kaksi arkipäivää

    Maanantai

Heräsin herätyskelloon kuudelta, yleensä herään ennen kelloa, useimmiten kauan ennen kuutta, mutta tänään olisin voinut nukkua vielä vähän, kukuinhan unettoman lapsen kanssa vielä aamuyhdeltä. Laskin koiran aamupissalle kahvin tippuessa ja mietin että tämä on viimeinen maanantaiaamu yhden koiran kanssa. Sytytin kynttilän ja istahdin sohvannurkkaan lukemaan ammattikirjallisuutta vartiksi. Yritän lukea jokainen aamu ainakin sen viisitoista minuuttia.

Söin lasten kanssa aamiaiseksi Sikke Sumarin sämpylöitä, pakkasin niille lounaat ja pikaluin sähköposteja samalla kun huutelin muistutuksia hampaidenpesusta, tietokoneista ja muusta. Ajoin lapset kouluun vaikka yleensähän nuo pyöräilevät sen reilut kaksi kilometriä yhdessä. On ihan huikeeta että ne voi mennä itsenäisesti kouluun ja tulla koulusta, mutta tänä maanantaina aikataulut oli niin sekavia että oli helpointa toimia kuskina.

Puin ylleni mustat legginsit ja harmaan hihattoman pellavamekon. Jalkaan Birkenstokin sandaalit ja auto kohti saaristoa. Aaamuliikenteessä sadan kilometrin matkaan meni miltei puolitoista tuntia. Ensimmäinen näyttö oli katsottu hetkessä ja koska seuraavaan oli aikaa miltei tunti käytiin asiakkaan kanssa aamukahvilla ihanassa leipomossa. Omassa työssä ajokilometrejä tulee valtavasti, onhan tiimin toimintasäde puolisentoistasataa kilsaa. Fredden ajaessa puhuttiin työasioita samalla kun vaihtelevasti soitin työpuheluita, vastailin sähköposteihin ja neuloin olohuoneeseen villapeittoa.

Ennen kahta hain ensimmäisen lapsen koulusta lastenlääkäriin. Uusi lastenlääkäriasema on toisessa kaupungissa ja autossa oli mukavaa jutella koulusta, kavereista ja tanssista. Uuden lääkärin kanssa menikin sitten reilu tunti kun käytiin läpi kaikki syntymästä nykyhetkeen ja ratkottiin pojan päivittäistä päänsärkyä, siis ihan kirjaimellista päänsärkyä. Sillä aikaa Fredde haki seuraavan koulusta, kolmannen jäädessä kauden ekoihin maastojuoksutreeneihin.

Tiputin jannun kotiin hakeakseni maastojuoksijan koulusta ja ilokseni mies ilmoitti että siellä oli ihan tosi, tosi mahtavaa. Olin jännittänyt että jääkö harrastus ekoihin treeneihin, mutta ilmeisesti se eka mailin juoksu oli mennyt hyvin ja mies jatkaa seuraavissa treeneissä huomenna. Kotiovella vaihdoin lasta ja vein sen lastenlääkärissä käyneen balettitunnille. Parkkipaikalla sitaisin pojan pitkät hiukset ponnarille ja sain luvan ottaa muutaman kuvankin.

Kotimatkalla kävin kaupassa ostamassa niitä lastenlääkärin määräämiä monivitamiineja, elektrolyyttejä, banaaneja ja proteiinipatukoita. Samalla juttelin puhelimessa lasten kummitädin kanssa, heilläkin oli juuri tipautettu tanssija balettitunnille. Istuessani Tättähäärä soitti kysyäkseen mitä syödään, sen kun pitää valmistautua illan tanssitunteihin ja neuvoin aloittamaan pastakastikkeen valmistamisen. Poikkeuksellisesti viikon ekana tanssi-iltana tarjoillaan päivällistä kahdesti, ensin pastaa ja jauhelihakastiketta, toisella kierroksella tarjoiltiin paahtopaistia, valkosipuliperunoita ja paahdettuja ruusukaaleja. Olin ajatellut leipoa kesäkurpitsakakun aamiaiselle, mutta rehellisesti sanottuna en kertakaikkiaan jaksanut.

Maanantaisin meillä tanssitaan, Ollipolli viidestä seitsemään ja Tättis seiskasta ysiin. Vielä kertaalleen hyppäsin autoon ajaakseni Tättiksen tanssiin ja noukkiakseni Ollipollin kyytiin. Freddelle jäi illan viimeinen harrastuskeikka, hakea Tättis yhdeksältä kotiin. Itse parkkeerasin sohvaan koira kainalossa katsomaan Greyn Anatomian jaksoa ja ennen kymmentä olin jo tiiviisti peiton alla yhdessä kainalossa Martta ja toisessa maastojuoksija.

Ajokilometrejä: 285

 

Tiistai

Heräsin varttia yli viisi. Aamun pimeydessä hipsin alakertaan Martan ja Maeven kanssa, käynnistin kahvinkeittimen, kävelin pihalle kuuntelemaan pöllön huhuilua kainalossani kissa. Kahvin tippuessa pakkailin lasten koulueväitä sillä vaikka kouluruoka on tänäkin kouluvuonna ilmaista, ei kouluruoka kelpaa kolmikolle.

Päivän eka palaveri alkaa varttia vaille kuusi meditaatiolla. Päivän puhuja on yrityksen central alueen presidentti, kahden pojan äiti. Kuulemme perheen ja työn yhdistämisestä, firman tulevaisuudennäkymistä, uusimmista teknologiauudistuksista ja paljosta muusta. Palaverin puolivälissä nousen lykkäämään aamusämpylät uuniin. Syön lasten kanssa palaverin päätyttyä seitsemältä, lukien samalla sähköposteja, hyppään suihkuun ja puen päälleni uuden mekon. Samalla neuvon Tättikselle uuden meikkivoiteen käyttöä, selvitän takkuja lasten hiuksissa ja etsin yhden kadonneen retentiokojeen.

Lähdemme kaikki yhdessä; lapset, aikuiset ja Martta. Aamun säädön takia olemme sen ratkaisevat neljä minuuttia myöhässä ja joudumme jonottamaan koululle. Tänäänkään pyöräily ei onnistunut kun maastojuoksija olisi kuitenkin pitänyt ajaa kouluun. Koululta tähtäämme Fredden ja Martan kanssa toimistolle myyntitiimin palaveriin. Tarjolla on aamiaista vaikka harva rohkenee syömään. Itsekin tyydyn siemailemaan kahvia maskin raosta. Juttelen tuttujen kanssa, vaihdamme kuulumisia ja useampi käy kommentoimassa pöydän alla nukkuvaa Marttaa - rauhallisuuden perikuvaa.

Palaverin päätyttyä ajamme asiakkaan kohteeseen Seattlen länsipuolelle. Martta käy pikaisesti uimassa viereisellä rannalla ja me Fredden kanssa mietitään miten kaunista täällä onkaan. Kohde näyttää tosi hyvältä ja kun aikataulu on saatu selviteltyä on aika tilata somistaja ja valokuvaaja, kukapa ei haluaisia asua hiekkarannalla merinäköalan kanssa. Mietimme miten paljon vähemmän liikennettä on edelleen huolimatta siitä että juutumme ruuhkaan kahdesti paluumatkalla.

Lounasta syömme asiakkaan kanssa yhdessä lempiravintoloistamme. Tilaan lounaaksi kvinoakulhon vihanneksilla ja falafelilla. Jokainen valitsee juomaksi sen saman lasillisen roseeviiniä. Puhumme asiakkaan nykyisen kodin myymisestä ja uuden kodin etsinnästä, haussa on paremmin lapsiperheelle sopiva kohde hyvien koulujen ja työpaikkojen läheisyydestä.  Kirjoitan muistiinpanoja ja lupaan laittaa iltapäivällä lisää tietoa rahoitusvaihtoehdoista, myyntisuunnitelman ja erilaisia vaihtoehtoja.

Kotimatkalla poimimme kyytiin kaksi kolmesta koululaisesta. Kolmas jää vielä niihin maastojuoksuharkkoihin ja tulee kotiin vasta ennen viittä. Kotona kaksikko purkaa reppunsa, ryhtyy tekemään läksyjään ja me Fredden kanssa tehdään töitä. Niin sanotut paperityöt on jääneet tekemättä jo kahdelta aamulta. Ostajan välittäjä soittaa ja pyytää asiakkaalleen jatkoaikaa kaupan päättämiseen, tiesin jo kauppaa tehtäessä että tarjottu aikataulu oli ostajalle liian tiukka ja varoittelin että todennäköisesti näin tulisi käymään. Myyjä vastaa tekstiviestiin että kuulostaa ihan hyvältä ja pyydän ostajan välittäjää lähettämään meille sopimusliitteen joka muokkaa kaupantekopäivää.

Puoli viideltä olen taas koululla hakemassa maastojuoksijaa. Ripottelee vettä. Odotellessani kuuntelen äänikirjana sitä samaa opusta mitä luin edellisenä aamuna sohvannurkassa. Juoksijalla on edelleen ollut kivaa.

Nukahdan sohvalle päiväunille ja herään sopivasti hetkeä ennen vanhempainiltaa. Vanhempainilta on edelleen virtuaalinen, mutta toisin kuin edellisenä kouluvuotena se on livelähetys ja opettajien kanssa voi jopa jutella. Alkuun rehtorit puhuvat koulusta ja kouluvuodesta yleisellä tasolla, sen jälkeen vanhemmat siirtyvät opettajien juttutuokioihin. Ongelma on se että meillä on kolmella lapsella kuusitoista opettajaa ja niitä juttutuokioita on kuusi. Jokainen lapsista on saanut valita ne heille kaksi tärkeintä. Aloitan Kentsun matematiikanopettajan ja erityisopen yhteistilaisuudesta, sieltä Ollipollin köksänopen juttutuokioon, sitten Tättiksen lukiomatematiikan kurssille. Neljänneksi Kentsun englannin- ja yhteiskuntaopinopettaja, viidenneksi Ollipollin vastaava. Kuudes jakso olisi pitänyt olla Tättiksen espanjanope, mutta teknisten ongelmien takia siirryn eteenpäin Kentsun tiedeaineidenopettajan tilaisuuteen. Myöhemmin illalla katson espanjanopettajan lähettämän videon.  

Vanhempainillan jälkeen laitan ruuaksi pastaa ja pestoa, sivulla ne paahtopaistin jämät. Omakasvattamasta basilikasta tehty pesto on taivaallista ja ruokapöydässä meillä on ihan järjettömän hauskaa kun keskustellaan lasten kanssa vanhempainillan annista. Kello on taas kerran jo yhdeksän illalla. Nukahdan ennen kymmentä Martta kainalossa herätäkseni keskiviikkona kuuden pintaan uuteen aamuun.

Ajokilometrejä: 180