Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.
Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaan yleensä community collegeissa tai junior collegeissa. Se voi olla ammatillinen tutkinto tai osa nelivuotista Bachelor-tutkintoa, jolloin se toimii ns. "transfer"-ohjelmana eli siirtymävaiheena yliopisto-opintoihin. Suomessa ei ole yliopistollista kaksivuotista tutkintoa, joka vastaisi suoraan Associate's Degreetä. (Microsoft Co-Pilot).
Kuluneen kesän ohjelmassa on siis ollut koulushoppailu. Ei sellainen kuin Suomessa. Se missä etsitään koulua, jossa olisi paras erityisohjelma tai vähiten mamuja, vaan sellainen, jossa etsitään hintalaatusuhteeltaan järkevintä paikkaa suorittaa jatko-opintoja, olettaen että koulu haluaa sinut oppilaakseen. . Yhtälö on aika paljon monimutkaisempi kuin silloin 80-luvulla maailmassa, jossa vaihtoehtoina oli a) Helsingin Yliopisto, b) Helsingin Yliopisto tai c) Helsingin Yliopisto.
Periaatteessa leikkikenttänä on koko maa, vaihtoehtoja julkisista yksityisiin kouluihin ja koulumaksuissa vain taivas lienee rajana. Ystävieni lasten kasvamista seuratessani opin jo aikaa sitten, että seniorivuotta edeltävänä kesänä kierretään yliopistoja. On tarkoituksenmukaista kiertää kaikenlaisia kouluja. Niitä joihin saattaa päästä tuurilla, sellaisia jotka on ihan jees ja mukana myös kouluja joihin pääsee ihan varmasti ”safety school”.
Koulujen katseleminen muistuttaa deittailua. Kouluun varataan tutumisaika ja mahdollisesti myös haastatteluaika. Vierailulla koulu yrittää myydä itseään, jotta nuori ja nuoren vanhemmat päättäisivät laittaa kouluun hakemuksen. Myyntioperaatioon kuuluu kampuksen esittelykierros, asuntoloiden esittely, opiskelijaelämän esittely ja viimeisenä raha, eli minkälaisia stipendejä on tarjolla ja kenelle. Hyvänä esimerkkinä ystävämme tytär, joka sai niin sanotun ”free ride” tarjouksen. Koulu maksaa nuorelle naiselle lukukausimaksujen lisäksi, asumisen, ylläpidon, opintomateriaalit, harrastukset ja matkat kotiin ja takaisin. Tämä koulu ei ollut tytön ykkösvalinta, mutta ymmärrettävästi siitä tuli sellainen tarjouksen jälkeen.
Koulu puolestaan päättää haluaako koulu nuoren oppilaakseen. Tähän taas vaikuttaa noin miljoona asiaa sillä koulut etsivät hakijoiden joukosta omaan profiiliinsa sopivia opiskelijoita. Kiinnostus kouluun ja koulumenestys harvemmin riittävät valintakriteereiksi, ellei kyseessä ole se safety school. Jo vierailulle mentäessä koulu kyselee nuoren harrastuksista ja kiinnostuksen kohteista. Hakemusvaiheessa moneen kouluun lähetetään myös hakemuskirje, jossa nuori kertoo omasta elämästään ja miksi hän kokee, että olisi hyvä oppilas. Näissä kirjeissä tuodaan usein esiin koettuja haasteita ja miten niistä selviydyttiin voittajana. Keski-ikäisenä, keskiluokkaisena äitinä mietin miten paljon näillä tyttäreni ikäisillä on tällaisia haasteita ja niistä selviytymisiä. Aika harvalla on tarjoilla kirjeessään vakavia sairauksia, kuolemaa tai edes suuria taloudellisia haasteita.
Moni perhe suunnitteleekin lapsen elämää jo kauan ennen kouluvierailuita sen mukaan, että mahdollisimman moni asia tekisi nuoresta koulun haluaman oppilaan. Tätä ajatellen valitaan paitsi lapsen valinnaisaineet, niin myös harrastukset. Nuoret osallistuvat vapaaehtoistoimintaan, yhteiskunnallisiin järjestöihin ja moneen muuhun. Ei siksi että erityisesti haluaisi jakaa leipää kodittomille, vaan koska se näyttää hyvältä kouluhakemuksessa. Yritetään löytää hyvää tasapainoa ja sen ajamina osa nuorista elää aikataulutettua elämää joka tähtää huippuyliopistoon. Omassa lähipiirissä on paljon nuoria joiden koko kesä on ollut niin ohjelmoitu, ettei sinne ole mahtunut yhtään ohjemoimatonta päivää vaan nuori on kulkenut johtajuustaidonleiriltä, tanssileirin kautta avustustyöhön. Siinä sivussa on suoritettu muutama ylimääräinen lukiokurssi. Aika kaukana on pohjoismainen ajatus siitä että kesällä on hyvä tylsistyä ja kaikesta työstä huolimatta on enemmän kuin todennäköistä etteivät huippuyliopistojen ovet avaudu koska hakija on liian tai liian vähän jotakin.
Ensimmäinen kysymys koulua miettiessä on in-state vai out-of-state? Omassa vai jossakin muussa osavaltiossa? Koulut tarjoavat oman osavaltion opiskelijoille halvempaa lukukausimaksua, mutta toisaalta osa kouluista tarjoilee muista osavaltioista tuleville suoraan stipendiä joka kuittaa eron lukukausimaksussa. Tättikselle on alusta asti ollut selvää että hän haluaa pysyä täällä meidän omassa osavaltiossa. Mikäs siinä, kun satutaan asumaan paikassa jossa on jopa maailman listalla yksi toki kymppiin mahtuvista kouluista ja useampi muu hyvä koulu. Koulukierros voitiin siis suorittaa autolla roadtripinä. Tästä kuitenkin enemmän kirjoituksen kakkososassa.
Kommentit
Lähetä kommentti