Siirry pääsisältöön

mitä maksaa


Jokunen viikko takaperin kollega Boca Ratonista, Floridasta kävi pyörähtämässä täällä maan luoteisnurkassa. Istuessamme aamiaisella, hän kysyi vähän järkyttyneenä, tankattuaan vuokra-auton, että miten kenelläkään on täällä varaa ajaa autolla. Naurahdin ja vastasin että ei meillä olekaan rahaa bensaan ja siksi kaikki ajaa Teslalla. Vitsiksi tarkoitetussa heitossa oli mukana myös totuuden siemen, sillä meidän piirikunnassa elokuussa rekisteröidyistä autoista neljännes oli sähköisiä tai hybridejä, ja yli 6% talouksista suunnittelee tutkimuksen mukaan hankkivansa joko sähköauton tai ladattavan hybridin tulevan 12 kuukauden aikana. Omasta autotallista löytyy niin Tesla kuin ladattava hybridikin. Autotallista löytyy latausasema ja vaikka lataussähkö toki maksaakin on kulu murto-osa siitä mitä bensapumpulla käyminen maksaisi meidän ajokilometreillä. 


Vieraita sieltä ja täältä

Mutta ennen kuin puhutaan enemmän bensan tai kahvin hinnasta ja siitä kuuluisasta Big Mac indeksistä, puhutaan hetki siitä miltä paikallinen tulotaso näyttää. Tosiasia kun on että vaikka hintavertailut ovat mielenkiintoisia ja hauskoja, ei niillä ole juurikaan merkitystä, jos ei myös keskustella ostovoimasta. Omasta mielestä meillä on täällä sika kallista, mutta johtuuko se siitä, että täällä on alueen tulotasoon nähden kallista vai jostakin muusta. 

Tarkastellaan ensin minimipalkkaa. Minimipalkka, on vähimmäistuntipalkka joka on maksettava useimmasta työstä. Poikkeuksia tällä listalla ovat esimerkiksi ravintolatyöntekijät ja harjoittelijat. 

Tältä näyttää minimipalkka:

  • Washington $15.74/tunti
  • Seattle: $18.69/tunti
  • USA $7.25/tunti

Minimipalkkaa katsoessa voidaan nopeasti todeta että Seattlen alueella minimituntiansio on yli 2,5 kertainen Yhdysvaltain liittovaltion minimipalkkaan nähden. 

Jos taas katsotaan mediaanituloa Yhdysvalloissa keskimäärin versus meidän osavaltio tai piirikunta, ovat lukemat seuraavat:

Vuonna 2022: 

  • Yhdysvalloissa talouden mediaanitulo oli $74,580 
  • Washingtonin osavaltiossa lukema oli $ 91,306
  • King Countyn piirikunnassa se oli $116,225
  • Redmondin kaupungissa $147,006
  • Ja meidän talousalueella $167,609

Kun katsotaan hintoja, on siis hyvä muistaa, että Yhdysvaltain tasolla, meidän lähikaupassa asioivien ihmisten mediaanitulo on yli kaksinkertainen Yhdysvaltain mediaanituloon nähden. 

Miten se raha sitten jakaantuu? Miten paljon tienaa vuodessa alin viidennes? Entä ylin viidennes? Entä sitten se vaurain 5%, kun puhutaan Redmondin kaupungin alueesta.

  • Alin viidennes $35,703
  • Toinen viidennes $94,820
  • Kolmas viidennes   $153,438
  • Neljäs viidennes $232,621
  • Ylin viidennes $534,154
  • Ylin 5% $875,882

Miten itse sijoittuisit tällä listalla? Ei tarvitse kertoa, mutta ehkä tämä selittää paremmin sen miksi hintataso näyttää siltä miltä se näyttää. On myös hyvä muistaa että meillä maksetaan vain liittovaltion tuloveroa. Useimmissa osavaltioissa maksetaan liitovaltion tuloveron lisäksi osavaltion tuloveroa. 


Mutta mitä se bensa sitten maksaa? Entä kahvikupillinen Starbucksissa? BigMac? Koiranruoka? Katsotaan. Useimmat asiat voi ostaa joko halvalla, halvemmalla, kalliilla tai sikakalliilla. Rahaa on helppoa säästä ostamalla isoja pakkauksia, jäsenyyksillä ja hyödyntämällä tarjouksia. Ihan yhtä helppoa on käväistä kalliissa lähikaupassa, kalliilla lähibensiksellä tai tarttumalla siihen ekaan purkkiin mikä hyllystä löytyy.

Aloitetaan bensa-asemasta. Täällä meidän mäellä on tasan yksi bensis ja sen lempinimi on kuvaavasti Ryöstö-Chevron. Ryöstö-Chevron hyödyntää monopoliasemaansa häikäilemättä ja meidän perheessä siellä käydään vain äärimmäisessä hädässä. Sen sijaan me tankataan, silloin kun tankataan – aika harvoin – Costcon bensa-asemalla. Loppupeleissä sekin on sijainniltaan kätevä. Costco vaatii kuitenkin jäsenyyden ja ilman jäsenyyttä ei bensikselle ole asiaa. Ylivoimaisesti edullisinta on kuitenkin sähköauton ”tankkaaminen”. Meidän Teslan lataaminen maksaa $6.96 ja sillä rahalla saa reilut 400 kilometriä. 

Costcon pirkkabensaa menee mun Jeeppiin hintaan $1.347/litra


Roisto-Chevron velottaisi samasta tavarasta $1.558/litra

Starbucksissa Redmondin alueella mun vakkari – Flat White – maksaa $5.25, siihen lisätään verot ja tippi, koska tippiä täällä maksetaan myös Starbucksissa. Verot taas riippuu siitä ostanko kahvini meidän kotiostarilta vai Redmondin kaupungista. Meillä verokanta on alhaisempi kuin kaupunkialueella. Seattlen alueella Starbucks on vähän sellainen kahvin Mäkkäri. Kun pystyy ja kykenee menee mieluummin muualle, mutta onhan se aika näppärää näpytellä tilaus kännykkään ja noutaa kahvi ohiajaessa.  


Jatketaan matkaa Mäkkäriin, onhan BigMac Index ihan virallinenkin mittari. Mietin vähän aikaa miten voisin kiertää tämän tehtävän. Me ei varsinaisesti olla mikään Mäkkäriperhe, ei niin että mulla olisi mitään erityistä tunnetilaa ravintolaa kohtaan, me nyt ei vaan kovin usein olla siellä käyty vaikka lähin löytyy siitä koti-Starbucksin vierestä. Ajelen kuitenkin reippaasti autokaistalle ja tilaan purilaiseni. Hintaa sillä on veroineen $6.19. Maksaessani mietin, että eikö tän pitänyt olla jotenkin halpaa? Tosiasiassa, sillä indeksillä mittailtuna hampurilaiseni on edullinen. Indeksi kun kertoo että vaikka hampurilaiseni oli Yhdysvaltain 11. kallein oli se samalla 7. edullisin ostovoimalla mitattuna. 




Kahvi jota meillä juodaan on kallista, mutta se on valinta. Halvemmallakin saisi. Paljonkin halvemmalla. Amerikkalaisen suosikkisuodatinkahvi, se paikallinen Juhla Mokka, on Folgers. Folgersia ostan minäkin silloin kun mennään lomalle AirBnb:n, eikä se ole mitenkään erityisen huonoa. Kyllä sitä juo ennemmin kuin turpaansa ottaa. Kotosalla jauhan kuitenkin annoksen pavuista ja valmistan espressoni siitä samasta kahvista kuin useimmat lähialueen pikkukahvilat. Valintakysymys siis. Toki ostan papuni edullisemmin Costcosta kuin järjettömään hintaan lähikaupasta, toisaalta tosi kahvittelija tilaa papunsa viikoittain pikkupaahtimosta. 

$14.99 pienestä 340g kahvipussista, kun saan samaa kahvia 900g muualta heittämällä hintaan kympin lisää ($24.99)

Pikkupurkki (270g) Folgersia, tätäkin saa huomattavasti edullisemmin muualta.

Suomalaiset rakastavat koiriaan vähän samaan tapaan kuin me täällä Amerikassa. Koiranruokaankin voi laittaa rahaa melkein mitä vaan maan ja taivaan väliltä. Yksi tilaa koiranruuan annospakkauksissa, toinen ostaa sen lähimarketista. Meidän ylijalostetut allergiset mussukat syövät lääkärin määräämää reseptiruokaa ja siinä vaiheessa, kun taloudesta loppuu rahat niin saatetaan kaikki syödä sitä samaa. Musti & Mirri myy meidän koirien ruokaa suunnilleen samaan hintaan kuin mitä me täällä siitä maksetaan, €119,90 siitä 14kg säkistä. 


Olen joskus kirjoittanut, että täällä on kallista kaikki paitsi viina, bensa ja autot. Nykyään sanoisin, että halpaa on vaan viina. Kaikki on toki suhteellista. Laitetaan tähän nyt kuitenkin vielä viimeiseksi autojen hintavertailu, mitä meidän autot maksaa täällä versus Suomessa.  

  • Tesla Model 3 $33,990
  • Tesla Model 3 €42.740
  • Jeep Wrangler Sahara 4xe $68,000
  • Jeep Wrangler Sahara 4xe €90,000
  • Alfa Romeo Stelvio Veloce $65,500
  • Alfa Romeo Stelvio Veloce €93.000

Ehkä se kuitenkin on niin että viina ja autot on täällä halvempaa, muu on aika kallista. 

Kiitos hauskasta ideasta Kaisalle Kaliforniaan!

Lähteet: 

  • Data Analyst Veronica Fletcher - Pantry & Larder
  • The Economist
  • CBS News
  • U.S. Census


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän