minkälainen on amerikkalainen nainen?

Minkälainen on amerikkalainen nainen? Minkälainen nainen minusta olisi tullut jos olisin syntynyt ja kasvanut täällä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolassa, vuorten ja ikimetsien syleilyssä? Olisiko tämä maa muovannut minusta ihan toisenlaisen? Katson Laura Saarikosken esitystä Mustalaatikko ohjelmassa enkä tunnista minun amerikkalaista naistani, Lauran nainen asuu Bethesdassa Marylandissa ja tuntuu kovin erilaiselta kuin minun naiseni täällä Redmondissa. Välimatkaa minun ja hänen naisensa välillä on yli 4000 kilometriä, autolla taittaen matkaan menisi 40 tuntia, lentäen reilut viisi. Matkaa on saman verran kuin Helsingistä sinne Washington DC:hen eikä liene ihme että minun naiseni Washingtonin osavaltiossa on aika toisenlainen kuin hänen naisensa. Katson Lauran esitystä ja googlaan mikä on Mom Job. En ole koskaan kuullutkaan moisesta operaatiosta, toisaalta en myöskään tunne ketään joka siloittelisi ryppyjään botoksilla.

Täällä East Redmondissa lapset kävelevät keskenään kouluun. 

Meidän perhe asuu East Redmondissa, sellaisessa vauraassa  esikaupungissa joka on vähän kuin Kauniainen Suomessa. Meidän postinumeroalueen keskiarvotulo on $170,731 ja 28.1% asukkaista määritellään suurituloisiksi. Alueen kolme suurinta työnatajaa ovat Microsoft, Google ja Amazon. Aamulla kouluun jonottaa Tesloja, Maserateja, Porcheja, Bemareita, Lexuksia ja Mersuja. Siellä seassa $50.000 minivänejä. Jalkakäytävällä kulkevat keskenään tai vanhempiensa kanssa lapset jalkaisin tai pyörällä. Mutta minkälainen on se nainen joka istuu auton ratissa? Poimin joukosta amerikkalaisia naisia, siis sellaisia jotka ovat syntyneet ja kasvaneet Yhdysvalloissa. En itse kelpaa joukkoon, olenhan syntynyt ja kasvanut Suomessa.

Jennyllä on kaksi lasta – kaksoset, meidän Tättiksen ikäiset. Ennen lasten syntymää hän oli vuosia rauhanturvaajana maailmalla miehensä kanssa. Nykyään Jenny on Microsoftilla johtavassa asemassa. Kun tytöt olivat pienempiä oli perheessä aupair, nykyään tytöt lähtevät aamuisin kahdestaan kouluun ja tulevat iltapäivällä keskenään kotiin koulusta, tekevät läksyt ja odottavat että vanhemmat tulevat kotiin töistä. Jompi kumpi vanhemmista on kotona kuuteen mennessä. Jenny näyttää ihan tavalliselta keski-ikäiseltä naiselta, polkkatukka, muutama raskaudenjättämä kilo vyötäröllä edelleen roikkumassa. Ei ylipainoinen vaan sellainen ihan tavallinen. Talvella Jenny antaa säärikarvojen kasvaa rauhassa farkkujen alla, pedikyyrissä käydään sandaalikautena. Jenny ei käy kuntosalilla, ei ole aikaa. Jenny juoksee koiran kanssa ja harrastaa maratoneja. Tytöistä kasvanee äitinsä kaltaisia vahvoja naisia.

Heather on kotiäiti. Heather ei ole koskaan ollut töissä. Heatherin mies Sam työskentee Microsoftilla. Heillä on kaksi lasta ja koira. Heather ei ole koskaan meikannut, se ei kuulemma tunnu omalta ja kuntosalin sijasta Heather kulkee koiran kanssa metsäpoluilla. Heatherin ja Samin vanhin lapsi on yläkoulussa, nuorempi Tättiksen luokalla. Noah kulkee itsekseen kouluun reilun kilometrin matkan polkupyörällä. Heather muistuttaa emokanaa joka puolustaa raivokkaasti poikasiaan, hän on monta kertaa sanonut olevansa kateellinen minun rohkeudestani, rohkeudesta kouluttautua ammattiin ja tehdä työtä. Heather pyrkii kasvattamaan omasta tyttärestään nykyaikaisen naisen jolla on mielipide, koulutus ja työpaikka. Heather on vähän pyylevä, ei lihava mutta sellaisen keski-ikäisen pehmeä, maantienvärinen, värjäämätön polkkatukka, aika tavallinen.

Swetha on kasvanut Bostonissa ja asunut täällä länsirannikolla suunnillen saman ajan kuin minäkin. Hänellä on yhdeksänvuotaat kaksospojat jotka käyvät samaa koulua meidän lasten kanssa. Swetha työskentelee lääkärinä lääkäriasemalla. Hän on aina huoliteltu, luonnostaan hoikka ja ikäisekseen nuorekas, sellainen vähän teinityttömäinen. Swethan pojat ovat koulun yhteydessä aamu- ja iltapäiväkerhossa sillä Swetha ei luota kahteen villiin poikaan vielä niin paljon että antaisi näitten olla kahdestaan kotona. Swethan mies työskentelee Microsoftilla.

Gwen on kotiäiti. Perhe on asunut ekspatteina kaksi vuotta Tukholmassa ja Gwenin mies on kroatialainen. Mies työskentelee Microsoftilla ja matkustaa paljon, kotiäidin rooli on tuntunut Gwenistä aina luontevalta. Perheessä on kaksi lasta, nuorin meidän Tättiksen luokalla. Gwen ajaa lapset aamulla kouluun sillä perhe asuu vakuutusyhtiön korvaamassa tilapäisasunnossa sillä aikaa kun heidän kotinsa rakennetaan uudestaan tulipalon jälkeen. Gwen puhuu paljon, joogaa ja antaa harmaantuvan kiharapilven olla valtoimenaan. Joskus hän naurahtaa että pitäis varmaan yrittää enemmän mutta toetaa että meneehän tää näinkin ja olisi epäreilua jos hänen tarvitsisi ajella säärikarvat kun ei miestenkään tarvitse. Arvannet ettei Gwen juuri käytä meikkiä, ei tarvitsekaan. Mustat silmät tuikkivat kiharapilven alta ja hymy sulattaa paatuneimmankin.

Crystalilla on kaksi lasta. Nuorempi on Kinderissä, vanhempi Kentsun luokalla. Kun lapset olivat pieniä sairastui Crystalin mies vakavasti, niin vakavasti että oli työkyvytön liki kaksi vuotta ja sen ajan työkyvyttömyyseläkkeellä. Ne olivat perheelle haastavaa aikaa. Crystalin anoppi muutti perheen luokse asumaan auttaakseen perhettä. Zacin toivuttua Crystal laihdutti ne liki kaksikymmentä miehen sairauden aikana kertynyttä kiloa. Crystal pitää ryhmäliikunnasta ja käy jumpassa aamulla ennen kuin päivä alkaa. Zac lähtee töihin Googlelle, Crystal kävelee lastensa kanssa kouluun jossa hän työskentelee koulunkäyntiavustajana. Crystalilla on kauniit pitkät yönmustat hiukset onhan Chrystalin isä korealainen, meikkiä näen Crystalilla lähinnä juhlakuvissa.

Molly on kotiäiti. Mollyllä on kuusi poikaa joista vanhin on kolmetoista. Molly on vanhempainyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja ja se vie lasten lisäksi aimolohkon hänen ajastaan. Kolme nuorinta ei ole vielä koulussa eikä Mollylla ole aikaa kuntoiluun, hän naurahtaa että kuuden pojan jälkien korjaaminen, pyykinpesu ja ruuanlaitto ovat hänen kuntosalinsa. Molly ja hänen miehesä ovat mormoneja ja kaksi lapsista ovat perheeseen adoptoituja erityislapsia. Mollylla on ihanat luonnostaan punaiset hiukset, hän on hoikka ja tyttömäinen. Aamulla hän sipaisee vähän ripsiväriä ja huulikiiltoa huuliin. Mollyn mies on johtajana Microsoftilla.

Kuvassa vasemmalla Molly vanhempainyhdistyksen tervetulotilaisuudessa.

Julie on syyttäjä, hänellä on kaksi lasta ja mies Amazonilla. Melissa on opettaja, hänellä on neljä lasta ja mies Microsoftilla. Judy on kotiäiti, hänellä on kolme lasta ja mies Microsoftilla. Carriella on kaksi lasta, mies työskentelee Teslalla Kaliforniassa, Carrie hoitaa kotona perhettä ja on dementoituneen isänsä omaishoitaja. Kukaan heistä ei poikkea ulkonäöltään juurikaan suomalaisesta kanssasisarestaan. Jokainen näistä naisista on saanut yliopistokoulutuksen, myös Heather joka tapasi yliopistossa miehensä Samin. Täällä arvostetaan sivistystä enemmän kuin timatteja tai kosmeettista kirurgiaa. Moni antaa hiustensa harmaantua luonnollisesti, onhan se aika muodikastakin. Monen äidin vapaa-ajan uniformu on juoksulegginsit, vaelluskengät ja huppari, hiukset ovat ponnarilla tai lippiksen alla piilossa. Lapset kulkevat itsekseen kouluun ja vanhempien pelko ei ole pedofiili vaan suurpeto – puuma, ilves, karhu, kojootti tai susi. Perhe syö pääosin luomuruokaa, kierrättää ja kompostoi.

Tällainen on nainen täällä East Redmondissa. Epäilen ettei nainen Kaliforniasta, Teksasista tai vaikkapa Minnesotasta tunnista tästä kuvauksesta itseään.

Täällä ollaan totuttu muuttamaan työnperässä, meitäkin on melkein viety monta kertaa... New Yorkiin, Atlantaan, Dallasiin, Kansas Cityyn, Chicagoon. Kaikkialle oltais lähdetty jos se kortti olisi lyöty käteen. Potkut saattavat tosiaan muuttaa koko elämän mutta niinhän se on Suomessakin. Aika monta kertaa olen kuullut sen tarinan jossa perheen vaihtoehdoiksi jäi muuttaa Yhdysvaltoihin tai jäädä työttömäksi Suomeen. Useimmat valitsivat muuton valtameren ylitse.