Siirry pääsisältöön

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla. 

Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan.

Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena. 

Kaskadien vuoristo jakaa osavaltion kahtia ja Kaskadien länsipuolella on sateista ja vehreää, kun taas vuoriston itäpuoli on aurinkoista ja kuivaa. 


Osavaltiona Washington on vauras ja yksi Yhdysvaltain liberaaleimmista osavaltioista. Monen muun osavaltion kiristäessä aborttilainsäädäntöä, on Washingtonissa tehty töitä sen eteen, että aborttioikeus säilyy meillä liittovaltion päätöksistä huolimatta. Osavaltionhallinto on myös tehnyt selväksi, että täällä otetaan vastaan myös muista osavaltiosta tulevat naiset, eikä heidän terveystietojaan luovuteta. Osavaltio suojelee myös muista osavaltioista tänne saapuvia transnuoria ja heidän hoitoaan. Vain muutama kuukausi sitten osavaltiohallinto kieltäytyi luovuttamasta Teksasille transnuoren hoitoon liittyviä dokumentteja. 

Syksyllä 2012 laajennettiin osavaltion avioliittolainsäädäntö koskemaan myös homoseksuaaleja. Parisuhteen rekisteröiminen on ollut mahdollista vuodesta 2007 ja jo se antoi oikeuden moneen asiaan. Washington on myös yksi niistä 22:sta osavaltiosta, jossa seksuaalinen suuntautuminen ei saa lain mukaan aiheuttaa syrjintää asumisessa. 

Death With Dignity Act hyväksyttiin syksyllä 2008 ja Washington on yksi kymmenestä osavaltiosta, joissa eutanasia on laillinen vaihtoehto. 

Kannabis laillistettiin täällä huvikäyttöön samaan aikaan Coloradon kanssa, joulukuussa 2012. Kannabiksen lääkekäyttö laillistettiin jo vuonna 1998. Kannabista ei kuitenkaan voi ostaa maitokaupasta kuten alkoholia, vaan sitä myydään erillisissä myymälöissä. 

Liberaaliudesta kertonee myös se, että Suur-Seattlen alueella 64% ihmisistä ilmoittaa ettei käy minkään uskontokunnan jumalanpalveluksessa. Sunnuntaimekot ja jumalanpalvelukset eivät pääsääntöisesti ole kovin keskeisessä asemassa täällä. 

Mikä sitten tekee osavaltiosta vauraan? Kaskadien itäpuoli on pitkälti viljelysmaata ja osavaltiossa on 60 tuhatta neliökilometriä maatalouskäytössä olevaa maata. Osavaltio tuottaa muun muassa valtavat määrät omenaa. Vuosittain täällä poimitaan 10-12 miljardia omenaa myyntiin. Washington on tunnettu myös ilmailuteollisuudesta ja on Boeingin koti. Kukin voi itse päättää mitä mieltä on lentokoneyhtiön nykytilasta, mutta työnantajana se on täällä valtava, paitsi suoraan Boeingin kautta niin myös lukuisten alihankkijoiden työllistämänä. Veikkaan että opettaja Bobilla on mielipide takapihalta löytyneestä ovipanelista. 

Ja sittenhän meillä on teknologia. Microsoft, Amazon (kuva), Tableau, Expedia, Google, Apple, Meta… teknologiayrityksissä työskentelee yhteensä 1,5 miljoonaa ihmistä ja 24% maksetuista palkoista tulee teknologia-alalta. Noin vertailun vuoksi, osavaltiossa on arviolta 3,4 miljoonaa työntekijää ja 7,8 miljoonaa asukasta. 

Mutta mikä täällä on huonosti? Moni asia on hyvin, mutta on myös asioita, jotka voisivat olla paljon paremminkin. 

Asuminen on kallista. Se on oikeasti niin kallista, että liian monella ei ole siihen varaa. Nuorten aikuisten keskuudessa on paljon kimppakämpissä asujia, on yhä yleisempää, että samassa taloudessa asuu kolme tai jopa neljä sukupolvea. 

Washington, tai pikemminkin Seattle on surullisen kuuluisa kodittomista. Seattlen edellä kodittomien määrässä ovat vain Los Angeles ja New York. Seattlen kaupungissa on arviolta 14.000 koditonta, 18,9 koditonta 1.000 asukasta kohden. Tämä näkyy moottoriteiden varsien ja puistojen telttakylinä, kaduilla nukkuvina ihmisraunioina ja autoina, joissa selkeästi asutaan. Kodittomien määrä on korkea myös osavaltiotasolla ja osavaltiossa on arviolta 30.000 koditonta. Todellista määrää ei kukaan tiedä, suurin osa näistä ihmisistä on pudonnut yhteiskunnan ulkopuolelle vuosia sitten. 

An encampment in SODO (The Jason Rantz Show)

Huumausaineet ja muiden päihteiden väärinkäyttö on kasvava ongelma. Valitettavasti osavaltio löytyy siltä ”väärältä” top 10 listalta puhuttiin sitten alkoholista, kannabiksesta tai kovista huumausaineista. Myös yliannostuskuolemat ovat nousussa ja jotain kertonee sekin että Naloksonia (yleisimpien yliannostusten vastalääke) saa jokainen kotitalous ilmaiseksi. 

Covid. No sehän on nyt vähän menneen talven lumia – toivottavasti – mutta Yhdysvaltain ensimmäinen todennettu Covid-19 tapaus oli Washingtonissa. Muistan seisoneeni lastensairaalan klinikan pihalla ja osoittaneeni tien toisella puolella olevaa sairaalaa ja kertoneeni lapselle, että tuolla se on. Kuukautta myöhemmin ensimmäinen tiedetty Covid-19 kuolema vain muutaman kilometrin päässä ensimmäisestä potilaasta. 

Sarjamurhaajat. Ehkä se on nämä harmaat ja sateiset talvet, mutta Washingtonin osavaltio on kyseenalaisen kuuluisa sarjamurhaajistaan. Tunnetuin nimistä lienee Ted Bundy. Paikallisesti tunnetuin on Green River Killer, joka sai tuomionsa aikanaan 48:sta murhasta, mutta uusia uhreja löytyy edelleen. Gary Ridgway sai nimensä joesta, jonka varteen hautasi uhrinsa. Sarjamurhaajien lista on pitkä ja synkkä.

Jotta viimeiseksi jää jotakin hauskempaa, todettakoon että Seattlen kaupungin alueella on enemmän koiria kuin lapsia. Osavaltiotasollakin lemmikkien määrä on melkoinen, sillä 62,7% kotitalouksista on vähintään yksi lemmikki. Koiria on enemmän kuin kissoja. Meidän koirat kulkevat mukana lomilla niin hotelleissa kuin AirBnB-majoituksessa, ne istuvat niin panimossa kuin kahvilassa karvaisten kavereittensa kanssa ja ovat tervetulleita myös toimistolle.  

On myös tärkeää tietää että Washingtonissa Isojalan (Big Foot) häiritseminen tai vahingoittaminen on rangaistava teko. 

Lähdeluettelo tähän juttuun olisi niin pitkä ja mutkikas että jätän sen tekemättä. Suhtautukaa huumorilla. Yritin poimia mahdollisimman tuoretta tietoa ja käyttää ainakin puoliluotettavia tietolähteitä. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k