Tahdon Asiat

  Sateisena maanantaiaamuna istun lasten kanssa seisovassa autojonossa matkalla kouluun. Moni muukin on tehnyt saman ratkaisun, heltynyt, ja hypännyt autonrattiin, jotta jälkikasvun ei tarvitse kävellä tai pyöräillä, ja sen myötä istua märissäm vaatteissa koko päivää. Ei muuten, mutta meillä ei ole naulakoita tai säilytyslokeroita ja siksi valtaosa yläkoululaisista jättää takin kotiin. Koulunpiha kuhisee maskipäisiä, reppuselkäisiä nuoria. Osa laahustaa väsähtäneenä maanantaiaamun kunniaksi, joku halaa ystävää, toiset juttelevat keskenään. Meidän kolmikko jakautuu kahtia, kuudesluokkalaiset menevät sisään etuovesta, kahdeksasluokkalaiset länsisiivestä. Ekalla tunnilla Kentsulla on pelastusliivimatikkaa, Ollipollilla luonnontieteitä ja Tättiksellä englantia. Koulupäivän päättyessä vähän ennen kolmea on Tättis tulossa espanjantunnilta, Kentsu luonnontieteistä ja Ollipolli yhteiskuntaopin tunnilta. Väliin mahtuu sekalaisesti historiaa, kotitaloutta, liikuntaa-tanssia-kuntosaliharjoi...

  Pilkettä silmäkulmassa? Ihminenhän tekee kaikenlaista älytöntä hetken mielijohteesta ja vaikka tällä kertaa mielijohteesta toteutumiseen meni reilu vuosi, on myönnettävä että tämä tuli silti vähän puskista. Siitä on aikaa tovi jos toinenkin kun Fredde lipsautti että jossakin välissä voitais harkita Martalle pikkusiskoa, ihan vaan jotta meillä olisi koira sitten joskus kun Martasta aika jättää ja toisaalta, jos Martasta vaikka olisi jotain apua tulokkaan koulutuksessa. Asia jäi sikseen, kun se ajatuskin oli lähinnä sellainen, sitten joskus.   Ensikohtaaminen. Otin asian esille lasten palattua kouluun syyskuun alussa. Fredde empi, että onko nyt kuitenkaan hyvä aika, kun noita töitäkin on, ja minä pontevasti vastasin että koskas sitten ja eihän niitä pentuja nyt tosta vaan mennä ostamaan. Sain luvan laittaa Martan kasvattajalle viestiä, ihan vaan kyselläkseni mikä siellä oli tilanne. Niinhän siinä sitten kävi, että reilua viikkoa myöhemmin matkasimme autossa kotiin koiranpe...

     Maanantai Heräsin herätyskelloon kuudelta, yleensä herään ennen kelloa, useimmiten kauan ennen kuutta, mutta tänään olisin voinut nukkua vielä vähän, kukuinhan unettoman lapsen kanssa vielä aamuyhdeltä. Laskin koiran aamupissalle kahvin tippuessa ja mietin että tämä on viimeinen maanantaiaamu yhden koiran kanssa. Sytytin kynttilän ja istahdin sohvannurkkaan lukemaan ammattikirjallisuutta vartiksi. Yritän lukea jokainen aamu ainakin sen viisitoista minuuttia. Söin lasten kanssa aamiaiseksi Sikke Sumarin sämpylöitä, pakkasin niille lounaat ja pikaluin sähköposteja samalla kun huutelin muistutuksia hampaidenpesusta, tietokoneista ja muusta. Ajoin lapset kouluun vaikka yleensähän nuo pyöräilevät sen reilut kaksi kilometriä yhdessä. On ihan huikeeta että ne voi mennä itsenäisesti kouluun ja tulla koulusta, mutta tänä maanantaina aikataulut oli niin sekavia että oli helpointa toimia kuskina. Puin ylleni mustat legginsit ja harmaan hihattoman pellavamekon. Jalkaan Birke...