maanantai 21. syyskuuta 2015

viikonlopun kuulumiset

nykyään musta tuntuu usein tältä


Vauvanhoito uuvuttaa ihmisen, enkä nyt viittaa naapurin lapsiin, vaan tohon nelijalkaiseen. Lauantaina Fredden siivotessa autotallia allekirjoittanut vetäs muutaman tunnit tirsat ja sunnuntaiaamuna nukuin tukevasti onneni ohi Fredden katsoessa Martan kanssa formulaa. Mä ilmestyin alakertaan kymmenen jälkeen eikä me ehditty enää kirkkoon. Kirkon sijasta me syötiin kurpitsavohveleita aamiaiseksi, mä valvoin M:n kotitehtäväsessiota ja me lähdettiin kaatopaikalle.

M tekee "Key Time" läksyjään


Meidän lähikaatopaikka, ns. ”Transfer Station” on paikka jonne kaikki kaatopaikka kama mätetään suoraan rekkoihin sekalaisena sillisalaattina. Sitten on näitä hienompia, uusia kaatiksia jossa kaikki lajitellaan. On tavaroita joita ei sinne peruskaatikselle saa edes viedä, kuten kodinkoneita, ilmastointilaitteita tai liuottimia.

ensin vaakaan




sekajäte menee tänne

Fredde on käynyt Tukwilan jäteasemalla ennenkin lasten kanssa. Mä en ole siellä koskaan ollut ja olin suoraan sanottuna aika vaikuttunut.




ja uudestaan vaakaan


$22 kiitos



Vaikka elohopea edelleen kohoaa välillä jopa kolmenkympin tuntumiin on ilmassa syksyn tuntua, etenkin aamuisin meidän kävellessä laumana bussipysäkille. Martta on edelleen bussipysäkin stara ja sitä tahtoo taputella niin lapset kuin aikuisetkin.

matkalla kouluun


Tänä aamuna pysäkillä oli perhe toisen bussireitin alueelta. Niitten bussimatka kestää aamuisin kymmenen minuutin sijasta reilut puolituntia bussin kurvatessa niitten alueelta kauas koulun ohitse ja taas takaisin. Perheellä on kävelymatka myös meidän pysäkille ja siksi bussin vaihtaminen käy järkeen. Tänä aamuna meidän bussitädin touhuja tarkkailtuaan ne kuitenkin kuiskas mulle että tää meidän bussihan on kuin vankikuljetus tai keskitysleirille vievä juna. Kukaan ei uskalla hymyillä, saati puhua ja täti simputtaa lapsia sinne ja tänne. Myönsin auliisti olevani samaa mieltä.




Maanantaina pesen pyykkiä ja keskityn työnhakuun. Iloisena yllätyksenä maanantaiaamulle tuli haastattelukutsu. Työnhakeminen käy työstä. Haluan pysyä terveydenhuollon parissa, mutta yhdistää siihen entisen työkokemukseni assarin työstä. Haen siis lähinnä terveydenhuollon asiakaspalvelutöitä ja osastosihteerin hommia. Niin kuin työnhakeminen aina, on tämäkin vuoristorataa. Välillä ollaan huipulla kun saadaan haastattelukutsu ja sitten murheen ikeessä kun homma menee ohi tai ei pääse edes haastatteluun. Edellisessä haastattelussa tyssäsi rekrytointiosaston puhelinhaastatteluun, aika monessa työssä jo kauan ennen sitä. Vaikka kotiäitiys on täällä ihan normaali osa monen naisen työhistoriaa, päättyy monen työpaikan hakeminen näihin kotona vietettyihin vuosiin sanoin; ”Haemme tuoreempaa kokemusta...”

käytiin me sunnuntaina kaupassakin

 

1 kommentti:

  1. Kovasti zemppiä työhakuun! Oma kolmoseni, joka teki kiitettävän dippatyön jäte/puhdasvesijutuista ja valmistui upein arvioin Aalto yliopistosta, on ollut heinäkuun alusta saakka työtön. Suomessa asiat ja etenkin talous ihan kuralla. Sattuu.
    Martta superihana!

    VastaaPoista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.