mitä meillä tapahtui marraskuussa?

Jouduin oikein katsomaan mistä olen viimeksi ja sitä ennen kirjoittanut. Marraskuu meni ohitse pendolinon tahtiin, eikä joulukuu ole ainakaan toistaiseksi osoittautunut juurikaan armollisemmaksi. On tiistai, alkuilta ja työpäivä on alkanut aikaeron takia jo aamuviideltä sillä asiakas oli tällä kertaa kolme aikavyöhykettä edellä ja sopimus piti saada eteenpäin. Toimistossa Fredde naputtelee omalla koneellaan sähköpostia ja vieressä käy kaksi koiraa kilpailua mun unisukasta, kuin sidostesukkamainoksessa konsanaan.

 

Mitä meillä sitten tapahtui marraskuussa?

 

Alkukuusta kirjoitin Kentsun kouluhaasteista. Sain sovittua palaverin koulun kanssa ja kuun puolivälissä istuimme reksin kanslian neukkarissa jannun, reksin, erityisopen, matikanopen ja englanninopen kanssa. Jaettiin vastuita, päivitettiin erityisopetussuunnitelmaa, keskusteltiin haasteista ja sovittiin seuraava palaveri joulukuun puoliväliin. Ongelmat on niitä samoja kuin aina ennenkin, pitäisi malttaa hidastaa, tarkistaa työn laatu ja pyytää apua. Opettajat sitoutuivat auttamaan kaikissa mainituissa. Ekassa matikankokeessa palaverin jälkeen tuli arvosanaksi nelosen sijaan seiska. Mun homma on tarkistaa että ne läksyt on ihan oikeasti tehty. Ulkoistin homman Tättikselle, siitä tulis loistava vanginvartija.

 

Käväisin ekalla työmatkalla sitten vuoden 2001. Lensin konferenssiin Austiniin, Teksasiin puolipelokkaissa tunnelmissa ja nautin täysin siemauksin neljästä päivästä koulutuksissa, tavaten niitä tyyppejä joiden kanssa olen istunut videokonferenssissa puolitoistavuotta ja eläen hotellielämää hotellissa johon meidän lapsukaisilla ei ole mitään asiaa ennen aikuistumistaan. Retki oli rankka, ei siksi että siellä vedettäisiin viinaa kellonympäri kuten aiemmilla konferenssimatkoillani, vaan koska päivät alkoivat aamuseitsemältä paikallista aikaa (aamuviideltä Seattlen aikaa) ja päättyivät joskus iltaysiltä. Nuoremmat toki bilettivät, mutta me vanhukset rämmittiin nukkumaan ihaillen kaupungin valoja hotellihuoneenikkunasta. Keskiviikkoiltana luovutin ja nukahdin luksusillalliseni (ranskalaisia perunoita huonepalvelusta) jälkeen joskus iltaseiskalta.

Mun matkustellessa tehtiin kotona keittiöremonttia. No tehtiin sitä sen jälkeen kun tulin kotiinkin, joten olen siitä osani saanut. Jos kaikki menee putkeen saadaan talouteen huomenna veden ja tiskikoneen lisäksi myös toimiva liesitaso, uuni ja mikro. Tiedettiinhän me että keittiöremontti on aina haastava ja siksi tätä on puuhattukin pieteetillä. Ensimmäistä suunnitelmaa ja tarjousta lähdettiin hakemaan maaliskuussa. Päätökset ja tilaukset tehtiin elokuun alkupuoliskolla ja samalla vaihdettiin kvartsitaso puutasoon, kun kvartsia olisi pitänyt odotella puolisen vuotta - ainakin. Italialaiset hienot koneet vaihtuivat samasta syystä siihen mitä oli saatavilla ja monessa muussakin tyydyttiin kompromissiin koska ykkösvaihtaria ei nyt vaan ollut mahdollista ssada tässä maailmantilanteessa. Viimeiset kaapinovet haalittiin Kolumbiasta.

 

Keittiögaten takia kiitospäivä siirrettiin ystäville ja olihan se ikimuistoisen ihanaa emännöidä toisen kotona vieraille joita isäntäväki ei ollut koskaan ennen tavannut. Neljä koiraa, seitsemän lasta ja kuusi aikuista. Onneksi viiden eekkerin piikkipaatsamafarmilla on tilaa juosta ja peuhata.

 

Ollipollin päänsäryt ovat varjostaneet syksyä. Olemme laukanneet lastenlääkärillä, neurologilla, psykiatrilla, lastenlääkärillä, neurologilla, lastenlääkärillä. Siinä sivussa kouluterveydenhoitaja on soitellut ja oppilaanohjaajan kanssa ollaan yritetty säätää koulumaailmaa lapselle, tai siis lapsen päälle sopivaksi. Lopulta olimme lastensairaalan päänsärkyklinikalla. Vähän mua nauratti - mustaakin mustempaa huumoria - kun kysyin että pitäiskö tuon lapsen päätä kuvantaa ja lääkäri vastasi että jos se olis jotakin jota kuvissa metsästellään se olis jo kuollut. No, ei kuvata. Hengissä on. Perheessä melko huima migreenihistoria kun lapsipoloinen on perinyt migreenit sekä isän että äidin puolelta. Tapaamisen jälkeen kärräsin kouluun kolmisivuisen päänsärkysuunnitelman, kassillisen lääkkeitä ja kopallisen tölkkikahvia. Uutta migreenin pelastussuunnitelmaa - en tiedä mikä se on suomeksi, mutta täällä ”escape plan” - päästiin kokeilemaan heti lääkärin jälkeen ja triptaanin, kofeiinin, kahden kipulääkkeen ja pahoinvointilääkkeen yhdistelmä tuntuu purevan aika hyvin. Tapaamisesta on viikko, lääkekoktailia on kokeiltu kahdesti. Joululomalla kokeillaan sitten estolääkityksen säätämistä niin että päänsärkyjä saataisiin harvennettua.

 

Sivussa on myyty taloja, tavattu ystäviä ja asiakkaita, testattu pikatestillä koronaa ennen ja jälkeen matkustamisen, joka toisen aivastuksen jälkeen, koulutettu ja kasvatettu keskenkasvuista koiraa, ostettu joululahjoja, ajettu ympäri osavaltiota ja hoidettu vapaaehtoisroolia vanhempainyhdistyksen koulupiiritason hallituksessa. Torstaina pitäis kouluttaa vanhempainyhdistyksen johtoa koulutason yhdistyksen hallinnoinnissa. Hengästyn itsekin, enkä enää ihmettele miksi en ole ehtinyt kirjoittamaan. Tänään ei kenelläkään ole tanssituntia, viimeinen palaveri päättyi tunti siten ja Fredde on hellapoliisina. Huomenna aloitellaan taas aamuviideltä. Onni on viisihenkinen perhe jonka jokainen jäsen on saanut vähintään sen kaksi koronarokotetta. Juhlimme tilannetta koronapassien voimalla lähiravintolassa.