Tahdon Asiat

Martta ja pulu Ootko jo saanut kiinni Pikachun? Mä oon käynyt tänään ainakin kymmenen kertaa Pokespotissa tossa hissin luona! Lähdetkö lounaalla kävelylle? Voitais käydä noi muutamat Pokespotit tässä lähellä, ja sit valloittaa toi Poke Gym? Montako munaa sulla on? Joku oli saanut Pikachun kahden kilsan munasta! Mulla menee aina ainakin kymmenen palloa tähän typerään lepakkoon... Kaikki tuntuu pelaavan Pokemon Go:ta, lapset, aikuiset, mummot ja vaarit. Bellevuen kaupungin puistossa on satoja ihmisiä yöllä, onhan se harvinaisten Pokemonien yöllinen hengailumesta.  Jossakin keski-ikäinen nainen oli hyppinyt moottoritiellä Pokemonien perässä ja onhan ne Pokemonit kai aiheuttaneet jo kolareitakin. Jos pelaat, et aja! Vielä illalla sängyssä viimeinen pulu. Ensin en tiennyt mistä ne puhuu, sit naureskelin. Ryhmitin itseni keski-ikäisten äiti-täti-ihmisten ryhmään ja naureskelin hyväntahtoisesti ”nuorison” pokemonhurmiolle. Siinä vaiheessa kun yksi mei...

Misty Meadow's Indiana Jones löytyi Munkkivuoren Alepan ilmoitustaululta toukokuussa -92. Kotimatkalla se nimettiin autossa lojuneita lehtiä selaamalla Åke Blomqvistin mukaan, ja myöhemmin siitä tuli kotoisammin ihan vaan ”pupu”. Minä sen löysin ruokiksella ja pakotin mutsin sitä katsomaan. Hintaa sillä oli ostohetkellä 4000 markkaa, mutta vuosien saatossa veikkaisin pojan arvoksi useita kymmeniä tuhansia markkoja. Se että Önnipöö inhosi uutta tulokasta tuskin auttoi asiaa. Önnipöö kun oli vahvasti sitä mieltä että pentu voitaisiin jyvin palauttaa sinne mistä se oli haettukin. Pian katosi siitä että uusi tulokas virkistäisi vanhusta, tai että vanhus opettaisi tulokkaan talon tavoille. Pentuparka, turpiin tuli. Turpiin tuli vuoroin siltä vanhemmalta ilkimykseltä ja vuoroin taas pyyhkeitten muodossa uusilta omistajilta. Minä rakastin ja koulutin, muitten mielissä pentu oli lähinnä maanvaiva. Keski-ikäisen naisen silmin katsottuna ymmärrän hyvin että se oli maanva...

Joshua Lewis - Komo News Aina silloin tällöin täällä törmää keskusteluun kannabiksesta. Yleensä silloin puhutaan lukioajoista tai yliopistovuosien hurjista juhlista, ja jokainen kerta kun sanon etten ole koskaan polttanut ruohoa on vastaus aina sama; ”Oikeesti?!!!” – Joo, oikeesti. Meilläpäin kun juotiin pussikaljaa ja suovettä. Rivien välistä ymmärrän menettäneeni tärkeän kokemuksen ja riitin. Kasvoin porttiteorian aikana ja terveystiedon opettajan ja koulussa vierailleen poliisin pelottelemana uskon salaa edelleen että ensin ruohoa ja sit kovempaa kamaa. Uskon salaa, koska järki sanoo ettei se kai nyt ihan niin mene, ainakaan aina. Kokeilisinko jos joku tarjoais? Taidan olla niin hyvin peloteltu nössö että jättäisin väliin. Joshua Lewis - Komo News Kun amerikkalaisessa elokuvassa tai telkkarisarjassa pössytellään juhlissa nurkantakana, se on todellisuutta, paitsi ettei enää tartte pössytellä salaa, eikä nurkan takana. Paitsi jos on alaikäinen. Kannabiksen myynti ...

Aamulla, jo ennen kuin nousen sängystä, luen kirjoitukseni saamat runsaat kommentit... tiesin että tulossa on paljon kommentteja. Nautin muitten näkemysten lukemisesta. Kyllä, olen monesti kärkevä ja äänekäs – ihan tarkoituksella. Toisaalta olen kulmikas myös ihan oikeassakin elämässä. Tänä aamuna huomaan selkeästi olevani myös välinpitämätön. En koskaan aiemmin ajatellut olevai erityisen välinpitämätön, mutta joudun myöntämään että lauantaiaamuna matkalla lasten jalkapalloharjoituksiin en uhraa ajatustakaan kenenkään muun hyvinvoinnille kuin oman perheeni. En mieti jalkapallovalmentajan palkkausta, vaan maksaisin mieluummin vähemmän lasteni harrastuksesta. Mun mielestä melkein $250/lapsi/12viikkoa on paljon. viimeviikolla mä olin se vanhempi joka oli mukana pelaamassa jalkapalloa... tänään O pärjäs ilman tukihenkilöä Vähän myöhemmin ajelen perheeni kanssa Ikeaan. En osta mitään. Tai... ostetaan me niitä marsipaanisuklaapölkkäreitä, ja kallen mätitahnaa, ja silliä, lohta ...

Muistatteko vielä sen jakson Solsidanissa , jossa Fredden poika Victor kysyy isältään mikä on asunto. Ensin ne käy vaklaamassa kerrostaloja ja lopulta isä vie poikansa vierailulle yhteen lähiökerrostaloon. Meidän perheessä on viimeaikoina käyty vastaavaa keskustelua, ei niin että talossa tai kerrostalossa asuminen välttämättä erottelisi sosioekonomisia luokkia toisistaan – on paljon kerrostaloja joiden asuntojen hinnat on niin tähtitieteellisiä että siinä jää moni talo kakkoseksi. Ennemminkin meillä siksi ettei ne tunne ketään joka asuisi kerrostalossa. Me asutaan amerikkalaisessa suburbiassa ja lapsiperheet asuu – ainakin pääsääntöisesti – taloissa tai rivarissa. Suurin osa talossa. Sosioekonomisesta taustasta kertoo talon koko, tontti ja alue jolle talo on rakennettu. Lapsille kerrostalon ja hotellin välillä on yhtäsuuruusmerkki. On toki mahdollista että kyseessä on myös sairaala tai toimistotalo. Jos talo kuitenkin näyttää siltä että siinä asutaan, sen on oltava hotelli...

On se kuulkaa hyvä että ne menee huomenna kouluun... ihan meidän kaikkien takia. Ihan sen takia etten vahingossa vaikka tapa niitä. Ihan vaan sen takia etten oikeasti anna koko laumalle selkäsaunaa. Ihminen on rajallinen – minäkin, valitettavasti. Ihminen on rajallinen, ja jossakin kohtaa tullaan siihen kohtaan kun raja ylitetään ja aikuinen siirtyy sinne kolmevuotiaan tasolle. Siitäkin huolimatta että järki sanoo että niitä jännittää huominen koulupäivä, ja että ne on edelleen väsähtäneitä lomailusta ja matkustamisesta ja lentämisestä. Järkevämpi tyyppi olis jättänyt kaikkien asioiden hoitamisen tuonnemmaksi. Järkevämpi tyyppi olisi keskittynyt lähinnä selviytymään, mutta mä en tunnetusti olo kovin järkevä to-do-listojen kanssa. Näinpä tänään hoidettiin mun vapaaehtoistyöasioita, lääkäreitä, nettikoulutuksia, apteekkeja ja tärkeitä puheluita sinne ja tänne... Aamu oli viiden jälkeen. Mun päreet paloi lopullisesti kolmen jälkeen – iltapäivällä. Siihen asti yrite...

Me asutaan sikälikin mielenkiintoisessa paikassa että täältä löytyy ihan valtavasti ihmisiä joilla on loputon määrä rahaa. Yksitoista vuotta takaperin joku sanoi, että joka kymmenes asukas on miljonääri... veikkaan ettei toi lukema ainakaan ole pienentynyt. Meidän oma postinumeroalueemme kuuluu Yhdysvaltain kymmenen vauraimman joukkoon, ja siitä huolimatta tässä meidän katumme varrella on eläkeläisasuntoja ja tuettua asumista. Me asutaan tällaisessa "Arava"/"Hitas"/jotakin talossa, johon siis on tulorajat joihin jokaisen asukkaan on pitänyt mahtua. Tällä tavalla pidetään huolta, ettei ne rikkaat pääse linnoittautumaan yksikseen millekään kukkulalle. Meidän tavistalo on kooltaan sellaista keskikastia, keskimääräisen perheen koti täällä on 186m2 (2000sqft). Jos kävelen kaksisataa metriä vasempaan tosta meidän ovesta on alkaa talot 300m2 ylöspäin ja jos marssisin ton kadun päässä olevan metsän läpi puolisen kilometriä puhutaan jo 700-1000m2, uima-altaista. omista hev...