Tänä iltana
kiitän Jumalaa. Olen kiitollinen siitä että seurasin omaa vaistoani ja
soitin lääkäriin neljältä. Soitin vaikka järki yritti sanoa et mennään aamulla
jos tarvii... Olen kiitollinen siitä että sain ajan, ja siitä että sain sen
ajan meidän omalle lastenlääkärille. Sille joka tuntee mut ja meidän lapset.
Sille joka tuntee meidät niin hyvin ettei se käännytä kotiin, vaan tietää että
mä oon siellä syystä... No, tänä iltana - siinä vaiheessa kun me siellä oltiin –
oli jo syytäkin olla. Oli kiire.
Pieni elämä on
hauras. Se on hauras vielä silloinkin kun se on melkein neljä...
Iltapäivällä me
käytiin pyöräretkellä. Me pelattiin pelejä ja kaikki oli hyvin. Hain M:n
koulubussilta ja mua vastassa oli kalpea pikkumies. Se halus syliin ja mä
kysyin siltä onko se taas istunut lämppärin edessä... ei ollut. Kuumetta oli
tässä vaiheessa vasta 38.2C. Olin vähän hullu ja ylihuolehtivainen ja varasin
sen lääkärin, mies pysyi sylissä. Puolisen tuntia myöhemmin lukema oli 38.6C.
Vähän ennen lääkäriin lähtemistä tajusin että se sammaltaa, ajattelin että se
johtuu kuumeen nopeasta noususta – O ei yleensä kuumeile.
Lääkärissä
sairaanhoitaja mittaa sen hapetustason, 91, 92, 91, 91, 92... Siinä vaiheessa
kun lääkäri tulee huoneeseen mun on melekin mahdotonta pitää sitä enää
hereillä. Se puheesta ei saa mitään selvää, ja lääkärin on vaikeeta kuulla
hengitysääniä. Alle minuutissa se hengittää Ventolinea... kerran, kaksi, kolme,
neljä –annosta. Neljännen jälkeen puheesta saa taas selvää ja silmätkin pysyy
auki.
Me ajetaan kotiin
apteekin kautta. Kotona kuume on reippaasti päälle 39C. Tarjoilen sille
mehujäätä, antibiootteja ja ibuprofeiinia... kymmeneltä hengitellään taas
avaavaa, ja kahdelta, ja kuudelta, ja taas kymmeneltä...
onneksi ei tartte nousta autosta, ja reseptikin menee lääkäristä suoraan apteekkiin ja odottaa meitä valmiina |
Luojalle kiitos. Ja viisaalle äidille <3 Olette ajatuksissa <3
VastaaPoistakiittämisen aihetta, tosiaan!
VastaaPoistaOlette ajatuksissani.
Todellakin saatte kiitellä. Olen vierestä seurannut ystävän lasta, jonka elämä hyvin paljon tämänlaista. Rankkaa rankkaa. Onneksi olet viisas äiti joka ei hössää liikaa mutta reagoi nopsaan!
VastaaPoista