tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla.

On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia.

Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun ehdin tekemään mitään, mulla on jo kuusi puhelua jonossa.”

Ai miksi mä jaarittelen mun työpäivästä... No siksi kun...

Marraskuussa Kylie sanoi että se näkis mut mieluusti toisessa positiossa. Tammikuun lopulla selvisi että se toinen positio tulee hakuun meidän klinikalla. Helmikuu taisteltiin henkilöstöosaston kanssa, koska meillä on sääntö. Sen säännön mukaan jokaisen työntekijän pitää olla positiossaan vähintään 12 kuukautta ennen siirtymistä toiseen työhön. Lopulta sain luvan hakea sitä toista positiota.

Työtä haki, no hakihan sitä, mutta haastatteluun pääsi kolme; minä, se toinen hakija meidän klinikalta ja yksi ulkopuolinen hakija. Sillä ulkopuolisella hakijalla oli tarvittava työkokemus. Haastattelijoita oli neljä. Lääkäri, klinikan ylilääkäri, Kylie ja klinikkakoordinaattori. Loppupelissä päätös oli lääkäreitten käsissä koska...

Tässä positiossa tehdään töitä lääkäreiden ja vakuutusyhtiöiden välimaastossa, ja tämän työn-jakkaran-position-duunin haltijan tehtävä on perustella vakuutusyhtiöille miksi tarvitaan kyseinen; leikkaus-toimenpide-lääkitys-kuvantaminen. Ja kun vakuutusyhtiö ilmoittaa ette ne maksa pitää tän tyypin miettiä miten valitetaan niin että ne lopulta hyväksyy sen kokeellisen toimenpiteen tai lääkkeen tai kuvantamisen.

Tänään sain kuulla että ylilääkäri ja se toinen haastattele lääkäri oli sitä mieltä että mä olen paras kandidaatti, ja ne valitsi mut. Ne valitsi mut koska ne uskoo että vaikka mun kliininen kokemus ei yllä samalle tasolle kuin muitten hakemusten, on mun työmoraali, halu oppia ja kyky sitoutua toisella tasolla kuin muilla hakijoilla. Frantz kysyi multa suoraan et mitä mä teen kun se karjuu mulle naama punaisena että; ”You F*in piece of sh**...!@#$@@@!!!!!! Että pysynkö mä silloinkin rintamalinjassa ja vastaan että kyllä tää Frantz hoituu... – vastasin et joo. Mä olen suomalainen, en mä sua pelkää... anna tulla vaan.

Niin että... tänään syödään kakkua ja juodaan shampanjaa. Nikkeä auki ja suklaakakkua pöytään... Tänään juhlitaan! Sain roiman ylennyksen. Rinta rottingille.

Jatkossa en vastaa puheluun ja soittele muille. Jatkossa väistelen tohtoreitten heittelemiä mööpeleitä, ja puolustaudun tappouhkauksia vastaan, ja yritän kovasti keksiä miten vakuutusyhtiö saadaan maksamaan lääke-leikkaus-toimenpide-kuvantaminen.

Kippis. Kaksi päivää vajaat 5 kk.