ekaa kertaa Suomessa

Menettehän te kesällä Suomeen? Koska Tättiksellä on ripari? No ei mennä, ja ei oo. Jälkimmäinen kysymys on uusi ja uskon että se on tullut paikalle juuri nyt kun voin vastata ekaan kysymykseen, että en mee mutta Tättis ja Fredde menee. Osapisteet siitä, että edes joku menee tai tulee, pitkät miinukset siitä, ettei lapsi ole menossa rippileirille, ei suomalaiselle sen enempää kuin kansainvälisellekään. Juu, emme ole harkinneet protuleiriäkään, tässä kun ei ole kysymys Jeesuksesta. 

Mutta juuri nyt, tätä kirjoittaessani pääsen jakamaan ajatuksia siitä miltä Suomi, suomalaiset ja elokuinen pääkaupunkiseutu näyttävät Yhdysvalloissa syntyneen ja kasvaneen teinin silmissä. Tilanne on herkullinen, sillä on liki ainutkertaista, ettei suomalaissyntyisten vanhempien lapsi ole käynyt Suomessa kuin kerran, vuosikkaana. Hänelle Suomi on se vanhempien tarinoiden, sunnuntaisten FaceTime-puheluiden ja joulupakettien maa. Se mystinen paikka missä on kylmää ja pimeää, kesällä aurinko paistaa vuorokauden ympäri, ja suklaa on maailman parasta. Maa missä jokaisessa kodissa on sauna – lapsiparka on ollut saunassa tasan kerran – ja keväisin juhlitaan hassu valkoinen hattu päässä. Maa missä syödään pullaa, pannukakkua ja salmiakkia. Niin, ja laskiaispullia ja Runebergin torttuja. Syödään siellä kaikenlaisia kauheuksiakin, verilettuja, silliä ja tillilihaa.

Sinivalkoisin siivin Suomeen

On ollut mahtavaa seurata tätä matkaa aitiopaikalta. Freddehän on siellä kuiskaajan paikalla, mutta minä saan puhelimitse ne tuoreimmat kommentit, näkemyksen siitä minkälaista on olla suomalainen, amerikkalaisen teinin silmin. Perusasetelma toki ehkä poikkeaa, jonkin verran siitä keskimäärisestä kesälomamatkasta Suomeen kun maaseuduimmaksi jää käynti Porvoossa eikä listalla ole yhden yhtäkään kesämökkiä. Toisaalta me olemme molemmat syntyneet ja kasvaneet Helsingin keskustassa.

 

• Lento: Seattle-Dallas-Helsinki-Seattle
• Paikka: Helsinki
• Majoitus: Hotelli Radisson Seaside, monestakin syystä tämä on kaikille helpoin ja paras ratkaisu.
• Kulkuneuvo: Sedän Tesla, ja muutama muu maahantuojalta lainaan saatu auto.

Ensivaikutelma

Helsinki ja pääkaupunkiseutu kokonaisuudessaan on tosi pieni. Me puhuttiin tästä etukäteen, onhan Helsinki niemi, mutta niin on Seattlen kaupunkikin kapealla kannaksella. Realiteetti on kuitenkin se, että meillä mitataan matkaa ajassa kilometrien sijaan ja kaikki mikä on ihan vieressä, on alle 30-minuutin ajomatkan päässä. Ruoholahdenrannasta ehtii 30-minuutissa aika pitkälle, jopa jalan. Pääkaupunkiseutu on siis yhdysvaltalaisnuoren silmissä helposti lähestyttävä. Muutamassa päivässä hän on ottanut haltuun alueen kartan.

Tättis ja Fredde kävi meidän vanhassa koulussa. Tättis on edelleen, melkein viikkoa myöhemmin totaalisen järkyttynyt siitä että vaikka koulun etuovi oli lukittu, heidät päästettiin sisään ja koulussa sai tepastella ihan vapaasti. 

Kaikkialla on sähköskoottereita, sähköpyöriä ja Tesloja. Viimeinen on aika paljon sanottu nuorelta, jonka kotikulmilla 8,5% talouksista on Tesla, ja miltei 15% talouksista ainakin yksi sähköauto.

Noin muuten Suomi tuntuu nuoren matkustajan mielestä yllättävän amerikkalaiselta.

Veneilemässä matkalaiset on käyneet useampaan kertaan. 

Sää

Tämä viikko on ollut Suomessa aika täydellinen. Elokuinen auringonpaiste maustettuna parilla sumuisella aamulla. Elohopea on huidellut 25C:n paremmalla puolella ja Pariisin tasolla kasvanut amerikkalaislapsemme on palellut. Hänen mukaansa sää on ollut ihan hyvä, vähän kylmä, mutta ihan jees. Meillä täällä kotosalla on ollut tavallista viileämpää ja lämpömittari on pysytellyt alle 30C:n. Sisällä tosin puhaltelee ilmastointi toisin kuin keskimääräisessä suomalaiskodissa. Järvivesi oli kuulemma jäätävää, heidän käydessä uimassa eikä meriveteen tohtinut mennä kuin vähän kahlailemaan.

Ruoka

Tättiksen mielestä ruoka on ollut ihan tosi hyvää, tosin ravintola-annokset ovat olleet valtavia verrattuna siihen mihin hän on tottunut täällä Yhdysvaltain luoteisrannikolla. Erikoisuudet on jätetty tuleviin kertoihin sillä maksapihvit ja muut herkut taidettiin tällä kertaa jättää ruokalistalle. Kaikessa on kuulemma kastiketta, ihan liikaa kastiketta, ihan sama mitä syö. Luoteisrannikko on täällä Yhdysvalloissa tunnettu lähiruuasta ja ruuan yksinkertaisuudesta, siitä että raaka-aineet puhuvat puolestaan. Täällä hampurilainen on pihvi, juusto, salaatti, tomaatti, sipuli, ketsuppi, sinappi ja majoneesi. Tättiksen mielestä Hesburger oli ehkä kauheinta mitä hän on koskaan syönyt; ”Ihan liikaa sitä majoneesia” Olihan se kai kuitenkin ihan hyvä koklata sitä kurkkumajoneesia. Ei tartte kuulemma ostaa mukaan.

Pulla on hyvää ja sitä on kaikkialla. Voittajaksi on selvinnyt Korkeavuorenkadun Succèsin korvapuusti. Samoin muut leivonnaiset. Ihan huikeeta, että irtokarkkeja voi ostaa ruokakaupasta. Kotona irtokarkkeja saa lähinnä erikoisliikkeistä tai Ikeasta. Muutenkin, Helsingissä ruokakauppoja on jokaisessa korttelissa ja niistä saa kaikkea ihanaa. Kaikki rakastaa jäätelöä ja jäätelökioskin yksi pallo vastaa seattlelaista neljää tai viittä palloa. Suomalainen hotelliaamiainen on ollut huikea kokemus muovikelmuun pakattujen muffinssien ja äitelien jogurttien jälkeen. Amerikkalainen verrokki kun on melkoisen surkea.

Ostokset

Koska matkatavarat jäivät muutamaksi päiväksi Dallasiin on kaksikko käynyt ostoksilla. Ostoskeskuksia on Tättiksen mielestä pääkaupunkiseudulla ehkä noin miljoona. On Selloa, Omppua, Triplaa, Forumia ja monta, monta muuta. Ostoksia on tehty ainakin Marimekon ja Makian myymälöissä, voisin kuvitella että suomalainen nuoriso ostaa vaatteensa ehkä jostakin muualta. House brand on myös ollut suosikki ja tytölle tuttu TikTokista. Vaateostoksiin liittyen Tättis sanoi, että kaikki on koko ajan tosi laitettuja ja hienosti pukeutuneita. Kotosalla oletettaisiin samalla tavalla pukeutuneelta että hän on menossa juhliin. No, täällä Yhdysvaltain luoteisrannikolla harvemmin pukeudutaan yhtään mihinkään. Teenhän minäkin töitä mustissa legginseissä, tennareissa ja mustassa hupparissa – AINA. 

Hauska huomio oli se mikä me itse tehtiin muutama vuosikymmen takaperin kääntäen, se että jokaisessa ostoskeskuksessa on ainakin yksi ruokakauppa. Meillä täällä kokeiltiin ruokakauppaa ostoskeskuksessa muutama vuosi sitten ja se kokeilu kaatui omaan mahdottomuuteensa puolessa vuodessa. Amerikassa – no ainakaan länsirannikolla – kun kukaan ei halua ostaa designervaatteita ja ruokaa samalla retkellä. Ruuan ostamisen kulttuuri on siis yllättäen aika erilainen. 

Loppukaneetti

Matka on ollut sangen onnistunut ja Tättis lähtee mielellään Suomeen uudelleenkin. Serkkuja ja isovanhempia on ollut ihanaa tavata, samoin meidän vanhoja ystäviä. Toivottavasti tämä viikon matka poikii myös vastavierailuja tänne meille Seattleen! Vähän pelokkaana kysyin lapselta puhelimessa, että onko hän ajatellut muuttavansa jossakin vaiheessa Suomeen opiskelemaan tai asumaan. Siihen vastaus oli kohtuullisen ponteva: ”No, en tosiaan.” Hyvä niin. Hienoa että hän on nyt saanut nähdä ja kokea sen ympäristön missä me Fredden kanssa aikanaan kasvettiin.