maanantai 11. elokuuta 2014

tuhat

Kahdeksaa päivää vaille kaksi vuotta takaperin aloitin Tahdon Asiat. Alunperin, maaliskuussa, maaliskuun 19. kirjoitin ensimmäisen kerran julkisesti. Kirjoitin itselleni, ajatuksena että ehkä joku jossakin saa näistä ajatuksista ja tunteista, meidän tarinasta itselleen tukea. Ehkä joku jossakin löytää ja kokee samankaltaisuutta, joko ihan mun kanssa tai meidän perheen. Pääasiassa kirjoitan edelleen itselleni, joskus kommentoin maailman menoa, provosoin, sanon jotakin turhan kärkevästi ja loukkaan. Suurimmat myrskyt vesilasiin on saatu aikaan ihan sattumalta.



Meillä on edelleen kolme lasta. Silloin ne oli kaksi, kaksi ja neljä, nyt ne on neljä, neljä ja kuusi ja kaikki koululaisia. Meillä on edelleen Koira, se on vähän vanhempi kuin silloin, ja meillä on me ja meidän koti. Silloin mä olin kotiäiti ja opettelin kynsin ja hampain kuntouttamaan omaa lastani, nyt mä olen työssäkäyvä äiti ja vaikka meidän nupuilla onkin lääkitykset ja erityisopetussuunnitelmat on mun tehtävä taas olla ennen kaikkea äiti. Vähän leijonaemo, se jonka karvat nousee pystyyn ehkä turhankin helposti, se joka kärkkäästi puolustaa omiaan, marssii kouluun ovenkarmit kaulassaan, mutta loppupeleissä niistä on kasvanut aika tavallisia. Ilmaiseksi se ei tullut - ei rahassa, rakkaudessa tai raa’assa työssä mitattuna – mutta sydän pakahtuen mä katson meidän prinsessaa ja iloitsen siitä miten se on oppinut lentämään maailmassa pienillä siivillään. Ylpeänä ja onnellisena.

Kaksi vuotta sitten sanoin mutsille kiitos ja näkemiin, eiku hei, se tais sanoa mulle kiitos ja näkemiin. Tämä blogi alkoi sillä draamalla. Lauantaina autotallia siivotessa mietittiin että nää on olleet hyvät kaksi vuotta, ei ole tarvinnut riidellä ja selvitellä olemattomia asioita. Paljon on vähentynyt dramatiikka meidän elämässä. Juttu tuli puheeksi kun löysin sieltä paperiröykkiöstä kirjeen mutsilta, siis joskus vuosien takaa, siinä se ilmoittaa kirjoittavansa koska L ei anna sen ottaa muuten yhteyttä muhun ja L deletoi sen sähköpostit... että näin. Lapsille yritän olla rehellinen, objektiivisesti rehellinen. Ne kysyy aina välillä mun äidistä, vastaan että me ei tulla sen kanssa toimeen ja että ollaan valittu että parempi näin, eihän ne osaa kaivata ihmistä jota ne ei edes tunne. M on nähnyt mutsin viimeksi ollessaan 19 kuukauden ikäinen, K yksitoistakuisena lounaalla Stockmannilla ja O ei koskaan.



Tuhat on paljon. Lapselle se on jo ihan kamalasti, mutta onhan se paljon... tuhat dollaria, tuhat päivää, tuhat tuntia, tuhat vaahtokarkkia, tuhat kilometriä, tuhat sivua, tuhatta ja sataa. Tuhat tarinaa meidän elämästä, tuhat ajatusta, tuhat murusta elämästä. Onnea, iloa, surua ja ahdistusta. Lomia, työtä ja koulua. Arkea ja juhlaa. Yön synkkiä tunteja, epätoivon hetkiä, aamun sarastuksen kauneus ja pohjaton ilo omasta perheestä, mun perheestä. Tuhat kirjoitusta, 305700 klikkausta, kuinka monta lukijaa – en tiedä. Uuden arjen myötä kuvia on enemmän ja tekstiä vähemmän. Valokuvaaminen on kivaa, helppoa ja nopeeta. Kirjoittaminen vaatii enemmän aikaa ja ajatusta, ajasta on jatkuva pula. Toivottavasti yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Kaikkien puumerkkinsä jättäneiden kesken arvotaan Amerikanpaketti 2014, blogisti pidättää oikeuden valita paketin sisältö. Halutessasi voit jättää kommenttikenttään myös toveita, mistä haluaisit lukea? Mikä kiinnostaa? Arvonta suoritetaan blogin syntymäpäivänä, 19 elokuuta tai jos en ehdi niin niillä main.

tänään me näytettiin tältä

28 kommenttia:

  1. osallistun arvontaan. Ja lukemiseen, ja kommentoimiseen.
    Parhaita postauksia ovat arkijutut. Koska arki on meillä kaikilla yhteistä ja jotenkin samanlaista, vaikka jokaisella perheellä onkin siihen arkeen oma twistinsä. Ja erityisesti ruokajutut.
    Se varsinkin on huikeaa, miten ruokaterapia on toiminut!

    VastaaPoista
  2. Mukana. Tästä on tullut mulle tärkeää luettavaa, vaikka välillä on pitkiä aikoja, etten esim. ehdi kommentoida. Mua kans kiinnostaa arki mutta yhtä lailla myös juhla/loma tai mikä sen arjen vastakohta sit onkaan :)

    VastaaPoista
  3. Tykkään rehellisestä tavastasi kirjoittaa arjesta ja kipeistäkin asioista. Koska itselläkin on kaksoset, kaksosiin liittyvät asiat kiinnostavat myös. Ja yhtä hyvin myös pieniin tyttöihin liittyvät asiat :). Osallistun mielellään myös arvontaan.

    -Maria

    VastaaPoista
  4. Kiitos näistä tuhannesta ja tuhansista. Palaan aina blogisi pariin. Rakastan arkesi yllätyksellisyyttä; kun koiralle suositeltiin sitä jotain erityistä ruokaa ja olit skeptinen, kun apteekki vaihtui ja oli hankalaa ja kätevää. Mitä lapset leikkivät ja miltä ruokakaupan hylly näytti. Lomapaikan jätskikiska ja luokkaretki. Annat itsestäsi tosi paljon ilman että se tuntuu vaivaannuttavalta tai raskaalta lukea. Välillä ärsytät merkkivaatteilla ja huulirasvoilla, mutta inhimillisyys vilkkuu rivien välistä stressinä ja suorittamisena. Haluan lukea, mutta toivon että kirjoittamisen ilo säilyy, että harrastus antaa enemmän kuin ottaa. Kiitos, Vipsu

    VastaaPoista
  5. Voi että on ollut kiva lukea blogiasi. Löysin aikaisemman blogisi muistaakseni tämän vuoden alussa ja luin kaikki kirjoituksesi. Sen jälkeen jäin seurailemaan kirjoituksiasi. Olen kolmekymppinen 1v 3kk vanhan pojan äiti. Blogissasi kiinnosti USAssa asuminen (olen asunut Bostonissa vuoden teininä ja sinne kaipaan aina vaan :) ja lapsiperheen arki sekä kaksosuus (olen itse kaksonen). Kiinnosti myös arki erityislapsen kanssa. Mielestäni kirjoitat myös hauskasti ja pidän tyylistäsi. Minun piti kommentoida sinulle jo aikaisemmin, mutta asia jäi. Ja nyt on porkkanaa tarjolla, joten täältä tulee :) Haluan sanoa, että olen saanut hurjasti ajatuksia sinulta omaan äitiyteeni. Olet myös muutamaankin otteeseen joissain teksteissä maininnut, että elämäsi on 'täyttä ja hyvää'. Tai jotain tähän suuntaan. Tämä on varsinkin jäänyt ajatuksiini, kun olen omaa elämääni pohtinut. Olin lapsen saannin jälkeen aika hukassa (lapsi on huono nukkumaan ja käytännössä asui sylissäni siihen asti, kun oppi kävelemään), mutta nyt olen huomannut, että olen onnellisempi kuin ikinä. Masennustautaisena tämä on huikeaa. Arkesi lukeminen antoi minulle voimaa jaksaa ja nyt voin itsekin sanoa, että elämäni on täyttä. Ja juuri siksi se on niin hyvää :). Ennen en tätä tajunnut. Vaikea selittää, mutta kirjoituksesi on herättänyt minussa paljon ajatuksia vaikka mitään en ole kommentoinutkaan (tämä on eka kerta, kun ikinä kommentoin mihinkään blogiin). Kiitos siitä.

    Minua kiinnostaisi tietää miten lapsesi tällä hetkellä pärjäävät. Minkälainen M ja pojat nyt ovat ja miten M:n syöminen on edennyt? Ja USA-jutut kiinnostaa aina! Ja erityisesti se Amerikanpaketti ;) Tai ei nyt sekään, mutta nyt kun lapsi kerrankin nukkuu, niin motivoiduin kirjoittamaan. Ansaitset kuulla, että minua blogisi on auttanut ja ilostuttanut monia päiviäni!

    T: Piia

    VastaaPoista
  6. Mua kiinnostaa elämä erityislasten kanssa, työni puolesta läheinen asia. Elämä Yhdysvalloissa on myös mielenkiintoista seurattavaa, vaikka välillä vähän meinaa ärsyttää kun mollaat Suomea (usein tuntuu, että vähän turhaan).

    Anne

    VastaaPoista
  7. Puumerkin jätän minäkin. Ahkerasti luen, harvoin kommentoin. Kiitos elämänne jakamisesta. <3

    VastaaPoista
  8. Täälläkin yksi joka paljon lukee. Mutten liiemmin yleensä kommentoi.
    terveys1 (at) wippies.fi

    VastaaPoista
  9. Tykkään lukea sujuvasanaisia päivityksiäsi vaihtelevista aiheistasi. Jatka samalla tyylillä!

    VastaaPoista
  10. Löysin blogisi Monikko-onnea -palstan kautta. Itsekin saman ikäisten kaksosten äitinä olin kiinnostunut perheblogista rapakon takaa. Toimin itse työni kautta erityislasten parissa ja blogistasi on ollut antoisaa ja avartavaa seurata todellisuutta diagnoosien takaa. Ammattilaisena kohtaaminen perheen kanssa on hyvin lyhyt, sinä olet blogissasi upeasti tuonut esiin arjen haasteet ja ilot :) Ihanaa loppukesää sinulle ja perheellesi!

    Auli

    VastaaPoista
  11. Osallistun arvontaan. Eniten kiinnostaa ihan arkijutut, "vertaistukea". Kuvapostaukset, joissa paljon kuvia, tahtoo jäädä lukenatta, kun luen blogia enimmäkseen kännykällä.

    VastaaPoista
  12. Puumerkkini :) Tykkään kovasti tavastasi kirjoittaa. Eniten tykkään arki postauksista ja kuun ensimmäisen kuva paljoudesta. Jatka ehdottomasti samaan malliin.

    VastaaPoista
  13. Sairaanhoitajana tykkään lukea työhösi liittyvistä postauksista. On kiinnostava lukea, mitä työnkuvaan kuuluu siellä rapakon toisella puolella.

    VastaaPoista
  14. Tykkään kovasti blogistasi. Lähes kaikki kiinnostaa: arkenne kuvailu, millaista elämänmeno ja ihmisten kanssa kanssakäyminen on maassanne, kulttuurierot, mitä syötte ja miten hoidatte terveyttänne, hengelliset mietteesi ja seurakuntaelämä, lasten vointi ja kehittyminen sekä kuntoutusasiat, retket ja vierailut esim maatiloilla, pohdiskelusi ja mielipiteesi eri elämän ilmiöistä, työsi, parisuhde-ja ystävyysteemat jne. Puutarhan ja kodinkin esittelyjutut ovat kivoja. Kaiken kaikkiaan aidon oloinen, sujuva ja kaunistelematon kirjoitustyylisi on tosi kiinnostava ja usein koskettavakin.

    Samoista monipuolisista aiheista lukisin edelleenkin mielelläni. Jos siippasi sallii, niin olisi kiinnostavaa lukea hieman lisää myös hänen työstään, harrastuksistaan ja luonteestaan. Toki monet puolisot eivät halua, että heistä paljon blogeissa kirjoitellaan, mutta joillekinhan se on ihan OK. Lasten kuntoutuksista ja terapioista olisi myös kiinnostavaa lukea lisää. Lasten koulu- ja opiskelujutukin ovat kiinnostavia kuten sinunkin, kun olet opiskellut.

    Osallistun myös innolla tähän arvontaan. Paljon onnea blogisynttäreittesi johdosta! :)

    VastaaPoista
  15. Kirjoitat hyvin ja värikkäästi, ja pidän kovasti aiheiden monipuolisuudesta. On mukava lukea elämästänne, ja samalla saada tietoa paikallisista asioista ja tavoista, minun tietoni USA:sta kun perustuvat telkkarin ohjelmiin! Koskettavaa on ollut lukea ajatuksistasi lapsiin liittyen. Ihailen aikaansaavuuttasi ja taistelutahtoasi, kiitos avoimista kirjoituksistasi!
    Osallistun arvontaa!
    Anna (aiemmin Annastiina)

    VastaaPoista
  16. Reilun vuoden olen ollut mukana ja mukana pysyn. Blogiin johdatti erityislapsiteema. Pidän kirjoitustyylistäsi, aihepiireistä (melkein kaikista) ja ei-suomalaisen-arjen ja mm. lasten kuntoutusten kuvauksista. Kommentoinut olen vain kerran, joten kommentointi "tuntemattomille" ei taida olla mun juttu, pahoittelut siitä. t. RO

    VastaaPoista
  17. Luen tätä ahkerasti, mutta olen huono kommentoimaan. Suurin syy siihen, miksi blogisi kiinnostaa, on varmaankin se, että elämäni on niin erilaista teidän perheenne elämään verrattuna. On myös mukava lukea asumisesta Yhdysvalloissa entisen suomalaisen näkökulmasta. Käsitykseni maasta ovat muuttuneet - enimmäkseen parempaan suuntaan. Kuvat ovat myös kivoja.

    Minua kiinnostaisi tietää, millä tavalla suomalaiset juuret mahdollisesti näkyvät lapsissanne, jos näkyvät (en nyt tarkoita ulkonäköön liittyviä juttuja. ;) Olen joistakin kuvista bongannut Arabiaa, Marimekkoa ym.

    VastaaPoista
  18. Vaikkei Amerikanpaketti tärppäisikään, kiitos kun kirjoitat! Olen tainnut roikkua matkassa jo sen pari vuotta (harmittavan hiljaisena, myönnän), alusta asti. Olette kuin vanhoja tuttuja. On hauskaa, kun oma lapsi alkaa olla saman ikäinen kuin teidän pojat Tahdon Asioiden alussa. Moni asia onkin tuttu - mistä? - ai niin, Yksiksen blogista.

    Kuukauden ekojen äärellä hengästyn edelleen. :)

    VastaaPoista
  19. Iltaisin kun ehdin istahtaa (imettämään kuopusta unille), avaan kännykästä netin ja ensimmäisenä kurkkaan blogilistaltani Tahdon asiat. Olen kovin tykästynyt kirjoitustapaasi, koskettavan rehellisiin kuvauksiin vauhdikkaasta arjestanne, sekä mahtaviin lapsiisi! Pienet samankaltaisuudet yhdistävät; meitäkin on viisi (kaksospojat ja kuopusneiti), Koiran sijasta meillä palveluksia vaativat kaksi kissaa, olen itsekin hiljan palannut työelämään pitkän kotiäitiyden jälkeen, ja arki tuntuu olevan melkoista lentoa. Nostan kuvitteellista hattuani sinulle, ja teille, erityislapset koskettavat minunkin elämääni hiukan työn puolesta, enkä lakkaa ihmettelemästä miten hemmetin hienosti teillä pysyy paketti kasassa. Blogista tykkään juuri sellaisena kun se on, vaihtelevien mutta kuitenkin tutunoloisten aiheiden kera. Kiitos tuhannesta!

    VastaaPoista
  20. Minä löysin blogiisi jostain toisesta blogista. Ensimmäisenä kiinnosti ulkosuomalaisuus, sillä olen itse ulkomailla asunut, nykyisin suomessa tosin. Kaipuu ulkomaille on välillä valtava. Toinen kiinnostava seikka on laumasi, vauvahaave on pitkään ollut olemassa ja eilen ultrassa näkyi ensimmäistä kertaa oma pieni, joka heitteli voltteja vilkkaana. :)

    Tykkään paljon tavastasi kirjoittaa! Mukavaa elokuuta sinne, toivottavasti saan nauttia jutuistasi vielä pitkään :) -Notte

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea! Ihania uutisia! Onnellista ja onnentäyteistä odotuksen aikaa :)

      Poista
  21. Olen vasta liittynyt lukijaksi, joten en ole kaikkia tekstejä lukenut, mutta toivoisin löytäväni ruokaan liittyviä postauksia, mitä perheenne Ameriikan maalla syö, onko ollut vaikeuksia irrottautua Suomen tutuista raaka-aineista, mitä mikäkin maksaa jne.
    marvu954(a)hotmail.com

    VastaaPoista
  22. Mä niin haluan jättää puumerkkini kans. Olen lukenut, en tiedä kuinka kauan, melkein tämän blogin alusta. Autismi johdatti tänne. Mulla on syvästi autistinen poika.

    VastaaPoista
  23. Mukana ollaan :) Juttujasi on kiva lukea, kirjoitat hyvin ja sujuvasti. Jatka ihmeessä monipuolisella linjalla: on aina kiva lukea näkemyksiäsi asioista, vaikken aina samaa mieltä kaikesta olekaan. Eniten kiinnostavat lasten kuulumiset, USA ja työsi. Ruokajutut ovat myös kivoja ja reseptit silloin tällöin myös. Kiitos kun kirjoitat!

    VastaaPoista
  24. Osallistun!

    Olisi kiva lukea viinipostaus, lempiviineistä ym.

    VastaaPoista
  25. Mukana! Olen seurannut vuoden verran säännöllisen epäsäännöllisesti. :)
    Mielenkiintoinen blogi. Erityisesti minua kiinnostaa kokemasi/havaitsemasi erot USA:n ja Suomen välillä, ihmisistä terveydenhuoltoon ja ympäristöstä koulujärjestelmään.
    Paljon sellaista oletkin käsitellyt blogissasi.
    Olisi kiva lukea esimerkiksi aiheeseen liittyen, että koetko usalaiset "luonteeltaan" miten erilaiseksi suomalaisista, esimerkiksi ollaanko turisteja kohtaan ystävällisiä, miten helposti aletaan kadulla/kaupassa puhua ventovieraalle yms.

    sopeutuja(at)hotmail.com

    VastaaPoista
  26. Minäkin jätän puumerkkini. Löysin 100+n päivää autismin kanssa blogin EK sivuje kautta ja blogi toimii loistavana vertaistukena juuri koulun aloittaneen autistin äidille. Varsinkin M:n syömisongelmien ratkomista olen seurannut suurella mielenkiinnolla, koska meidän poika ei syö juuri mitään. Samoin kaikki terapia jutut ovat kiinnostaneet kun meilläkin niitä harrastetaan. Muutenkin blogi on mielenkinntoista luettavaa ja nimenomaan teidän tavallisen arjen kuvaukset ovat sitä vertaistukea parhaimmillaan.

    t. autistin äiti

    VastaaPoista
  27. Täällä vielä yksi puumerkki. Minusta ulkosuomalaisena on erityisen mielenkiintoista lukea siitä millaisina koet Suomen ja kotipaikkanne erot. Sinun laillasi olen alkanut huomata Suomessa myös niitä negatiivisia puolia sitä mukaan kun aika täällä Saksassa muokkaa minua, etkä mielestäni mitenkään kovasti mollaa Suomea kirjoituksissasi. Mielestäni kyllä niitä eroja uudenkin asuinpaikan eduksi saa huomioida.

    VastaaPoista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.