Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin…
Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.
Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit, avaan tyttären oven hiljaa toiselle innokkaalle koiralle ja yritän ohjata sen suoraan portaisiin jotta kaikki eivät herää aamun temmeltämiseen. Alakerrassa avaan kissan kennelin oven, laitan veden kiehumaan hellalla, päästän koirat ulos ja samalla lisään ruokaa meidän pihan eläintarhan ruokinta-asemalle. Palaamme sisään ja ruokin ensin kissan, sitten koirat. Laitan itselleni kahvin ja samalla koirien aamuherkut. Kissa saa kourallisen herkkuja pyöriessään ruokailutilan tason päällä. Istahdan tietokoneelle ja siemaisen ensimmäisen kulauksen mustaa kahvia… tervetuloa uusi päivä.
Seitsemän aikaan alakertaan valuu ensin unenpöpperöinen mies ja sitten kaksi teiniä. Muistutan teinipoikia – taas – ettei pala suklaata ole aamiainen, ja laitan Freddelle latten. Poikien koulubussi lähtee vähän ennen kahdeksaa, Tättis taas tekee omia opintojaan etänä ja nukkuu edelleen ruususen unta. Alexa muistuttaa että on kierrätyspäivä ja vien paristot ja muovipussit kuistin laatikkoon. Keskiviikkoisin on miehen etätyöpäivä ja me jutellaan meidän tiimin asioista ennen mun kouluunlähtöä. Suunnitellaan viikonlopun asiakkaita ja puhutaan uuden asiakkaan kanssa iltapäivälle sovitusta tapaamisesta. Fredde lupaa ajaa päivän aikana meidän myyntikohteisiin, mopata lattiat ja tarkistaa että kaikki näyttää hyvältä.
Vähän jälkeen yhdeksän pysäköin auton henkilökunnan parkkipaikalle. Olen liikenteessä Fredden avolavalla koska Tättis ja Fredde oli viemässä koiria koirapuistoon mun Jeepillä. Meidän luokassa on aamuisin ihana tunnelma. Lapset syövät aamiaista, osa ei ole vielä ehtinyt kouluun saakka koska yö on sujunut takkuisesti tai aamu on haastava. Joku menee ensin lääkäriin tai terapiaan. Me aikuiset juodaan kahvia ja jutellaan mukavia lasten ja aikuisten kesken. Jokaisella oppilaalla on meidän luokassa oma avustaja joka on käytännössä vastuussa lapsen opetuksesta. Luokan erityisopettaja määrittelee meidän avustajien kanssa yhdessä tavoitteet ja seuraa opetuksen etenemistä. Yksi opettelee kirjaimia, toinen vähennyslaskua. Kolmannen tavoite on opetella istumaan pöydän ääreen ja neljännen kanssa harjoitellaan kommunikaatiolaitteen käyttöä. Lasten ikä vaihtelee viidestä kymmeneen vuotta. Toisin kuin koulun muissa erityisluokissa, meidän oppilaat ovat täällä valtaosan koulupäivästään ja ryhmässä on myös oma sairaanhoitaja.
Keskiviikkoisin lasten koulupäivä päättyy jo vähän kahden jälkeen, kun yleensä koulupäivä päättyy neljältä. Lasten lähdettyä meillä on palavereja tai koulutuksia, mutta tänään pääsen lähtemään heti kahden jälkeen. Lähtiessäni käyn hakemassa postilaatikostani uudet koulukuvat.
Kotona ehdin käymään läpi työmeilit ennen Zoom-palaverin alkamista. Uusin asiakkaamme on muuttamassa Seattleen Hawaiilta ja toivoo löytävänsä kodin alueelta jossa pärjää mahdollisesti jopa ilman autoa. Seattlen kaupungin alueella tämä onkin usein mahdollista. Onhan meillä kevytrautatie, bussijärjestelmä ja kattava pyörätieverkosto. Puhumme seuraavista askeleista ja lupaan lähettää hänelle alustavan sopimuksen ja listan häntä mahdollisesti kiinnostavista kaupunginosista, sellaisista joissa on kivoja kahviloita, ravintoloita ja pikkukauppoja, niin ja josta pääsee lentokentälle. Fredde ehtii takaisin koirapuistosta juuri kun olemme lopettelemassa ja pääsee tervehtimään uutta asiakasta.
Uudet myyntikohteet ilmestyvät järjestelmään pääsääntöisesti keskiviikon ja torstain aikana. Käyn läpi uudet kohteet ja jaan niitä asiakkaille tarpeen mukaan. Sen jälkeen lähetän sähköpostit, joissa pyydän palautetta meidän myyntikohteiden näytöistä. Tarkistan myös markkinointia ja suunnittelen uusia kamppiksia.
Fredde lähtee keskiviikon Badminton peliin. Jossakin vaiheessa Tättis pyörähtää alakerrassa muistuttamassa, että Kentsu on tulossa sen kanssa tanssitunnille ja mun pitää allekirjoittaa Kentsun vastuuvapauslomake. Allekirjoitan paperin saman tien ja lähetän sen sähköpostitse tanssistudiolle. Kysäisen Tättikseltä haluaako se tulla mun tanssitunnille ja neiti on heti innoissaan mukana. Meidän tanssistudio täyttää kymmenen vuotta ja tällä viikolla tunneille saa pyytää mukaan ystävän ilmaiseksi.
Talon taas tyhjentyessä, avaan jääkaapin ja kaivan kaapista valurautaisen padan. Paistan jauhelihan ja sipulin, sekoitan munamaidon, maustan, ripottelen päälle juustoa ja lykkään uuniin perisuomalaisen herkun, makaronilaatikon. Ruokin taas kissan ja koirat, ja käväisen vaihtamassa itselleni legginsit ja t-paidan tanssituntia varten. Autotallin kenkähyllystä vielä kengät kainaloon ja autoon.
Keskiviikko-illan tanssitunti on eittämättä viikon kohokohtia. Siellä me, tyhmä keski-ikäisiä naisia ja miehiä teputtelemme kuin Heguli aikoinaan Valehtelijoiden Klubissa. Ei meistä kukaan ole erityisen hyvä, mutta hauskaa meillä on. Ryhmä tervehtii illan vierailijaa – Tättistä – leikkimielisen kauhun vallassa: ”Kengät eivät valehtele, toit sitten mukaan superstaran!” Steppikengät eivät tosiaan valehtele ja edistyneen steppailijan kengät tunnistaa jo kaukaa.
Koko perhe on takaisin kotona kahdeksan jälkeen. Vedän uunista makaronilaatikon, kaadan kulhoon pussillisen pikkuporkkanoita ja Alexa kutsuu perheen syömään. Kukaan ei jaksa seurustella ja minä siirryn olohuoneen sohvalle katsomaan The Diplomatia ruuan ja oluen kanssa. Syötyäni jatkan illan käsityötä, hattua perjantain Halloween juhliin.
Keskiviikko kääntyy kohti loppuaan. Ennen kuin sammutan valot, lauma kokoontuu makuuhuoneeseen juttelemaan omasta päivästään. Kaikilla on ollut hyvä päivä.
Bonuksena alla kuva meidän tiimistä Halloweeninä.
Kommentit
Lähetä kommentti