. Mä luen niille Roald Dahlin kirjoja iltasaduksi ja M lukee ohimennessään kirjan tai kaksi. Poikien lukuläksyt menee puolihuomaamattomasti. ...

Aamulla kellon pärähtäessä soimaan kello 05:30 mua väsytti. Väsytti isolla alkukirjaimella. Väsytti sen verran että miltei jätin menemättä. Väsytti niin että vasta kuntoklubin edustalla tajusin että mulla oli edelleen jalassa tohvelit. Hyvä että menin. Sain oman radan ja sen myötä totaalisen nirvanan. Viereisellä radalla räpiköi aasialainen nainen josta mulle tuli lähinnä mieleen uppoavasta laivasta pelastautuva uimataidoton ihminen... oli huikeeta miten se kuitenkin pysyi pinnalla, ja miten se jaksoi. Itse olisin sillä tyylillä jaksanut räveltää korkeintaan yhden altaanmitan. Joskus olis hyvä pitää vapaapäivä, myös lasten. Me tehtiin M:n kanssa eilen illalla sitä sen tiedeprojektia ja muita läksyjä, pieniä taukoja lukuunottamatta, liki neljä tuntia... tieteellinen koe, osa A tieteellinen koe, osa B valmis tuote... vitsit et MÄ olen hyvä... M vähän avusti sit me pelattiin äännepeliä... ...ja luettiin ne kolme kirjaa... ...tehtiin matikkaa... .....