Koulun ovella poliisi tervehtii meitä ystävällisesti avaten oven ja päästäen meidät ulos sateesta aulaan. Kaivan sadetakin taskusta vähän kosteat paperit ja ojennan ne pöydän takana istuvalle naiselle. ”Ai, sait ajan molemmille! Sehän on hienoa!” Naurahdan että se oli todellinen kujanjuoksu jonka jälkeen vaihdettiin Fredden kanssa yläviitoset. Meidän edelläolevalla miehellä ei käynyt yhtä hyvä tuuri, vahvistus jäi tulematta ja hänet käännytetään takaisin vesisateeseen. Takaisin voi tulla vähän ennen neljää, katsomaan jäikö joku tulematta.
Seuraava jono kiemurtelee taas lukion sateisella pihalla. Tunnelma on iloinen ja innostunut, onhan tätä odotettu jo pitkään. Moni esittelee lapsilleen heidän tulevaa kouluaan ihan samoin kuin mekin. Toinen pojista toteaa että Tättis ei ehkä tule tänne, jos Tättis saa päättää jatkuu hänen koulutaipaleensa tieteeseen erikoistuneessa lukiossa. Aika näyttää miten käy, täällä erikoiskoulujen paikat valitaan arvalla keskiarvon sijaan. Vaihdamme muutaman sanan takana seisovan aasialaisperheen kanssa, heidän lapsensa ovat selkeästi alakouluikäisiä, nuorempi ehkä juuri sen vaadittavat viisi. Pojalla on tiiviissä puristuksessa pilvipehmolelu, onhan tämä vähän jännää. Jono meidän takana kasvaa ihmisten saapuessa paikalle ja vähitellen me pääsemme sisälle lukion ruokalaan. Jono etenee kuitenkin nopeasti ja pian on meidän vuoro. Tilaisuuden valvoja vaihtaa meidän kanssa muutaman sanan, pahoitellen ettei annoksia saatu niin montaa kuin tarvittiin, kiitän onneamme siitä että ehdimme niiden ensimmäisen vajaan kahden tuhannen joukkoon ja saimme ajan.
Tuoli kummalekin pojalle, sairaanhoitaja jutustelee mukavia samalla kun valmistautuu tärkeään tehtävään. Kentsu ojentaa käden isälleen saadakseen tukea ja turvaa. ”Koska pistät?” – Pistin jo! ”Oikeesti!!! En edes huomannut.” Toisella pojalla on ihan sama kokemus ja siirrymme liikuntasalin katsomon penkeille odottamaan sen viisitoista minuuttia seuraavan sairaanhoitajan valvonnan alaisena.
Vartin jälkeen kävelemme sateessa autolle. Mielenosoittajat on häädetty poliisin toimesta jonnekin muualle. On vaikeaa ymmärtää miksi joku haluaa osoittaan mieltä lasten rokotusasemalla, täällä meistä jokainen on kuitenkin jo päätöksensä tehnyt. Olemme onnellisia siitä että lapsemme ovat saaneet ensimmäisen koronarokoteannoksensa. Seuraava annos saadaan kahden viikon päästä. Kaksi viikkoa siitä meillä juhlitaan, poikien toive on päästä ensimmäistä kertaa liki kahteen vuoteen ravintolaan syömään.
Kahdeksan tuntia myöhemmin toisen pojan käsivarsi on kipeä. Toisella ei ole minkäänlaisia oireita. Neljän viikon päästä meidän perheemme on kokonaan rokotettu.
Tiistaina CDC
hyväksyi koronarokotteen 5-11 -vuotiaille lapsille. 22 miljoonasta lapsesta, meidän
pojat ja ne muut sateisessa jonossa seisoskelleet olivat ensimmäisten joukossa.
Koulupiirille tarjotut 1800 rokotetta varattiin alle vartissa.
Lastenlääkäriaseman rokotteet varattiin samoin, muutamassa minuutissa. Suomessa
5-11 vuotiaat on päätetty toistaiseksi jättää rokottamatta ja tässä kohdassa
olen vanhempana iloinen että meillä on mahdollisuus saada myös lapsille
rokotesuoja.
Onnea rokotuksista!
VastaaPoista