Tahdon Asiat

  Koulun ovella poliisi tervehtii meitä ystävällisesti avaten oven ja päästäen meidät ulos sateesta aulaan. Kaivan sadetakin taskusta vähän kosteat paperit ja ojennan ne pöydän takana istuvalle naiselle. ”Ai, sait ajan molemmille! Sehän on hienoa!” Naurahdan että se oli todellinen kujanjuoksu jonka jälkeen vaihdettiin Fredden kanssa yläviitoset. Meidän edelläolevalla miehellä ei käynyt yhtä hyvä tuuri, vahvistus jäi tulematta ja hänet käännytetään takaisin vesisateeseen. Takaisin voi tulla vähän ennen neljää, katsomaan jäikö joku tulematta. Seuraava jono kiemurtelee taas lukion sateisella pihalla. Tunnelma on iloinen ja innostunut, onhan tätä odotettu jo pitkään. Moni esittelee lapsilleen heidän tulevaa kouluaan ihan samoin kuin mekin. Toinen pojista toteaa että Tättis ei ehkä tule tänne, jos Tättis saa päättää jatkuu hänen koulutaipaleensa tieteeseen erikoistuneessa lukiossa. Aika näyttää miten käy, täällä erikoiskoulujen paikat valitaan arvalla keskiarvon sijaan. Vaihdamme muut...

  Että sellainen päivä. No, eihän se vaan tänään vaan asiathan kerääntyy ja kertyy ja jossakin kohdassa on tällaisen veltommankin pakko tehdä jotakin. Otsikon tekstin sanoi oma poikani veljensä kaverille, kun tämä kantautui lopulta mutkan kautta minun korviini ole jannulla edessä anteeksipyyntö ja pitkä keskustelu siitä mitä voi ja ei voi sanoa - edes vitsinä. Esiteinin arvostelukyvyssä on petraamisen varaa. Mä jotenkin luulen että monella muullakin vanhemmalla oli jonkilainen illuusio siitä että lapset lähetetään syyskuussa takaisin kouluun ja sitten ne on koulussa, että se maaliskuusta 2020, toukokuulle 2021 kestänyt etäkoulu kuitattaisiin vaan taakse jääneeksi ja jatkettaisiin eteenpäin. Näiden kahden kuukauden aikana on kivuliaasti selvinnyt ettei se ihan niin mene. Alkuun silmät avasi johtamistaidon opettaja puuskahtaessaan ettei hän ole eläissään nähnyt yläkoulussa näin paljon leikkikaluja oppitunnilla, mutta että onhan se tavallaan ymmärrettävää kun opetetaan sosiaalis-emo...