Siirry pääsisältöön

viikonlopun kuulumiset

nykyään musta tuntuu usein tältä


Vauvanhoito uuvuttaa ihmisen, enkä nyt viittaa naapurin lapsiin, vaan tohon nelijalkaiseen. Lauantaina Fredden siivotessa autotallia allekirjoittanut vetäs muutaman tunnit tirsat ja sunnuntaiaamuna nukuin tukevasti onneni ohi Fredden katsoessa Martan kanssa formulaa. Mä ilmestyin alakertaan kymmenen jälkeen eikä me ehditty enää kirkkoon. Kirkon sijasta me syötiin kurpitsavohveleita aamiaiseksi, mä valvoin M:n kotitehtäväsessiota ja me lähdettiin kaatopaikalle.

M tekee "Key Time" läksyjään


Meidän lähikaatopaikka, ns. ”Transfer Station” on paikka jonne kaikki kaatopaikka kama mätetään suoraan rekkoihin sekalaisena sillisalaattina. Sitten on näitä hienompia, uusia kaatiksia jossa kaikki lajitellaan. On tavaroita joita ei sinne peruskaatikselle saa edes viedä, kuten kodinkoneita, ilmastointilaitteita tai liuottimia.

ensin vaakaan




sekajäte menee tänne

Fredde on käynyt Tukwilan jäteasemalla ennenkin lasten kanssa. Mä en ole siellä koskaan ollut ja olin suoraan sanottuna aika vaikuttunut.




ja uudestaan vaakaan


$22 kiitos



Vaikka elohopea edelleen kohoaa välillä jopa kolmenkympin tuntumiin on ilmassa syksyn tuntua, etenkin aamuisin meidän kävellessä laumana bussipysäkille. Martta on edelleen bussipysäkin stara ja sitä tahtoo taputella niin lapset kuin aikuisetkin.

matkalla kouluun


Tänä aamuna pysäkillä oli perhe toisen bussireitin alueelta. Niitten bussimatka kestää aamuisin kymmenen minuutin sijasta reilut puolituntia bussin kurvatessa niitten alueelta kauas koulun ohitse ja taas takaisin. Perheellä on kävelymatka myös meidän pysäkille ja siksi bussin vaihtaminen käy järkeen. Tänä aamuna meidän bussitädin touhuja tarkkailtuaan ne kuitenkin kuiskas mulle että tää meidän bussihan on kuin vankikuljetus tai keskitysleirille vievä juna. Kukaan ei uskalla hymyillä, saati puhua ja täti simputtaa lapsia sinne ja tänne. Myönsin auliisti olevani samaa mieltä.




Maanantaina pesen pyykkiä ja keskityn työnhakuun. Iloisena yllätyksenä maanantaiaamulle tuli haastattelukutsu. Työnhakeminen käy työstä. Haluan pysyä terveydenhuollon parissa, mutta yhdistää siihen entisen työkokemukseni assarin työstä. Haen siis lähinnä terveydenhuollon asiakaspalvelutöitä ja osastosihteerin hommia. Niin kuin työnhakeminen aina, on tämäkin vuoristorataa. Välillä ollaan huipulla kun saadaan haastattelukutsu ja sitten murheen ikeessä kun homma menee ohi tai ei pääse edes haastatteluun. Edellisessä haastattelussa tyssäsi rekrytointiosaston puhelinhaastatteluun, aika monessa työssä jo kauan ennen sitä. Vaikka kotiäitiys on täällä ihan normaali osa monen naisen työhistoriaa, päättyy monen työpaikan hakeminen näihin kotona vietettyihin vuosiin sanoin; ”Haemme tuoreempaa kokemusta...”

käytiin me sunnuntaina kaupassakin

 
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Jutta22. syyskuuta 2015 klo 2.02

    Kovasti zemppiä työhakuun! Oma kolmoseni, joka teki kiitettävän dippatyön jäte/puhdasvesijutuista ja valmistui upein arvioin Aalto yliopistosta, on ollut heinäkuun alusta saakka työtön. Suomessa asiat ja etenkin talous ihan kuralla. Sattuu.
    Martta superihana!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää