Siirry pääsisältöön

kohti uusia seikkailuita


Vuosi lähestyy loppuaan ja katse kääntyy väkisinkin kohti seuraavaa vuotta. Vanhempana vuosi kulkee lasten mukana akateemisen kalenterin mukaan alkaen syyskuun alussa, päättyen lukuvuoden loppuun kesäkuun puolivälin jälkeen. Yrittäjänä vuosi alkaa tammikuusta ja päättyy joulukuun loppuun. Kolmas vuosi kulkee heinäkuun lopusta, heinäkuun loppuun. Elämä Compassilla kun on ihan oma maailmansa ja elämää mitataan myös vuosina mukana tässä kiinteistövälityksen omalaatuisessa tulokkaassa. Usein kysytty kysymys on: “When did you join?” Vuoden viimeisinä päivinä katselen kalenterin tyhjiä lehtiä luvaten itselleni pysähtyä meditoimaan, tavata ystäviä, hoitaa itseäni ja nauttia elämästä.

 


Jos vuosi 2020 oli omituinen, oli sen seuraaja varmasti vähintäänkin omalaatuinen eikä uutta tulokasta 2022 taida monikaan enää lähestyä ajatuksella että palattaisiin siihen mitä silloin joskus oli. Eletään uudenlaista normaalia maailmassa jonka mukana on tullut myös ihan valtavasti hyvää. Vaikka ajettuja kilometrejä on tullut mittariin tänäkin vuonna 51.000km, on elämä hidastunut monella tapaa. Toimistotöitä ei enää kukaan tee toimistolla vaan villasukat jalassa kotitoimistolla. Vanhempana ehdin olemaan enemmän läsnä huolimatta ajoittaisesta rutinasta siitä että olen aina töissä. Maskien myötä perheen sairastelut ovat vähentyneet radikaalisti ja edellisen kerran lapset olivat kipeinä kesäkuussa sairastuen kesäflunssaan sillä siunaaman hetkellä kun maskit heitettiin muutamaksi viikoksi narikkaan kuvernöörin luvalla. Kun ne heinäkuussa palautettiin takaisin käyttöön uudella maskimandaatilla loppui myös sairastaminen. Olen kasvattanut omaa verkostoani maanlaajuiseksi kiitos Covidin ja Zoomin. Lapset ovat löytäneet uusia ystäviä luoneet omanlaisensa sosiaalisen verkoston pelien ja pelaamisen kautta. Maailma on kutistunut entisestään.

 


Itse pohdin joulun alla miten olemme sopeutuneet ja monet asiat joista vielä pari vuotta sitten jaksettiin kiukutella ovat nyt arkisia ainakin täällä omassa pienessä kuplassa. Amazonin saman päivän toimitus ei välttämättä tapahdu enää samana päivänä, on iloinen yllätys kun se sitten joskus saapuu. Ikeasta ei ole saanut lihapullia enää naismuistiin ja keittiön kvartsitasokin vaihtui yhdessä henkäyksessä tammiseksi kun tyyppi hymyillen ilmoitti että sitä valkoista kvartsia saa sitten odotella reilut puol ivuotta. Jonnekin tästä maailmasta kun katosivat rekkakuskit ja rahtarit. Kadonneiden ammattikuntiin kuuluvat myös sairaanhoitajat, hammashygienistit, opettajat, kaupanmyyjät ja ravintolatyöntekijät. Jokaisen puulaakin ovella roikkuu lappu jossa yritetään epätoivoisesti palkata näitä kyseisiin ammattikuntiin kuuluvia. Seattlen koulupiirissä tilanne on välillä ollut niin surkea että koulut on jouduttu sulkemaan opettajapulan vuoksi. Meillä on toistaiseksi selvitty sillä että opettajat sijaistavat toisiaan, rehtori on palannut opettamaan ja onpa koulupiirin johtokin ollut mukana opettamassa.

 


Vuonna 2021 valmistuin kiinteistövälitystoimiston johtajaksi ja sain uuden lisenssin. Perheemme kasvoi yhdellä koiralla, teimme keittiöremontin jonka suunnitteluvaiheeseen meni kahdeksan kuukautta, toteutukseen puolitoista. Fredde lopetti työnsä mainostoimistossa, siirtyi minun tiimiini ja tekee sivuhommana keikkaa meidän ystävän konsulttitoimistossa. Tättis ja Ollipolli tanssivat, Kentsu juoksee. Perheemme sai yhteensä 26 rokotetta jos eläinten rokotuksia ei lasketa mukaan. Minä täytin 50. Matkustin yksin ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen käydessäni työmatkalla Teksasissa.

 


Työsaralla lähden kohti tulevaa hymyillen ja luottamuksella, seassa sellaista lievää hämmennystä josta olisi ehkä aika jo vähitellen päästä ylitsekin. En ole tehnyt tätä työtä kymmeniä vuosia, mutta kannukset on tullut ansaittua jo useampaan otteeseen. Muutamaa päivää ennen joulua kuulen kuuluvani siihen ryhmään oman kotitoimistoni välittäjiä joiden vuosittainen kasvu on ollut korkein. Toimistossa, siis toimistossa, ei yrityksessä, joka on jo koko osavaltion suurin, puhuttiin sitten dollareista tai ihan puhtaasti kappaleista. Se tuntuu aika huikealta ja tästä on tosiaan ihan loistavaa jatkaa uuteen vuoteen. Kun viisi vuotta takaperin aloitin työn kiinteistövälittäjänä oli ensimmäisen vuoden tavoite myydä yksi koti ja olla se yksi kymmenestä joka ei heitä hanskoja tiskiin. Tulevan vuoden tavoite on palkata ainakin yksi uusi välittäjä tiimiin, mieluiten kaksi. Tällä hetkellä meidän tiimissä on neljä ihmistä, kaksi välittäjää ja kaksi tukifunktioista vastaavaa ihmistä. Henkilökohtainen tavoite on keskittyä omaan kasvuun ja sen eka avain on 10x10x10 uravalmennusohjelma johon pääsin mukaan.

 


Joululoma on meillä käytetty lomailuun. Mulla on vähän sellainen kutina että seuraava mahdollisuus minkäänlaiseen hengähdystaukoon saattaa tulla vasta vuoden päästä joten nyt on lepuutettu täydellä teholla. Myös lapset ovat käyttäneet lomansa lepoon, löhöilyyn, pelaamiseen ja yöpaidassa lonnimiseen. Tervetuloa vuosi 2022.



Kommentit

  1. Sopivasti, vuoden viimeisenä päivänä sain luettua blogisi lopulta tähän pisteeseen. Iso kiitos siitä että olet jaksanut kirjata ajatuksiasi ja kuvata arkeanne. Se on ollut mielenkiintoista ja avartanut omia ajatuksiani. Ennen kaikkea se on auttanut ymmärtämään mahdollisen autismin kirjon lapsemme käytöstä ja myös sitä mitä on elää tällaisen tyypin veljenä ja mitä se vaatii perheeltä.

    Olo on vähän haikea, aivan kuin hyvä kirja olisi loppunut. Toivottavasti saan kuitenkin lukea ajatuksiasi jatkossakin. Hyvää Uutta Vuotta!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän