pala kakkua

 

Viikko on taas vierähtänyt kirjoittamatta elämän kiitäessä ylinopeutta ja meidän roikkuessa kyydissä mukana kuin ohitse kiitävän auton takapuskurissa. Muistutan itselleni että tämä helpottaa kyllä taas, kohta saa hetken hengittää tai ainakaan ei tarvitse pakata niitä eväslaatikoita kouluun lasten jäädessä kesälomalle viikon päästä, mutta siihen saakka eletään vuoden kaoottisinta aikaa. On tanssikoulun kevätnäytöksiä, tiimin pääsykokeita, rokotuksia, koulun päättäjäisiä, leirikouluja, eläinlääkäreitä, hammaslääkäreitä ja lasten vuositarkastuksia. On uusia ja vähemmän uusia asiakkaita, kauppojen loppuun saattamista tarjousten kirjoittamista aamuviideltä ja elämää isolla eellä.

 

Niin se tanssikoulun kevätnäytös, voi apua. Suunnitelma oli ihan valtavan hieno, näytös pidetään ulkona jotta kaikki vauvasta vaariin pääsevät katsomaan vuoden aikana opittuja taitoja, istutaan näyttämölle viettävässä pehmeällä nurmella alkukesän auringossa nauttien eväitä piknikkoreista. Kuulostaa aivan ihanalta, eikö? Tosiasiassa me kuitenkin istuttiin siellä samaisella viettävällä nurmella, seitsemässä lämpöasteessa, tuulessa ja kaatosateessa. Telttatuolit kastuivat niin että niissä oli lätäkkö ennen kuin niihin ehti iskeä takalistonsa ja sade etsi tuulen mukana tiensä sateenvarjojen alle. Hiihtokerrasto, fleece, toppatakki ja sadetakki ei riittänyt pitämään lämpimänä meitä aikuisia ja tanssijat värjöttelivät vesilammikoissa seisten. Eka näytös yhdeltä, toinen puoli neljä. Kotona oltiin märkinä ja kohmeisina ennen seitsemää. Mutta tulipahan tämäkin koettua. Tulevan viikonlopun aikatauluihin tungetaan sitten ne tanssitiimin pääsykokeet lauantaina ja sunnuntaina. On se ihanaa kun lapset harrastaa, ei kun, on se oikeesti ihan ihanaa - useimmiten. Olen käynyt vähemmän mairittelevaa sähköpostiviestintää tanssikoulun kanssa kun meillä on vähän eriävä näkemys joistakin asioista. Itse pidän perhettäni heidän asiakkaanaan, mutta olen vähitellen alkanut ymmärtää että me ei olla asiakkaita vaan vaan vähän toisenlaisen urheiluseuran jäseniä ja valmentajat tanssinopettajat ja tiimin johto sanelevat ehdot.

 

Poikien leirikoulu toteutettiin päiväleirinä ja siinä kohdassa sää oli onneksi ihanan aurinkoinen ja lämmin. Mä olen niin onnellinen että ne sai sen viidennen luokan kevään leirikoulun kaikesta huolimatta ja onhan meillä tässä tätä metsää missä tarpoa ja luontoa kokea kotiovella ja koulun ympäristössä, on sen verran että yläkoulussa oli maanantaina modified lockdown karhun tepastellessa ensin urheilukentällä ja sen jälkeen kurkkiessa ruokasalin ikkunoista sisään, kai nallella oli nälkä sen jälkeen kun se oli testaillut yleisurheilukentän juoksurataa.

Photo credit Satomi Takeno

Jossakin hetken mielenhäiriössä latasin sitten koirallekin vuositarkastuksen tähän kesäkuun kahden ekan viikon kaaokseen, ihan vaan koska kolme lastenhammaslääkäriä, kaksi lääkärin vuositarkastusta, covidrokotus, covidtesti, toimenpide lastensairaalassa ja omat fysioterapiat kahdesti viikossa ei jostakin syystä siinä hetkessä tuntuneet ollenkaan haastavilta, tai ehkä se oli niin että ajattelin ettei se nyt tässä konkurssissa kauheesti enää tunnu. Mutta sen uusi titaanihammas on tosi hieno ja kallis, sanoinko jo että se oli kallis? Kun viiden miljoonan ihmisen suurkaupungissa on kaksi eläinlääkäriasemaa joissa on koirien hammaslääkäri voitte kuvitella miltä laskutus näyttää. Niin ja jos jollekin tuli yllätyksenä että koirillekin tehdään juurihoitoja ja kruunuja niin käsi ylös vaan, yllätys se oli mullekin kun prosessi alkoi ja vielä suurempi yllätys oli se että sen halvatun hampaan poistaminen olisi ollut paljon monimutkaisempaa kuin juurihoito ja kruunu. 

Tänään juhlitaan meidän viidesluokkalaisten valmistumista ja siirtymistä yläkouluun. Auton koristelut autoparaatia varten odottavat autotallissa ja pionit opettajille on edelleen kukkapenkissä leikkaamatta, mutta näiden kahden into ja onni on käsinkosketeltavaa. Äidillä saattaa olla vähän tippa linssissä niin nekin kasvoi ja ensi syksynä meillä ei ole enää yhtään alakoululaista maailman parhaassa koulussa. Jään kaipaamaan aivan mahtavaa kouluyhteisöä, opettajia ja koulun henkilökuntaa. Vanhempainyhdistyksen kanssa teen töitä myös ensi syksynä, olenhan se emohahmo joka  Area Vice Presidenttinä huolehtii kolmen alakoulun ja meidän yläkoulun vanhempainyhdistyksistä.

 

Muistinko kertoa että tämän kaiken keskellä on myös työ yrittäjänä ja tiiminvetäjänä, että meillä on useampi avoin transaktio joista yksi on ollut sanalla sanoen haastava, muut onneksi sellaisia tavallisia pikkuhikkoineen. Tiimillä on myös useampi aktiivisesti kotia etsivä asiakas ja muutama joiden kodin myyntiä valmistellaan sillä ajatuksella että kun uusi koti löytyy laitetaan nykyinen myyntiin vuorokauden varoitusajalla.

 

Onneksi on aamun rauhaisat hetket, meditaatio, pöydälle sytytetty kynttilä, ja kissan ja koiran yhteinen herkkuhetki. On alkuillan kahdenkeskeinen hetki kuistilla Fredden ja viinilasin kanssa, ja on lapset, meidän maailman parhaat lapset. Kesäkuun kuudestoista niitten ei tartte nousta aamuisin kouluun ja tänä kesänä me päästään taas uimarannallekin. Kulman takana on kesä.