Siirry pääsisältöön

polttaa kesäkatu miestä

Ulkona 45C, sisällä 28C
 

Tätä kirjoittaessa meillä on ulkona enää 37 astetta lämmintä. Tilanne on paljon parempi kuin aiemmin iltapäivästä elohopean heiluessa 45C:n paremmalla puolella, tai miten sen nyt ottaa. Parempi puoli jos on lämmittelemässä saunaa mutta noin tavallisen arjen kannalta ei ihan paras mahdollinen tilanne, etenkään jos sattuu asumaan metropolialueella jossa vain kolmanneksella asukkaista on keskusilmastointi. Meillä hurruttaa täydellä teholla kolme siirreltävää ilmastointiyksikköä, valitettavasti niiden teho ei ihan riitä tähän säähän ja sisälämpötila kohoaa ilmastoiduissakin tiloissa lähemmäksi 30:tä astetta. Onhan se parempi kuin 37, saati sitten 45 mutta aika kuumaa se silti on. Paljon parempi kuin tilanne tänään kun olin kuvaajan kanssa ottamassa valokuvia keskiviikkona myyntiin tulevasta, ilmastoimattomasta, kohteesta. Siellä hiki nimittäin valui siihen malliin että ensin kastui paita, sitten shortsit, kolmanneksi maski ja lopulta lippis. Loppupuolella urakkaa pyyhin hikeä paljailta sääriltä ja valokuvaajan kanssa säälittiin kilpaa toinen toistamme, omistajat ovat onneksi kesälomalla ilmastoidulla asuntovaunullaan joten heitä ei tarvinnut sääliä. Mietin kaikkia niitä koteja joissa ei ole ilmastointia.


 

Fysioterapeutti peruutti tapaamisemme aamulla koska - liian kuuma. Puheterapeutti teki saman. Fredde ja minä siirretään toimisto alakertaan. Kaupan ovella on kyltti jossa kerrotaan että on turhaa tulla hakemaan jäätä, jäätelöä, mehujäätä, vettä, ilmastointilaitteita tai tuulettimia - LOPPU. Meidän suosikkiviinitila postaa someen että juokaa hyvät ihmiset olutta tällä kelillä, ei kannata juoda viiniä. Kylmä rinki persauksen alla odotellaan metsäpalokautta maaston kuivuessa pelottavaa vauhtia. Sähkökatkot piinaavat alueita, meitä on toistaiseksi lykästänyt.



Pihalla käännän sadettajan päälle aamukuudelta ja annan sen posottaa tunnin. Silloinkin on liian kuumaa lähteä lenkille Martan kanssa, mutta uloshan raukan on päästävä ja sitten puutarhaletkun alle viilentymään. Seuraava ulkoilu on pahimman paahteen jäädessä puiden taakse myöhään iltapäivästä. Sitä seuraa uusi suihku. Kissasta ei ole tietoakaan. Naapuri mittaa katukiveyksen lämmöksi 70C.

 

Kerran ehdittiin järvelle uimaan lasten kanssa. Sitten tuli kiire ja kiireen jälkeen kuuma. Josko tämä kuuma tästä helpottaisi sen verran että päästäisiin taas uimaan. Tällä hetkellä perhe on jakaantunut ilmastointilaitteitten läheisyyteen, verhot on suljettu ja sisäpuolelle on ripustettu vielä lakanat eristämään kuumuutta ulkopuolelle. Päivät kuluvat odotellessa, odotellessa että päivä päättyy, ja että huomenna olisi ehkä viileämpää - edes vähän.




Kommentit

  1. Portland ja Seattle pääsivät eilen YLEn päälähetykseen lyhyellä uutisella ja kuvamateriaalilla. Ei käy kateeksi.

    VastaaPoista
  2. No, kuka mitenkin oli viilentymässä. Meillä on ilmastointia, mutta sinnittelemme vielä toistaiseksi ilman. Kallista lystiä.
    Itse olen ottanut koronarokotteen, niin kuin varmaan olet lukenut. Aika äärimmäinen, mutta toimiva keino �� Sain paleltua tunnin.

    Toivottavasti helpottaa kuitenkin. Ei ole kiva istua koko kesä sisätiloissa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän